inodes

• Jos kone väittää levyn olevan täynnä vaikka siellä df:n mielestä on tilaa, syy voi olla että inodet ovat lopussa. Erityisesti ext* -tiedostojärjestelmissä niiden suhde levytilaan kiinnitetään tiedostojärjestelmää luotaessa eikä sitä voi kasvattaa. Tilanteen voi tarkistaa df -i:llä (tai df --inodes).
• Inode on olennaisesti osoitin tiedostoon, niiden (käytössä olevien) määrä on suunnilleen sama kuin tiedostojen määrä.

inodes

• Inode-määrään voi vaikuttaa luontivaiheessa mkfs:n optiolla -i, bytes-per-inode (~ tiedostojen keskimääräinen koko). Oletus ext4:ssä on 16384; jos tiedossa on, että pieniä tiedostoja tulee paljon, voi käyttää pienempää arvoa, ja päinvastoin. Jälkikäteen inode-suhdetta ei ext*-tiedostojärjestelmissä voi muuttaa.
• Asennettaessa inodeja saa lisää valinnalla ”Typical use: news”.

inodes

• Etenkin /usr:ään tulee usein paljon pieniä tiedostoja, jolloin inodet saattavat loppua. Koska niitä ei voi lisätä vaikka tiedostojärjestelmää kasvattaa, ratkaisuksi jää joko koko tiedostojärjestelmän uudelleenluonti ja tiedostojen siirtäminen (vaikeaa /usr:lle) tai tiedostojärjestelmän jakaminen osiin (tyypillisesti /usr/src tai /usr/share erilleen).

inodes

• Esimerkki: selvitetään missä /usr:n alihakemistoissa inodeja kuluu eli tiedostoja on paljon:
• for d in /usr/*; do; echo -n ”$d: ”; find $d | wc -l; done | sort -nr -k2
• # tai, jos kyllin uusi versio du:sta:
• du -s --inodes /usr/*  | sort -nr
• Suurimmat inode-syöpöt voi sitten siirtää omiksi tiedostojärjestelmikseen (ja varata niihin enemmän inodeja, esim. mkfs -i 2048 ...).

inodes

• Eri tiedostojärjestelmät käsittelevät inodeja eri tavoin:
• xfs luo inodeja dynaamisesti eivätkä ne yleensä lopu. Jos niille varattu tila kuitenkin loppuu, sitä voi lisätä komennolla xfs_growfs -m p, missä p on inode-maksiprosenttiosuus koko levytilasta.
• jfs ja zfs luovat myös inodeja dynaamisesti tarpeen mukaan, eivätkä ne lopu kesken ellei koko levy täyty.

fsck

• ”File System Check”: tarkistaa tiedostojärjestelmän sisäisen rakenteen (rikkinäiset osoittimet jne)
• Tehdään yleensä automaattisesti bootissa /etc/fstab'in määräämässä järjestyksessä, mutta joskus tehtävä käsin
• Eri tiedostojärjestelmätyypeille omansa (fsck.ext4, fsck.xfs jne, kokeile ls -li /sbin/*fsck*), ”fsck” on wrapperi, joka valitsee mikä niistä ajetaan. Single user tilassa wrapper saattaa puuttua ja pitää käyttää suoraan e2fsck tms.
• Kerää orvot (nimettömät) tiedostot hakemistoon lost+found

fsck

• Yleisiä optioita:
• -A noudata /etc/fstab'in fsck-kenttää (viimeinen)
• -R yhdessä -A:n kanssa: jätä root (/) tarkistamatta
• -p yritä korjata viat automaattisesti (ext*)
• -f ”force”, testaa vaikka ei näytä tarpeelliselta (ext*)
• -y vastaa kaikkiin kysymyksiin ”yes”
• Joillekin tiedostojärjestelmille omia testaus- ja korjauskomentojaan, esim. xfs_check, xfs_repair

debugfs &c

• Jos tiedostojärjestelmä on niin sekaisin, ettei fsck (tai xfs_repair jne) saa sitä korjattua, sitä voi yrittää korjata ”käsin” tiedostojärjestelmäkohtaisella editorilla (debuggerilla), mm:
• debugfs ext* -järjestelmille
• xfs_db xfs:lle
• jfs_debugfs jfs:lle
• Hyvin työlästä ja virhealtista, edellyttää tiedostojärjestelmän sisäisen rakenteen tuntemista - ei yleensä kannata kuin äärimmäisessä hädässä

