OHJELMOINTI 1
C#

Martti Hyvönen,
Vesa Lappalainen ja
Antti-Jussi Lakanen

3. korjattu painos

Muutokset edellisiin painoksiin näet osoitteessa https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/monisteenKorjaukset.

Raino A. E. Mäkinen

Jyväskylän yliopisto

Tietotekniikan laitos

PL 35 (Agora)

40014 Jyväskylän yliopisto

fax (014) 260 4980

http://www.mit.jyu.fi

Copyright © 2013 Martti Hyvönen, Vesa Lappalainen, Antti-Jussi Lakanen ja

Jyväskylän yliopisto

ISBN 978-951-39-4859-7 (3. korjattu painos)

ISSN 1456-9787

Jyväskylän yliopistopaino

Jyväskylä 2013

Tämä moniste on luentomoniste kurssille Ohjelmointi 1. Luentomoniste tarkoittaa sitä, että sen ei ole tarkoitus korvata kunnon kirjaa, vaan esittää asiat samassa järjestyksessä ja samassa valossa kuin ne esitetään luennolla. Jotta moniste ei paisuisi kohtuuttomasti, ei asioita käsitellä missään nimessä täydellisesti. Siksi opiskelun tueksi tarvitaan jokin hyvä aihetta käsittelevä kirja, sekä rutkasti ennakkoluulotonta asennetta ottaa asioista selvää. Tuorein tieto löytyy tietenkin netistä. On myös huomattava, että useimmat saatavilla olevat kirjat keskittyvät hyvin paljon tiettyyn ohjelmointikieleen—erityisesti aloittelijoille tarkoitetut. Osin tämä on luonnollista, koska ihmisetkin tarvitsevat jonkin yhteisen kielen kommunikoidakseen toisen kanssa. Siksi ohjelmoinnin aloittaminen ilman, että ensin opetellaan jonkun kielen perusteet, on aika haastavaa.

Jäsentämisen selkeyden takia kirjoissa käsitellään yleensä yksi aihe perusteellisesti alusta loppuun. Aloittaessaan puhumaan lapsi ei kuitenkaan ole kykeneväinen omaksumaan kaikkea tietyn lauserakenteen kieliopista. Vastaavasti ohjelmoinnin alkeita kahlattaessa vastaanottokyky ei vielä riitä kaikkien kikkojen käsittämiseen. Tässä monisteessa ja luennolla asioiden käsittelyjärjestys on sellainen, että asioista annetaan ensin esimerkkejä tai johdatellaan niiden tarpeeseen, ja sitten jonkin verran selitetään mistä oli kyse. Tästä syystä tästä monisteesta saa yhden näkemyksen mukaisen pintaraapaisun asioille ja kirjoista ja nettilähteistä asiaa on syvennettävä.

Tässä monisteessa käytetään esimerkkikielenä C#-kieltä. Kuitenkin nimenomaan esimerkkinä, koska monisteen rakenne ja esimerkit voisivat olla aivan samanlaisia mille tahansa muullekin ohjelmointikielelle. Tärkeintä on nimenomaan ohjelmoinnin ajattelutavan oppiminen. Kielen vaihtaminen toiseen samansukuiseen kieleen on ennemmin verrattavissa Savon murteen vaihtamisen Turun murteeseen, kuin suomen kielen vaihtamisen ruotsin kieleen. Toisin sanoen, jos yhdellä kielellä on oppinut ohjelmoimaan, kykenee jo lukemaan toisella kielellä kirjoitettuja ohjelmia pienen harjoittelun jälkeen. Toisella kielellä kirjoittaminen on hieman haastavampaa, mutta samat rakenteet sielläkin toistuvat. Ohjelmointikielet tulevat ja menevät. Tätäkin vastaavaa kurssia on pidetty Jyväskylän yliopistossa seuraavilla kielillä: Fortran, Pascal, C, C++, Java ja nyt C#. Joissakin yliopistoissa aloituskielenä on Python.

