tune2fs

• Tiedostojärjestelmien ominaisuuksia voi joskus olla tarpeen tutkia tai muuttaa. Välineet riippuvat tiedostojärjestelmätyypistä, historiallinen komento on tunefs, nykyisille ext* -tiedostojärjestelmille tune2fs.
• Kaikki säädettävissä olevat asetukset ja paljon muutakin saa näkyviin komennolla tune2fs -l /laitepolku (hyvä tehdä ennen kuin muuttaa mitään).
• Tavu/inode -suhteen saa laskemalla tune2fs -l:n tulostuksesta
• (Blocks per group)/(Inodes per group)*(Block size)
• sudo tune2fs -l /dev/tt1-vg/lvusr | awk '/Blocks per group/{bg=$NF}
• /Inodes per group/{ig=$NF}/Block size/{bs=$NF}END{print bg/ig*bs}'

tune2fs

• Joskus hyödyllisiä optioita:
• -m rootille-varattu-prosenttiosuus
• -L volume-label # aseta nimiö
• -U UUID # aseta UUID
• -O +large_file # salli yli 2GB tiedostot (kiellä ^large_file)
• -O +huge_file # salli yli 2TB tiedostot (kiellä ^huge_file)
• jfs:lle on vastaavasti tune_jfs (eri optiot), xfs:lle xfs_admin

Tiedostojärjestelmän muutos

• Tiedostojärjestelmätyyppiä (ext4, xfs &c) ei yleensä voi muuttaa muuten kuin luomalla se kokonaan uudestaan. Poikkeuksena kuitenkin ext2, ext3 ja ext4 ovat muutettavissa ristiin.
• Esim. ext2 → ext4 tai ext3→ ext4:
• umount ...
• tune2fs -O extents,uninit_bg,dir_index,has_journal /dev/...
• e2fsck -pf /dev/... # varmuuden vuoksi

Asennus/päivitys täytti levyn

• Jos jokin kriittinen levyosio (etenkin /, /boot, /var, /usr) on täyttynyt ohjelman asennuksen tai päivityksen yhteydessä ja se on saanut koneen sekaisin:
• Pakettiluettelon tarkistus: dpkg -l
• Levysyöppöjä voi etsiä: du, find
• apt-get autoremove, apt-get clean, yritys poistaa (tilapäisesti) paketteja apt-get purge... (Ubuntu Xenial alkaen myös apt purge &c)

Asennus/päivitys täytti levyn

• Levyosioita voi aina myös yrittää laajentaa (lvextend &c jos käytössä LVM, tai fdisk &c ellei)
• Mikä levyosio täyttyi ei aina ole ilmeistä, tarkista lokit ja virheilmoitukset (ja tietysti df ja df -i)
• Levytilan vapautuksen/lisäämisen jälkeen
• apt-get -f install
• ja jos oltiin päivittämässä, uudestaan
• apt-get update ; apt-get dist-upgrade

Asennus/päivitys täytti levyn

• Jos apt -komennot eivät toimi, paketin voi yrittää poistaa suoraan: dpkg -r paketti (tämä rikkoo riippuvuuksia, korjattava myöhemmin)
• Jos dpkg:kään ei toimi, voi tiedostoja (varovasti!) poistaa suoraan rm -komennolla; tämä on kohtuuturvallista jos esimerkiksi vanhoja kerneleitä on kertynyt, etenkin jos /boot-hakemistossa näkyy jämiä kerneleistä joita dpkg -l ei näe:
• ls /boot
• dpkg -l | grep linux-image
• dpkg -l | grep linux-headers

Asennus/päivitys täytti levyn

• tilanteen selvittyä pitää siivota sotku:
• apt-get purge tai dpkg -r rikotuille paketeille
• apt-get -f install
• lopuksi kannattaa yleensä vielä tehdä
• apt-get update && apt-get upgrade # tai dist-upgrade

Esimerkki: levytilaongelma

• Tilanne: /usr on täynnä, /home'ssa tilaa vaikka kuinka, ei LVM:ää tai ei vapaata levytilaa VG:ssä.
• Ongelma: /home'n pienentäminen on yleensä vaikeaa, ei juuri koskaan onnistu ilman boottia ja voi olla vaikeaa bootatenkin (esim. jos /home on xfs, jota ei voi pienentää) ja /usr:n laajentaminen on helppoa vain jos käytössä on LVM ja volume groupissa on tilaa.