tune2fs

• Tiedostojärjestelmien ominaisuuksia voi joskus olla tarpeen tutkia tai muuttaa. Välineet riippuvat tiedostojärjestelmätyypistä, historiallinen komento on tunefs, nykyisille ext* -tiedostojärjestelmille tune2fs.
• Kaikki säädettävissä olevat asetukset ja paljon muutakin saa näkyviin komennolla tune2fs -l /laitepolku (hyvä tehdä ennen kuin muuttaa mitään).
• Tavu/inode -suhteen saa laskemalla tune2fs -l:n tulostuksesta
• (Blocks per group)/(Inodes per group)*(Block size)
• sudo tune2fs -l /dev/tt1-vg/lvusr | awk '/Blocks per group/{bg=$NF}/Inodes per group/{ig=$NF}/Block size/{bs=$NF}END{print bg/ig*bs}

tune2fs

• Joskus hyödyllisiä optioita:
• -m rootille-varattu-prosenttiosuus
• -L volume-label # aseta nimiö
• -U UUID # aseta UUID
• -O +large_file # salli yli 2GB tiedostot (kiellä ^large_file)
• -O +huge_file # salli yli 2TB tiedostot (kiellä ^huge_file)
• jfs:lle on vastaavasti tune_jfs (eri optiot), xfs:lle xfs_admin

Tiedostojärjestelmän muutos

• Tiedostojärjestelmätyyppiä (ext4, xfs &c) ei yleensä voi muuttaa muuten kuin luomalla se kokonaan uudestaan. Poikkeuksena kuitenkin ext2, ext3 ja ext4 ovat muutettavissa ristiin.
• Esim. ext2 → ext4 tai ext3→ ext4:
• umount ...
• tune2fs -O extents,uninit_bg,dir_index,has_journal /dev/...
• e2fsck -pf /dev/... # varmuuden vuoksi

/home'n pienentäminen

• /home-osion pienentäminen ei onnistu kun admin-tunnus (esim. mailkang0) käyttää sitä:
• sudo lvresize -r -L500M /dev/mailkang1-vg/lvhome
• Do you want to unmount "/home"? [Y|n] y
• umount: /home: target is busy
• Tarkistus:
• lsof /home
• ps -fu mailkang0
• Ongelma on kierrettävissä monella tavalla.

/home'n pienentäminen

• Vaihdetaan mailkang0:n kotihakemisto:
• cp -a /home/mailkang0 /; usermod -d /mailkang0 mailkang0
• # kirjaudutaan ulos ja takaisin
• sudo lvresize -r -L 500M /dev/mailkang1-vg/lvhome
• Asetetaan rootille salasana:
• sudo passwd root # vaikea!
• # kirjaudutaan konsolilta roottina ja lvresize …

/home'n pienentäminen

• Avataan ssh suoraan rootille:
• mkdir /root/.ssh
• cat /jossain/id_rsa.pub>>/root/.ssh/authorized_keys
• exit # ja takaisin ssh root@kone
• grep RootLogin /etc/ssh/sshd_config # muuta tarvittaessa
• lvresize …
• Tehdään koonmuutos ajastetusti:
• echo lvresize … | sudo at 'now + 1 minute'
• # kirjaudutaan ulos ja odotetaan minuutti

/jotain pienentäminen

• Tiedostojärjestelmän pienentäminen edellyttää siis sen poistamista käytöstä (umount), ja se taas ettei mikään prosessi käytä sitä
• /usr, /var pienennettävissä single-user tilassa
• /:n pienentäminen ei yleensä onnistu koneen sisältä lainkaan, ainoa keino on koneen pysäyttäminen ja levyn mounttaaminen toiseen koneeseen

/jotain pienentäminen

• Jos -r -optio lvresize:stä unohtuu, tiedostojärjestelmä todennäköisesti tuhoutuu saman tien. Vaihtoehto on tehdä resize2fs ensin, mutta silloin pitää osata laskea käsin oikea koko.
• Kaikkia tiedostojärjestelmätyyppejä ei voi pienentää yhtä helposti. Esim. xfs:ää tai jfs:ää ei voi pienentää lainkaan: ainoa mahdollisuus on luoda kokonaan uusi tiedostojärjestelmä ja kopioida data sinne.