Ohjelmointia on täysin mahdotonta oppia pelkästään kirjoja lukemalla. Siksi kurssi sisältää luentojen ohella myös viikoittaisten harjoitustehtävien (demojen) tekemistä, ohjattua pääteharjoittelua tietokoneluokassa sekä harjoitustyön tekemisen. Näistä lisätietoa, samoin kuin kurssilla käytettävien työkalujen hankkimisesta ja asentamisesta löytyy kurssin kotisivuilta:

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1

Tämä moniste perustuu Martti Hyvösen ja Vesa Lappalaisen syksyllä 2009 kirjoittamaan Ohjelmointi 1 -monisteeseen, joka osaltaan sai muotonsa monen eri kirjoittajan työn tuloksena aina 80-luvulta alkaen. Suurimman panoksen monisteeseen ovat antaneet Timo Männikkö ja Vesa Lappalainen.

Jyväskylässä 2.1.2013

Martti Hyvönen, Vesa Lappalainen, Antti-Jussi Lakanen

Ohjelmointi on yksinkertaisimmillaan toimintaohjeiden antamista ennalta määrätyn toimenpiteen suorittamista varten. Ohjelmoinnin kaltaista toimintaa esiintyy jokaisen ihmisen arkielämässä lähes päivittäin. Algoritmista esimerkkinä voisi olla se, että annamme jollekulle puhelimessa ajo-ohjeet, joiden avulla hänen tulee päästä perille ennestään vieraaseen paikkaan. Tällöin luomme sarjan ohjeita ja komentoja, jotka ohjaavat toimenpiteen suoritusta. Alkeellista ohjelmointia on tavallaan myös mikroaaltouunin käyttäminen, sillä tällöin uunille annetaan ohjeet siitä, kuinka kauan ja kuinka suurella teholla sen tulee toimia.

Kaikissa edellisissä esimerkeissä oli siis kyse yksikäsitteisten ohjeiden antamisesta. Kuitenkin esimerkit käsittelivät hyvinkin erilaisia viestintätilanteita. Ihmisten välinen kommunikaatio, mikroaaltouunin kytkimien kiertäminen tai nappien painaminen, samoin kuin videon ajastimen säätö laserkynällä ovat ohjelmoinnin kannalta toisiinsa rinnastettavissa, mutta ne tapahtuvat eri työvälineitä käyttäen. Ohjelmoinnissa työvälineiden valinta riippuu asetetun tehtävän ratkaisuun käytettävissä olevista välineistä. Ihmisten välinen kommunikaatio voi tapahtua puhumalla, kirjoittamalla tai näiden yhdistelmänä. Samoin ohjelmoinnissa voidaan usein valita erilaisia toteutustapoja tehtävän luonteesta riippuen.

Ohjelmoinnissa on olemassa eri tasoja riippuen siitä, minkälaista työvälinettä tehtävän ratkaisuun käytetään. Pitkälle kehitetyt korkean tason työvälineet mahdollistavat työskentelyn käsitteillä ja ilmaisuilla, jotka parhaimmillaan muistuttavat luonnollisen kielen käyttämiä käsitteitä ja ilmaisuja, kun taas matalan tason työvälineillä työskennellään hyvin yksinkertaisilla ja alkeellisilla käsitteillä ja ilmaisuilla.

Eräänä esimerkkinä ohjelmoinnista voidaan pitää sokerikakun valmistukseen kirjoitettua ohjetta:

Sokerikakku

6       munaa
1,5 dl  sokeria
1,5 dl  jauhoja
1,5 tl  leivinjauhetta

1.  Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi.
2.  Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
3.  Sekoita muna-sokerivaahto ja jauhoseos.
4.  Paista 45 min 175°C lämpötilassa.

Valmistusohje on ilmiselvästi kirjoitettu ihmistä varten, vieläpä sellaista ihmistä, joka tietää leipomisesta melko paljon. Jos sama ohje kirjoitettaisiin ihmiselle, joka ei eläessään ole leiponut mitään, ei edellä esitetty ohje olisi alkuunkaan riittävä, vaan siinä täytyisi huomioida useita leipomiseen liittyviä niksejä: uunin ennakkoon lämmittäminen, vaahdon vatkauksen salat, yms.