Esimerkki: levytilaongelma

• Ratkaisu: siirretään osa /usr:stä, esimerkiksi /usr/src, /home'n alle ja linkitetään se takaisin:
• mkdir /home/usr
• mv /usr/src /home/usr
• ln -s /home/usr/src /usr
• Helppoa ja nopeaa, mutta ylläpidon kannalta jatkossa hankalaa ja virhealtista - paras kohdella tilapäisratkaisuna ja siirtää /usr/src takaisin tai muuttaa se omaksi tiedostojärjestelmäkseen jos ja kun levyn lisäys/suurennus tms myöhemmin sen sallii.

Esimerkki: levytilaongelma

• Siirrettävän alihakemiston valinnassa syytä olla varovainen, erityisesti pitää varoa käytössä olevia ja bootissa tarpeellisia hakemistoja. Hyviä vaihtoehtoja /usr:n alla ovat /usr/src, /usr/local ja /usr/share/doc, mahdollisesti jopa koko /usr/share; /var:n alta voi bootin puolesta yleensä siirtää melkein mitä vain, mutta se yleensä edellyttää ao. alihakemistoa käyttävien palveluiden sammuttamista (/var/run ei pidä siirtää). Ennen siirtoa pitää tietysti aina katsoa paljonko tilaa siirrettävän hakemiston alla on (tyhjää hakemistoa ei kannata siirtää).

Esimerkki: inodet lopussa

• Kun df -i kertoo, että IFree on jollain osiolla pieni (kerneliä päivitettäessä saatetaan tarvita 20000 inodea tai enemmänkin)
• Jos myös levytila (df -h) on vähissä on parasta suurentaa levyosiota (jos mahdollista) tai poistaa jotain tarpeetonta levyltä
• Etsi inode-syöpöt: du --inodes / | sort -n
• Kernelistä saattaa olla vanhoja versioita, joita ei enää tarvita. Yleensä apt autoremove poistaa ne, mutta aina se ei toimi ja joka tapauksessa se yleensä jättää ainakin kaksi kernel-versiota jäljelle. Jos inodet ovat lopussa voi vanhan varakernelin poistaa, auttaa tilapäisesti (ei pysyvästi koska seuraava päivitys tuo kuitenkin uuden).

Esim: inodet lopussa, kernel-siivous

• Ensin apt autoremove
• Mitä vanhoja versioita on asennettuna?
• dpkg -l | grep linux-image
• ls /boot # jos näkyy enemmän kuin yllä, rm ...
• Mikä on käytössä: uname -r (tai uname -a); jos vanha, boottaa
• Mitä paketteja vanhaan kerneliin kuuluu: dpkg -l | grep 4.4.0-116
• Poista kaikki po. version paketit (image, headers, extrat)
• apt-get purge … (yleensä neljä pakettia)
• Jos apt / apt-get eivät toimi: dpkg -r …
• Jos dpkg ei toimi, rm /boot/… (varovasti!)
• Lopuksi apt-get -f install (ja ehkä apt-get update; apt-get dist-upgrade)

Esim. inodet lopussa, uusi osio

• Jos /usr:ssä loppuvat inodet, syyllinen on yleensä /usr/src, ja paras pysyvä ratkaisu on tehdä siitä oma levyosionsa, jolla on enemmän inodeja. Jos levytilaa on ja LVM on käytössä, tämä on helppoa:
• du -sh /usr/src # katso koko - tehdään vähän isompi
• lvcreate -n lvsrc -L ... vg...
• mkfs -t ext4 -i ... /dev/mapper/… # vrt df -i, tunefs
• echo "…" >>/etc/fstab
• # huom. seuraava on nopea mutta hieman vaarallinen:
• mv /usr/src /usr/src.old; mkdir /usr/src; mount /usr/src
• mv /usr/src.old/* /usr/src; rmdir /usr/src.old