/usr:n pienennys kopioimalla

• /usr:n pienentäminen kopioimalla (jos se on xfs tms) onnistuu helpoiten single-user -tilassa, mutta sen voi tehdä muutenkin bootin kautta:
• lcvreate -n lv2usr -L 1G kone-vg
• mkfs … /dev/kone-vg/lv2usr # optiot tilanteen mukaan
• mkdir /newusr; mount /dev/kone-vg/lv2usr /newusr
• mount -o remount,ro /usr # varmuuden vuoksi
• cp -a /usr/* /newusr
• sed 's-lvusr-lv2usr-g' /etc/fstab
• shutdown -r now
• lvremove /dev/kone-vg/lvusr; rmdir /newusr

Swapin pienentäminen

• Heittovaihtotiedoston eli swapin pienentäminen on helppoa, ellei muisti ole niin vähissä että se on käytössä:
• swapoff /dev/mailkang1-vg/lvswap1
• lvresize -L200M /dev/mailkang1-vg/lvswap1
• mkswap -U ... /dev/mailkang1-vg/lvswap1 # UUID /etc/fstab'ista
• swapon -a
• Swappia ei useinkaan tarvita lainkaan ja sen voi poistaa kokonaankin, jos koneessa on muuten tarpeeksi muistia

Asennus täytti levyn

• Jos jokin kriittinen levyosio (etenkin /, /boot, /var, /usr) on täyttynyt ohjelman asennuksen tai päivityksen yhteydessä ja se on saanut koneen niin sekaisin, ettei apt toimi:
• Pakettiluettelon tarkistus: dpkg -l
• Ensin apt-get autoremove, apt-get clean, yritys poistaa (tilapäisesti) paketteja apt-get purge... (Ubuntu Xenial alkaen apt purge &c)

Asennus täytti levyn

• Levyosioita voi aina myös yrittää laajentaa (lvextend &c jos käytössä LVM, tai fdisk &c ellei)
• Mikä levyosio täyttyi ei aina ole ilmeistä, tarkista lokit ja virheilmoitukset (ja tietysti df ja df -i)
• Levytilan vapautuksen/lisäämisen jälkeen
• apt-get -f install

Asennus täytti levyn

• Jos apt -komennot eivät toimi, paketin voi yrittää poistaa suoraan: dpkg -r paketti (tämä rikkoo riippuvuuksia, korjattava myöhemmin)
• Jos dpkg:kään ei toimi, voi tiedostoja (varovasti!) poistaa suoraan rm -komennolla; tämä on kohtuuturvallista jos esimerkiksi vanhoja kerneleitä on kertynyt (ls /boot, dpkg -l |grep linux-image)

Asennus täytti levyn

• tilanteen selvittyä pitää siivota sotku:
• apt-get purge tai dpkg -r rikotuille paketeille
• apt-get -f install
• lopuksi kannattaa yleensä vielä tehdä
• apt-get update && apt-get upgrade # tai dist-upgrade

Admin-tunnuksesta

• Sudo-oikeudelliselle admin-tunnukselle (tunnus0) kannattaa tehdä erikoissäätöjä:
• Kotihakemisto pois /home'n alta
• UID pienemmäksi ettei Kerberos puutu siihen:
• usermod -u 999 tt0 # jotain < 1000
• # ks. /etc/pam.d/common-password
• Riippuvuuksia lisäpaketeista syytä välttää (shelliä ei kannata vaihtaa zsh:ksi tms)

VM:n valvonta

• virsh domstatus kone # vrt. virsh list |grep kone
• case $(virsh domstatus $KONE) in *running*) echo ”$KONE päällä”;; esac
• virsh event kone event [--all] [--loop] [--timeout seconds] [--list]
• odottaa kunnes haluttu event tapahtuu
• virsh event --list näyttää käytettävissä olevat eventit
• virsh event kone --all --loop näyttää kaikki eventit niiden tapahtuessa

VM:n valvonta

• Sammutetaan VM, odotetaan että se sammuu:
• virsh shutdown kone1
• virsh event kone1 lifecycle --timeout 60
• if virsh domstate kone1 | grep -q running ;then
• echo ”kone1 shutdown failed” >&2
• fi