Koneelle kirjoitettavat ohjeet poikkeavat merkittävästi ihmisille kirjoitetuista ohjeista. Kone ei osaa automaattisesti kysyä neuvoa törmätessään uuteen ja ennalta arvaamattomaan tilanteeseen. Se toimii täsmälleen niiden ohjeiden mukaan, jotka sille on annettu, olivatpa ne vallitsevassa tilanteessa mielekkäitä tai eivät. Kone toistaa saamiaan toimintaohjeita uskollisesti sortumatta ihmisille tyypilliseen luovuuteen. Näin ollen tämän päivän ohjelmointikielillä koneelle tarkoitetut ohjeet on esitettävä hyvin tarkoin määritellyssä muodossa ja niissä on pyrittävä ottamaan huomioon kaikki mahdollisesti esille tulevat tilanteet. [MÄN]

C#-ohjelmia (lausutaan c sharp) voi kirjoittaa millä tahansa tekstieditorilla. Tekstieditoreja on kymmeniä, ellei satoja, joten yhden nimeäminen on vaikeaa. Osa on kuitenkin suunniteltu varta vasten ohjelmointia ajatellen. Tällaiset tekstieditorit osaavat muotoilla ohjelmoijan kirjoittamaa lähdekoodia (tai lyhyesti koodia) automaattisesti siten, että lukeminen on helpompaa ja siten ymmärtäminen ja muokkaaminen nopeampaa. Ohjelmoijien suosimia ovat mm. Vim, Emacs, ConTEXT ja NotePad++, mutta monet muutkin ovat varmasti hyviä. Monisteen alun esimerkkien kirjoittamiseen soveltuu hyvin mikä tahansa tekstieditori.

Koodi, lähdekoodi = Ohjelmoijan tuottama tiedosto, josta varsinainen ohjelma muutetaan tietokoneen ymmärtämäksi konekieleksi.

Kirjoitetaan tekstieditorilla alla olevan mukainen C#-ohjelma ja tallennetaan se vaikka nimellä HelloWorld.cs. Tiedoston tarkenteeksi (eli niin sanottu tiedostopääte) on sovittu juuri tuo .cs, mikä tulee käytetyn ohjelmointikielen nimestä, joten tälläkin kurssilla käytämme sitä. Kannattaa olla tarkkana tiedostoa tallennettaessa, sillä jotkut tekstieditorit yrittävät oletuksena tallentaa kaikki tiedostot tarkenteella .txt ja tällöin tiedoston nimi voi helposti tulla muotoon HelloWorld.cs.txt.

public class HelloWorld 
{
   public static void Main() 
   {
      System.Console.WriteLine("Hello World!");
   }
}

Tämän ohjelman pitäisi tulostaa näytölle teksti

Hello World!

Voidaksemme kokeilla ohjelmaa käytännössä, täytyy se ensiksi kääntää tietokoneen ymmärtämään muotoon.

Kääntäminen = Kirjoitetun lähdekoodin muuntamista suoritettavaksi ohjelmaksi.

Esimerkkejä muilla ohjelmointikielillä kirjoitetusta HelloWorld -ohjelmasta löydät vaikkapa:

http://www2.latech.edu/~acm/HelloWorld.html.

Jotta ohjelman kääntäminen ja suorittaminen onnistuu, täytyy koneelle olla asennettuna joku C#-sovelluskehitin. Mikäli käytät Windowsia, niin aluksi riittää hyvin Microsoft .NET SDK (Software Development Kit, suom. kehitystyökalut). Muiden käyttöjärjestelmien tapauksessa sovelluskehittimeksi käy esimerkiksi Novell Mono. Hyvin monet tämän kurssin harjoituksista on tehtävissä Mono-sovelluskehittimellä, mutta tämän monisteen ohjeet ja esimerkit tullaan käsittelemään Windows-ympäristössä. Edelleen, Jypeli-kirjaston käyttäminen on mahdollista vain Windows-ympäristössä.