Esim. inodet lopussa, uusi osio

• # Turvallisempi tapa tehdä siirto
• # (lyhyempi aikaikkuna jona /usr/src rikki):
• mkdir /usr/src.new
• mount /dev/vg…/lvsrc /usr/src.new
• cp -a /usr/src/* /usr/src.new
• umount /usr/src.new
• mv /usr/src /usr/src.old # /usr/src katoaa
• mkdir /usr/src; mount /usr/src # ja palaa
• rm -rf /usr/src.{new,old}
• Lopuksi kannattaa tehdä df -i /usr/src

Esimerkki: levytilaa kateissa

• Jos levyn/osion/taltion mounttaa hakemistoon, joka ei ole tyhjä, alle jäävät tiedostot jäävät näkymättömiin mutta vievät yhä levytilaa (ja ilmestyvät taas näkyviin umountin jälkeen)
• Esim. tehdään /tmp:stä erillinen taltio (LV):
• lvcreate -n lvtmp -L500M vgtt1
• mkfs -t ext2 /dev/vgtt1/lvtmp
• mount /dev/vgtt1/lvtmp /tmp # vanha sisältö jää piiloon
• Mahdollisesti auki ollut tiedosto elää piilossa kunnes ao. prosessi kuolee

System startup & shutdown

• Useita erilaisia ja eri-ikäisiä menetelmiä:
• Vanha Unixin init-script setup (SysV): /etc/init.d
• Upstart (Ubuntu, Fedora, ChromeOS): /etc/init
• Systemd (melkein kaikki nykyisin): /etc/systemd
• Vanhat käynnistysskriptit usein viritetty toimimaan uudempien kanssa → kaikkia näkee sekaisin
• Käynnistysasetuksia: /etc/default/...

Startup & shutdown: sysV

• SysV-init, ”klassinen” run-level -pohjainen init-script setup (RHEL -6 ym)
• /etc/init.d/proggis.sh [start|stop|restart…]
• debugatessa sh -x ...
• /etc/rc?.d/{Snn,Knn}proggis
• ?=runlevel (0=halt, 1=single user… ks. man telinit)
• S = start, K = kill, nn = järjestysnumero
• Vanha mutta yhä käytössä uudempien rinnalla

Startup & shutdown: upstart

• upstart: Ubuntu 6.10-14.10, Fedora 9-14, ChromeOS:
• start proggis
• stop proggis
• service proggis [start|stop|restart...]
• /etc/init/proggis.conf
• lähes kadonnut uusista järjestelmistä mutta jotain saattaa vielä käynnistyä /etc/init/'istä

Startup & shutdown: systemd

• systemd: Fedora 15-, Debian 8-, RHEL 7-, Ubuntu 15.04- …
• init + udev + syslog + cron…
• systemctl [start|stop|status|…] proggis
• /etc/systemd/system/proggis.service
• käynnistää ohjelmia rinnakkain, riippuvuuksia
• /etc/systemd/system/*.target.wants
• hyvin monipuolinen, paljon ominaisuuksia

Palveluiden tila

• Palveluiden tilaa voi tarkastella komennoilla
• service [palvelu status|--status-all] # upstart, sysV
• systemctl status [palvelu] # systemd
• Joskus tarpeen tutkia yksittäisiä prosesseja:
• ps -ef | grep …
• ps -fu userid # tietyn id:n omistamat prosessit
• lsof -p PID # prosessin avoimet tiedostot

busybox

• Etenkin asennusvaiheessa (avattaessa konsoli Alt-F2:lla jne), joskus muutenkin minimalistisissa asennuksissa käytettävä staattinen binääri, joka sisältää riisutut versiot yleisimmistä komennoista
• Bootin jäädessä (initramfs) -promptiin käytössä on juuri busybox
• Monissa komennoissa vähemmän optioita kuin standardiversioissa (uudemmissa busyboxin versioissa enemmän optioita)
• https://busybox.net/downloads/BusyBox.html