VM:n valvonta

• Joskus hyödyllisiä myös
• virsh dominfo kone
• virsh domiflist kone # verkkokortit (interfaces)
• virsh domif-getlink kone interface
• virsh domifstat kone interface
• virsh domstats kone
• virsh help monitor

ping

• Lähettää ns. ”icmp echo” -paketteja ja seuraa vastauksia; helppo tapa tarkistaa onko kone verkossa, yleensä vain
• ping kone
• Optioista on hyötyä lähinnä skripteissä mm.
• -c count lähetä vain count pakettia
• -q älä tulosta jokaista pakettia

ping

• Tutkittaessa verkko-ongelmaa koneen sisältä kannattaa aloittaa ”ping localhost”illa, sitten pingailla yhä kauemmas verkossa
• Ei aina toimi palomuurien läpi
• Vrt. traceroute, nmap

file

• file [optiot] tiedosto[t]
• Yrittää tunnistaa tiedoston tyypin (sen nimestä välittämättä)
• Paljon optioita tulostuksen muotoiluun ym, usein hyödyllisiä:
• -k tulosta kaikki useista mahdollisuuksista
• -L/-h seuraa/älä seuraa symbolisia linkkejä
• (oletus riippuu ympäristömuuttujasta POSIXLY_CORRECT)
• -s avaa myös laitetiedostot yms
• -r älä muuta kontrollimerkkejä oktaalimuotoon
• Opetettavissa omilla säännöillä tiedostossa /etc/magic

Recovery mode

• Jos kone on niin solmussa, ettei se boottaa normaalisti tai ainakaan saa verkkoa/ssh:ta ylös, ensimmäinen keino on yrittää recovery mode -boottia; se on myös käyttökelpoinen jos pitää pienentää levypartitiota, jota normaalisti koko ajan käytetään
• Jos grubissa on (kuten oletuksena on) HIDDEN_TIMEOUT, boottivalikon saaminen edellyttää bootin keskeyttämistä sokkona oikealla hetkellä (joka voi olla hyvinkin lyhyt); palvelimissa HIDDEN_TIMEOUT kannattaa siksi yleensä poistaa käytöstä

Recovery mode

• Graafisen konsolin voi käynnistää ennen boottia:
• virt-viewer --wait kone &
• Tekstikonsolin (virsh console kone) saa päälle vasta VM:n käynnistyttyä
• Boottivalikossa voi myös muokata menuentryjä, kernelin parametreja tai bootata vanhalta kerneliltä
• Vrt. CD:ltä (tms) bootattaessa Rescue Mode

Recovery mode valikko

• Ubuntun (esimerkkinä 16.04) normaali recovery boot tarjoaa valikon yleisimmille pelastustoimille:
• resume: jatkaa normaalia boottia
• clean: tekee apt-get autoremove'n ym rutiinitoimia levytilan vapauttamiseksi
• dpkg: yrittää korjata rikkinäisiä paketteja

Recovery mode valikko

• fsck: tiedostojärjestelmien tarkistus- ja korjausyritys
• grub: asentaa grub'in uudestaan (grub-install)
• network: yrittää käynnistää verkon
• root: shell pelastuksen jatkamiseksi käsin
• system-summary: näyttää perustietoja koneesta (ei aina toimi)

Single-user mode

• Single-user tilaan voi joutua automaattisesti erilaisten virhetilanteiden seurauksena tai tarkoituksella virheiden korjaamista varten, erityisesti kun recovery-valikosta on valittu ”root”.
• Koneen kunnosta riippuen osa levyistä tai partitioista saattaa olla kateissa, verkkoyhteydet saattavat olla nurin, useimmat palvelut (mukaanlukien ssh) ovat yleensä nurin

Single-user mode

• Levyjen tilan tarkistus: df, vgs, ls /dev/?d?*, fdisk -l /dev/sda, mount... jne
• Jos kriittisiä levyjä (/usr tms) puuttuu, tarkista onko /etc/fstab rikki, jos kryptausta on käytetty, /etc/crypttab; LVM:ää käytettäessä kannattaa kokeilla vgscan, ehkä vgchange -a y ... (jos käytössä softaRAID, cat /proc/mdstat, /etc/mdadm/mdadm.conf)
• LVM-komennot muodossa ”lvm ...”, esim. lvm vgscan
• Tarkista lokit (ainakin /var/log/syslog), dmesg

Single-user mode

• Verkon tilan tarkistus: ip link, ip address, ifconfig, ping
• Jos verkko on nurin, sen voi yrittää käynnistää käsin komennolla ifup eth0 (laitenimi voi vaihdella), joskus ensin muokaten /etc/network/interfaces -tiedostoa
• Jos muut editorit eivät toimi, sed voi pelastaa päivän (tai cat >file)