Lisätietoa .NET-kehitystyökaluista ja asentamisesta löytyy kurssin kotisivuilta: https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/dotnet-tyokalut. Kun sovelluskehitin on asennettu, käynnistetään komentorivi (Command Prompt, lyhyemmin cmd) ja siirrytään siihen hakemistoon, johon HelloWorld.cs tiedosto on tallennettu. Ohjelma käännetään nyt komennolla:

csc HelloWorld.cs

Komento ”csc” tulee sanoista C Sharp Compiler (compiler = kääntäjä). Kääntämisen jälkeen hakemistoon ilmestyy HelloWorld.exe-niminen tiedosto, joka voidaan ajaa kuten minkä tahansa ohjelman syöttämällä ohjelman nimi:

HelloWorld

Ohjelman tulisi nyt tulostaa näyttöön teksti Hello World!, kuten alla olevassa kuvassa.

Kuva 1: Ohjelman kääntäminen ja ajaminen Windowsin komentorivillä.

Huomaa, että käännettäessä kirjoitetaan koko tiedoston nimi .cs-tarkentimen kanssa.

Jos saat virheilmoituksen

'csc' is not recognized as an internal or external command, operable program or batch file.

niin kääntäjäohjelmaa csc.exe ei silloin löydy niin sanotusta hakupolusta. Ohjelman lisääminen hakupolkuun onnistuu komennolla:

set PATH=%WINDIR%\Microsoft.NET\Framework\v4.0.30319;%path% 

Jotta kääntäjää ei tarvitsisi joka kerta lisätä hakupolkuun, voi sen lisätä siihen pysyvästi. Esimerkiksi Windows 7:ssä tämä tapahtuu seuraavasti.

Klikkaa Oma tietokone -kuvaketta hiiren oikealla painikkeella ja valitse Ominaisuudet (Properties). Valitse sitten vasemmalta Advanced system settings ja Advanced-välilehdeltä Environment variables. Ylemmästä laatikosta valitse muuttuja PATH ja paina Muokkaa. Siirry rivin Variable value loppuun, kirjoita puolipiste (;) ja heti perään polku

%WINDIR%\Microsoft.NET\Framework\v4.0.30319

XP:ssä vastaavasti Oma tietokone → Ominaisuudet → Lisäasetukset → Ympäristömuuttujat.

Ensimmäinen kirjoittamamme ohjelma HelloWorld.cs on oikeastaan yksinkertaisin mahdollinen C#-ohjelma. Alla yksinkertaisimman ohjelman kaksi ensimmäistä riviä.

public class HelloWorld
{

Ensimmäisellä rivillä määritellään luokka (class) jonka nimi on HelloWorld. Tässä vaiheessa riittää ajatella luokkaa ”kotina” aliohjelmille. Aliohjelmista puhutaan lisää hieman myöhemmin. Toisaalta luokkaa voidaan verrata ”piparkakkumuottiin”-se on rakennusohje olioiden (eli ”piparkakkujen”) luomista varten. Ohjelman ajamisen aikana olioita syntyy luokkaan kirjoitetun koodin avulla. Olioita voidaan myös tuhota. Yhdellä luokalla voidaan siis tehdä monta samanlaista oliota, aivan kuten yhdellä piparkakkumuotilla voidaan tehdä monta samanlaista (samannäköistä) piparia.

Jokaisessa C#-ohjelmassa on vähintään yksi luokka, mutta luokkia voi olla enemmänkin. Luokan, jonka sisään ohjelma kirjoitetaan, on hyvä olla samanniminen kuin tiedoston nimi. Jos tiedoston nimi on HelloWorld.cs, on suositeltavaa, että luokan nimi on myös HelloWorld, kuten meidän esimerkissämme. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä kannata liikaa vaivata päätänsä sillä, mikä luokka oikeastaan on, se selviää tarkemmin myöhemmin.