VM:n valvonta

• virsh domstatus kone # vrt. virsh list | grep kone
• case $(virsh domstatus $KONE) in *running*) echo ”$KONE päällä”;; esac
• virsh event kone event [--all] [--loop] [--timeout sec] [--list]
• odottaa kunnes haluttu event tapahtuu
• virsh event --list näyttää käytettävissä olevat eventit
• virsh event kone --all --loop näyttää kaikki eventit niiden tapahtuessa

VM:n valvonta

• Sammutetaan VM, odotetaan että se sammuu:
• virsh shutdown kone1
• virsh event kone1 lifecycle --timeout 60
• if virsh domstate kone1 | grep -q running ;then
• echo ”kone1 shutdown failed” >&2
• fi

VM:n valvonta

• Joskus hyödyllisiä myös
• virsh dominfo kone
• virsh domblklist kone # levyt
• virsh domiflist kone # verkkokortit (interfaces)
• virsh domif-getlink kone interface
• virsh domifstat kone interface
• virsh domstats kone
• virsh help monitor

ping

• Lähettää ns. ”icmp echo” -paketteja ja seuraa vastauksia; helppo tapa tarkistaa onko kone verkossa, yleensä vain
• ping kone # tai IP-osoite
• Optioista on hyötyä lähinnä skripteissä mm.
• -c count lähetä vain count pakettia
• -q älä tulosta jokaista pakettia

ping

• Tutkittaessa verkko-ongelmaa koneen sisältä kannattaa aloittaa ”ping localhost”illa, sitten pingailla yhä kauemmas verkossa
• Ei aina toimi palomuurien läpi
• Vrt. traceroute, nmap

file

• file [optiot] tiedosto[t]
• Yrittää tunnistaa tiedoston tyypin (sen nimestä välittämättä)
• Paljon optioita tulostuksen muotoiluun ym, usein hyödyllisiä:
• -k tulosta kaikki useista mahdollisuuksista
• -L/-h seuraa/älä seuraa symbolisia linkkejä
• (oletus riippuu ympäristömuuttujasta POSIXLY_CORRECT)
• -s avaa myös laitetiedostot yms
• -r älä muuta kontrollimerkkejä oktaalimuotoon
• Opetettavissa omilla säännöillä tiedostossa /etc/magic

Recovery mode

• Jos kone on niin solmussa, ettei se boottaa normaalisti tai ainakaan saa verkkoa/ssh:ta ylös, ensimmäinen keino on yrittää recovery mode -boottia; se on myös käyttökelpoinen jos pitää pienentää levypartitiota, jota normaalisti koko ajan käytetään
• Jos grubissa on (kuten oletuksena on) HIDDEN_TIMEOUT, boottivalikon saaminen edellyttää bootin keskeyttämistä sokkona oikealla hetkellä (joka voi olla hyvinkin lyhyt); palvelimissa HIDDEN_TIMEOUT kannattaa siksi yleensä poistaa käytöstä (ja pidentää viivettä)

Recovery mode

• Graafisen konsolin voi käynnistää ennen boottia:
• virt-viewer --wait kone &
• Tekstikonsolin (virsh console kone) saa päälle vasta VM:n käynnistyttyä
• Boottivalikossa voi myös muokata menuentryjä, kernelin parametreja tai bootata vanhalta kerneliltä
• Vrt. CD:ltä (tms) bootattaessa Rescue Mode

Recovery mode valikko

• Ubuntun (esimerkkinä 16.04) normaali recovery boot tarjoaa valikon yleisimmille pelastustoimille:
• resume: jatkaa normaalia boottia
• clean: tekee apt-get autoremove'n ym rutiinitoimia levytilan vapauttamiseksi
• dpkg: yrittää korjata rikkinäisiä paketteja

Recovery mode valikko

• fsck: tiedostojärjestelmien tarkistus- ja korjausyritys
• grub: asentaa grub'in uudestaan (grub-install)
• network: yrittää käynnistää verkon
• root: shell pelastuksen jatkamiseksi käsin
• system-summary: näyttää perustietoja koneesta (ei aina toimi)