Recovery: LVM, / broken

• Jos recovery boot onnistuu:
• root shellissä:
• ls /dev/mapper; jos lv ei näy: lvm vgscan,
• lvm vgchange -a y ...
• Mountataan / read-write, muuten sitä ei voi muokata:
• mount -o remount, rw /

Recovery: LVM, / broken

• Mountataan /usr ja ehkä /var, muuten työkaluja on vähän:
• mount /usr; mount /var
• Jos mount /usr ei onnistu, esim. /etc/fstab on rikki:
• Yritetään mountata käsin, esim.
• e2fsck /dev/kone-vg/lvusr
• mount /dev/kone-vg/lvusr /usr
• Korjataan mitä voidaan ilman /usr:ää; jos nano/vi eivät toimi, sed usein toimii

Recovery: LVM, / broken

• Jos jokin levyosio on täynnä:
• Yritetään tyhjentää, recovery boot -valikosta tai käsin
• Jos VG:ssä tilaa, suurennetaan LV:tä: lvextend ...
• Huom. optio -r ei tässä yleensä toimi vaan pitää tehdä erikseen resize2fs tai xfs_growfs tms
• VG:n laajentaminen (levyn lisäys tai pv:n kasvatus) myös mahdollista, kone pitää yleensä sammuttaa ensin

Recovery: LVM, / broken 2

• Tilanne: kone1 LVM root (/) niin rikki, ettei edes Recovery Boot onnistu. Liitetään levy toiseen virtuaalikoneeseen kone2 ja korjataan siellä.
• Varmista ettei kone2:ssa ole samannimistä VG:tä
• Alustakoneessa:
• virsh destroy kone1
• virsh attach-disk kone2 $HOME/kone1.img vdb
• # --persistent ei tarpeen, --driver/--subdriver voi olla

Recovery: LVM, / broken 2

• Kone2:ssa:
• sudo apt-get install lvm2 # ellei ole jo
• sudo vgscan
• ls /dev/mapper # näkyykö kone1--vg-root jne?
• sudo vgchange -a y kone1-vg # jos ei näkynyt yllä
• # jos ei vieläkään näy: unohtuiko --subdriver?

Recovery: LVM, / broken 2

• sudo mkdir /mnt/root
• sudo mount /dev/kone1-vg/lvroot /mnt/root
• sudo nano /mnt/root/etc/fstab # tms, riippuu mitä on rikki
• sudo umount /mnt/root
• sudo vgchange -a n kone1-vg
• ls /dev/mapper # kone1... ei pitäisi enää näkyä

Recovery: LVM, / broken 2

• Lopuksi alustakoneessa:
• virsh detach-disk kone2 vdb
• virsh start kone1

Ftp

• ”file transfer protocol” - vanha ja pikkuhiljaa katoava, mutta yhä laajalti käytössä
• Ei salausta tiedonsiirrolle eikä edes autentikoinnille, turvallinen vain julkisen tiedon anonyymiin jakeluun (anymous upload myös OK jos sellaista tarvitaan); nyttemmin toimii myös SSL:n kanssa (aika turha koska saman tien voi yleensä käyttää https:ää)

Ftp

• Käyttää kahta tcp-porttia (20 ja 21), erikseen ohjaus- ja tiedonsiirtoväylät, kaksi toimintatapaa (active & passive – jälkimmäisessä palvelin ottaa datayhteyden takaisinpäin), vaatii erikoissäätöjä palomuureissa
• Ftp-palvelinohjelmia paljon, mm. vsftpd (yleisin Linuxeissa nykyisin), Pure-FTPd, ProFTPD
• Asiakasohjelmina nykyisin lähinnä web-selaimet (mukaanlukien wget), myös dedikoituja ftp-clientteja (komentorivi-ftp, gftp ym)

vsftpd

• apt-get install vsftpd
• nano /etc/vsftpd.conf # tarkista ainakin rivit
• anonymous_enable, anon_upload_enable, anon_mkdir_write_enable, local_enable, chroot_local_user, ls_recurse_enable, write_enable, xferlog_enable, nopriv_user
• Jos anonymous -käyttö on sallittu, sitä varten pitää tehdä hakemisto (ftp-käyttäjälle)