Huomaa! C#:ssa ei samasteta isoja ja pieniä kirjaimia. Ole siis tarkkana kirjoittaessasi luokkien nimiä.

Huomaa! Vahva suositus (ja tämän kurssin tapa) on, että luokka alkaa isolla alkukirjaimella, ja ettei skandeja käytetä luokan nimessä.

Luokan edessä oleva public-sana on eräs saantimääre (eng. access modifier). Saantimääreen avulla luokka voidaan asettaa rajoituksetta tai osittain muiden (luokkien) saataville, tai piilottaa kokonaan. Sana public tarkoittaa, että luokka on muiden luokkien näkökulmasta julkinen, kuten luokat useimmiten ovat. Muita saantimääreitä ovat protected, internal ja private.

Määreen voi myös jättää kirjoittamatta luokan eteen, jolloin luokan määreeksi tulee automaattisesti internal. Puhumme aliohjelmista myöhemmin, mutta mainittakoon, että vastaavasti, jos aliohjelmasta jättää määreen kirjoittamatta, tulee siitä private. Tällä kurssilla kuitenkin harjoitellaan kirjoittamaan julkisia luokkia (ja aliohjelmia), jolloin public-sana kirjoitetaan aina luokan ja aliohjelman eteen.

Toisella rivillä on oikealle auki oleva aaltosulku. Useissa ohjelmointikielissä yhteen liittyvät asiat ryhmitellään tai kootaan aaltosulkeiden sisälle. Oikealle auki olevaa aaltosulkua sanotaan aloittavaksi aaltosuluksi ja tässä tapauksessa se kertoo kääntäjälle, että tästä alkaa HelloWorld-luokkaan liittyvät asiat. Jokaista aloittavaa aaltosulkua kohti täytyy olla vasemmalle auki oleva lopettava aaltosulku. HelloWorld-luokan lopettava aaltosulku on rivillä viisi, joka on samalla ohjelman viimeinen rivi. Aaltosulkeiden rajoittamaa aluetta kutsutaan lohkoksi (block).

public static void Main()
{

Rivillä kolme määritellään (tai oikeammin esitellään) uusi aliohjelma nimeltä Main. Nimensä ansiosta se on tämän luokan pääohjelma. Sanat static ja void kuuluvat aina Main-aliohjelman esittelyyn. Paneudumme niihin tarkemmin hieman myöhemmin, mutta sanottakoon tässä kohtaa, että static tarkoittaa, että aliohjelma on luokkakohtainen (vastakohtana oliokohtainen, jolloin static-sanaa ei kirjoiteta). Vastaavasti void merkitsee, ettei aliohjelma palauta mitään tietoa.

Samoin kuin luokan, niin myös pääohjelman sisältö kirjoitetaan aaltosulkeiden sisään. C#:ssa ohjelmoijan kirjoittaman koodin suorittaminen alkaa aina käynnistettävän luokan pääohjelmasta. Toki sisäisesti ehtii tapahtua paljon asioita jo ennen tätä.

System.Console.WriteLine("Hello World!");

Rivillä neljä tulostetaan näytölle Hello World!. C#:ssa tämä tapahtuu pyytämällä .NET-ympäristön mukana tulevan luokkakirjaston System-luokkakirjaston Console-luokkaa tulostamaan WriteLine()-metodilla (method).

Huomaa! Viitattaessa aliohjelmiin on kirjallisuudessa usein tapana kirjoittaa aliohjelman nimen perään sulut. Kirjoitustyyli korostaa, että kyseessä on aliohjelma, mutta asiayhteydestä riippuen sulut voi myös jättää kirjoittamatta. Tässä monisteessa käytetään pääsääntöisesti jälkimmäistä tapaa, tilanteesta riippuen.