Single-user mode

• Single-user tilaan voi joutua automaattisesti erilaisten virhetilanteiden seurauksena tai tarkoituksella virheiden korjaamista varten, erityisesti kun recovery-valikosta on valittu ”root”.
• Koneen kunnosta riippuen osa levyistä tai partitioista saattaa olla kateissa, verkkoyhteydet saattavat olla nurin, useimmat palvelut (mukaanlukien ssh) ovat yleensä nurin

Single-user mode

• Levyjen tilan tarkistus: df, vgs, ls /dev/?d?*, fdisk -l /dev/sda, mount... jne
• Jos kriittisiä levyjä (/usr tms) puuttuu, tarkista onko /etc/fstab rikki, jos kryptausta on käytetty, /etc/crypttab; LVM:ää käytettäessä kannattaa kokeilla vgscan, ehkä vgchange -a y ... (jos käytössä softaRAID, cat /proc/mdstat, /etc/mdadm/mdadm.conf)
• LVM-komennot muodossa ”lvm ...”, esim. lvm vgscan
• Tarkista lokit (ainakin /var/log/syslog), dmesg

Single-user mode

• Verkon tilan tarkistus: ip link, ip address, ifconfig, ping
• Jos verkko on nurin, sen voi yrittää käynnistää käsin komennolla ifup eth0 (laitenimi voi vaihdella), joskus ensin muokaten /etc/network/interfaces tai /etc/netplan/*.xml -tiedostoa
• Jos muut editorit eivät toimi, sed voi pelastaa päivän (tai cat >file)

Recovery: LVM, / broken

• Jos recovery boot onnistuu:
• root shellissä:
• ls /dev/mapper; jos lv ei näy: lvm vgscan,
• lvm vgchange -a y ...
• Mountataan / read-write, muuten sitä ei voi muokata:
• mount -o remount, rw /

Recovery: LVM, / broken

• Mountataan /usr ja ehkä /var, muuten työkaluja on vähän:
• mount /usr; mount /var
• Jos mount /usr ei onnistu, esim. /etc/fstab on rikki:
• Yritetään mountata käsin, esim.
• e2fsck /dev/kone-vg/lvusr
• mount /dev/kone-vg/lvusr /usr
• Korjataan mitä voidaan ilman /usr:ää; jos nano/vi eivät toimi, sed usein toimii
• Ei kannata mountata enempää kuin tarpeen

Recovery: LVM, / broken

• Jos jokin levyosio on täynnä:
• Yritetään tyhjentää, recovery boot -valikosta tai käsin
• Jos VG:ssä tilaa, suurennetaan LV:tä: lvextend ...
• Huom. optio -r ei tässä yleensä toimi vaan pitää tehdä erikseen resize2fs tai xfs_growfs tms
• VG:n laajentaminen (levyn lisäys tai pv:n kasvatus) myös mahdollista, kone pitää yleensä sammuttaa ensin

Recovery: LVM, / broken 2

• Tilanne: kone1 LVM root (/) niin rikki, ettei edes Recovery Boot onnistu. Liitetään levy toiseen virtuaalikoneeseen kone2 ja korjataan siellä.
• Varmista ettei kone2:ssa ole samannimistä VG:tä
• Alustakoneessa:
• virsh destroy kone1
• virsh attach-disk kone2 $HOME/kone1.img vdb
• # --persistent ei yleensä tarpeen (jos levyajuri virtio),
• # --driver/--subdriver voi olla

Recovery: LVM, / broken 2

• Kone2:ssa:
• sudo apt-get install lvm2 # ellei ole jo
• sudo vgscan
• ls /dev/mapper # näkyykö kone1--vg-root jne?
• sudo vgchange -a y kone1-vg # jos ei näkynyt yllä
• # jos ei vieläkään näy: unohtuiko --driver/--subdriver?

Recovery: LVM, / broken 2

• sudo mkdir /mnt/root
• sudo mount /dev/kone1-vg/lvroot /mnt/root
• sudo nano /mnt/root/etc/fstab # tms, riippuu mitä on rikki
• sudo umount /mnt/root
• sudo vgchange -a n kone1-vg
• ls /dev/mapper # kone1... ei pitäisi enää näkyä

Recovery: LVM, / broken 2

• Lopuksi alustakoneessa:
• virsh detach-disk kone2 vdb
• virsh start kone1