Kirjastoista, olioista ja metodeista puhutaan lisää kohdassa 4.1 ja luvussa 8. Tulostettava merkkijono kirjoitetaan sulkeiden sisälle lainausmerkkeihin (Shift + 2). Tämä rivi on myös tämän ohjelman ainoa lause (statement). Lauseiden voidaan ajatella olevan yksittäisiä toimenpiteitä, joista ohjelma koostuu. Jokainen lause päättyy C#:ssa puolipisteeseen. Koska lauseen loppuminen ilmoitetaan puolipisteellä, ei C#:n syntaksissa (syntax) ”tyhjillä merkeillä” (white space), kuten rivinvaihdoilla ja välilyönneillä ole merkitystä ohjelman toiminnan kannalta. Ohjelmakoodin luettavuuden kannalta niillä on kuitenkin suuri merkitys. Huomaa, että puolipisteen unohtaminen on yksi yleisimmistä ohjelmointivirheistä ja tarkemmin sanottuna syntaksivirheistä.

Syntaksi = Tietyn ohjelmointikielen (esimerkiksi C#:n) kielioppisäännöstö.

Ohjelmointivirheet voidaan jakaa karkeasti syntaksivirheisiin ja loogisiin virheisiin.

Syntaksivirhe estää ohjelman kääntymisen vaikka merkitys eli semantiikka olisikin oikein. Siksi ne huomataankin aina viimeistään ohjelmaa käännettäessä. Syntaksivirhe voi olla esimerkiksi joku kirjoitusvirhe tai puolipisteen unohtaminen lauseen lopusta.

Loogisissa virheissä semantiikka, eli merkitys, on väärin. Ne on vaikeampi huomata, sillä ohjelma kääntyy semanttisista virheistä huolimatta. Ohjelma voi jopa näyttää toimivan täysin oikein. Jos looginen virhe ei löydy testauksessakaan (testing), voivat seuraukset ohjelmistosta riippuen olla tuhoisia. Tässä yksi tunnettu esimerkki loogisesta virheestä:

http://money.cnn.com/magazines/fortune/fortune_archive/2000/02/07/272831/index.htm.

Alla on esimerkki syntaksivirheestä HelloWorld-ohjelmassa.

public class HelloWorld
{
  public static void Main()
  {
       System.Console.Writeline("Hello World!");
  }
}

Ohjelmassa on pieni kirjoitusvirhe, joka on (ilman apuvälineitä) melko hankala huomata. Tutkitaan csc-kääntäjän antamaa virheilmoitusta.

HelloWorld.cs(5,17): error CS0117: 'System.Console' does not contain a
        definition for 'Writeline'

Kääntäjä kertoo, että tiedostossa HelloWorld.cs rivillä 5 ja sarakkeessa 17 on seuraava virhe: System.Console-luokka ei tunne Writeline-komentoa. Tämä onkin aivan totta, sillä WriteLine kirjoitetaan isolla L:llä. Korjattuamme tuon ohjelma toimii jälleen.

Valitettavasti virheilmoituksen sisältö ei aina kuvaa ongelmaa kovinkaan hyvin. Alla olevassa esimerkissä on erehdytty laittamaan puolipisteen väärään paikkaan.

public class HelloWorld
{
  public static void Main();
  {
       System.Console.Writeline("Hello World!");
  }
}

Virheilmoitus, tai oikeastaan virheilmoitukset, näyttävät seuraavalta.

HelloWorld.cs(4,3): error CS1519: Invalid token '{' in class, struct, or
        interface member declaration
HelloWorld.cs(5,26): error CS1519: Invalid token '(' in class, struct, or
        interface member declaration
HelloWorld.cs(7,1): error CS1022: Type or namespace definition, or end-of-file
        expected

Ensimmäinen virheilmoitus osoittaa riville 4, vaikka todellisuudessa ongelma on rivillä 3. Toisin sanoen, näistä virheilmoituksista ei ole meille tässä tilanteessa lainkaan apua, päinvastoin, ne kehottavat tekemään jotain, mitä emme halua.

Esimerkkinämme ollut HelloWorld-ohjelma voitaisiin, ilman että sen toiminta muuttuisi, vaihtoehtoisesti kirjoittaa myös seuraavassa muodossa.

public class HelloWorld
                          {
  

     public static void Main() 
  {
System.Console.WriteLine("Hello World!");
    }


}

Edelleen, koodi voitaisiin kirjoittaa myös seuraavasti.

public class HelloWorld { public static void Main() {
    System.Console.WriteLine("Hello World!"); } }

Vaikka molemmat yllä olevista esimerkeistä ovat syntaksiltaan oikein, eli ne noudattavat C#:n kielioppisääntöjä, on niiden luettavuus huomattavasti heikompi kuin alkuperäisen ohjelmamme. C#:ssa on yhteisesti sovittuja koodauskäytänteet (code conventions), jotka määrittelevät, miten ohjelmakoodia tulisi kirjoittaa. Kun kaikki kirjoittavat samalla tavalla, on muiden koodin lukeminen helpompaa. Tämän monisteen esimerkit on pyritty kirjoittamaan näiden käytänteiden mukaisesti. Linkkejä koodauskäytänteisiin löytyy kurssin wiki-sivulta osoitteesta

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/CsKoodausKaytanteet.

Merkkijonoja käsiteltäessä välilyönneillä, tabulaattoreilla ja rivinvaihdoilla on kuitenkin merkitystä. Vertaa alla olevia tulostuksia.

System.Console.WriteLine("Hello World!");

Yllä oleva rivi tulostaa: Hello World!, kun taas alla oleva rivi tulostaa: H e l l o W o r l d !

System.Console.WriteLine("H e l l o    W o r l d !");

“Good programmers use their brains, but good guidelines save us having to think out every case.” -Francis Glassborow

Lähdekoodia on usein vaikea ymmärtää pelkkää ohjelmointikieltä lukemalla. Tämän takia koodin sekaan voi ja pitää lisätä selosteita eli kommentteja. Kommentit ovat sekä koodin kirjoittajaa itseään varten että tulevia ohjelman lukijoita ja ylläpitäjiä varten. Monet asiat voivat kirjoitettaessa tuntua ilmeisiltä, mutta jo viikon päästä saakin pähkäillä, että miksihän tuonkin tuohon kirjoitin.

Kääntäjä jättää kommentit huomioimatta, joten ne eivät vaikuta ohjelman toimintaan. C#:ssa on kolmenlaisia kommentteja.

// Yhden rivin kommentti

Yhden rivin kommentti alkaa kahdella vinoviivalla (//). Sen vaikutus kestää koko rivin loppuun.

/* Tämä
   kommentti
   on usean
   rivin
   pituinen */

Vinoviivalla ja asteriskilla alkava (/*) kommentti kestää niin kauan kunnes vastaan tulee asteriski ja vinoviiva ( */). Huomaa, ettei asteriskin ja vinoviivan väliin tule välilyöntiä.

Kolmas kommenttityyppi on dokumentaatiokommentti. Dokumentaatiokommenteissa on tietty syntaksi, ja tätä noudattamalla voidaan dokumentaatiokommentit muuttaa sellaiseen muotoon, että kommentteihin perustuvaa yhteenvetoa on mahdollista tarkastella nettiselaimen avulla.

Dokumentaatiokommentti olisi syytä kirjoittaa ennen jokaista luokkaa, pääohjelmaa, aliohjelmaa ja metodia (aliohjelmista ja metodeista puhutaan myöhemmin). Lisäksi jokainen C#-tiedosto alkaa aina dokumentaatiokommentilla, josta selviää tiedoston tarkoitus, tekijä ja versio.

Dokumentaatiokommentit kirjoitetaan siten, että rivin alussa on aina aina kolme vinoviivaa (Shift + 7). Jokainen seuraava dokumentaatiokommenttirivi aloitetaan siis myöskin kolmella vinoviivalla.

/// Tämä 
/// on 
/// dokumentaatiokommentti 

Dokumentoiminen tapahtuu tagien avulla. Jos olet joskus kirjoittanut HTML-sivuja, on merkintätapa sinulle tuttu. Dokumentaatiokommentit alkavat aloitustagilla, muotoa <esimerkki>, jonka perään tulee kommentin asiasisältö. Kommentti loppuu lopetustagiin, muotoa </esimerkki>, siis muuten sama kuin aloitustagi, mutta ensimmäisen kulmasulun jälkeen on yksi vinoviiva.

C#-tageja ovat esimerkiksi <summary>, jolla ilmoitetaan pieni yhteenveto kommenttia seuraavasta koodilohkosta (esimerkiksi pääohjelma tai metodi). Yhteenveto päättyy </summary> -lopetustagiin.

Ohjelman kääntämisen yhteydessä dokumentaatiotagit voidaan kirjoittaa erilliseen XML-tiedostoon, josta ne voidaan edelleen muuntaa helposti selattaviksi HTML-sivuiksi. Tageja voi keksiä itsekin lisää, mutta tämän kurssin tarpeisiin riittää hyvin suositeltujen tagien luettelo. Tiedot suositelluista tageista löytyvät C#:n dokumentaatiosta:

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/5ast78ax.aspx.

Voisimme kirjoittaa nyt C#-kommentit HelloWorld-ohjelman alkuun seuraavasti:

/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 28.8.2012
///
/// <summary>
/// Esimerkkiohjelma, joka tulostaa tekstin "Hello World!"
/// </summary>

public class HelloWorld 
{
  /// <summary>
  /// Pääohjelma, joka hoitaa varsinaisen tulostamisen.
  /// </summary>
  /// <param name="args">Ei käytössä</param>
  public static void Main(string[] args) 
  { // Suoritus alkaa siis tästä, ohjelman "entry point"
    System.Console.WriteLine("Hello World!"); // Tämä lause tulostaa ruudulle
  } // Ohjelman suoritus päättyy tähän
}

Ohjelman alussa kerrotaan kohteen tekijän nimi. Tämän jälkeen tulee ensimmäinen dokumentaatiokommentti (huomaa kolme vinoviivaa), joka on lyhyt ja ytimekäs kuvaus tästä luokasta. Huomaa, että jossain dokumentaation tiivistelmissä näytetään vain tuo ensimmäinen virke. [DOC] [HYV]

Dokumentointi on erittäin keskeinen osa ohjelmistotyötä. Luokkien ja koodirivien määrän kasvaessa dokumentointi helpottaa niin omaa työskentelyä kuin tulevien käyttäjien ja ylläpitäjien tehtävää. Dokumentoinnin tärkeys näkyy muun muassa siinä, että jopa 40-60% ylläpitäjien ajasta kuluu muokattavan ohjelman ymmärtämiseen. [KOSK][KOS]

“First, solve the problem. Then, write the code.” - John Johnson

Pyrittäessä kirjoittamaan koneelle kelpaavia ohjeita joudutaan suoritettavana oleva toimenpide kirjaamaan sarjana yksinkertaisia toimenpiteitä. Toimenpidesarjan tulee olla yksikäsitteinen, eli sen tulee joka tilanteessa tarjota yksi ja vain yksi tapa toimia, eikä siinä saa esiintyä ristiriitaisuuksia. Yksikäsitteistä kuvausta tehtävän ratkaisuun tarvittavista toimenpiteistä kutsutaan algoritmiksi.

Ohjelman kirjoittaminen voidaan aloittaa hahmottelemalla tarvittavat algoritmit eli kirjaamalla lista niistä toimenpiteistä, joita tehtävän suoritukseen tarvitaan:

Kahvin keittäminen:

1.  Täytä pannu vedellä.
2.  Keitä vesi.
3.  Lisää kahvijauhot.
4.  Anna tasaantua.
5.  Tarjoile kahvi.

Algoritmi on yleisesti ottaen mahdollisimman pitkälle tarkennettu toimenpidesarja, jossa askel askeleelta esitetään yksikäsitteisessä muodossa ne toimenpiteet, joita asetetun ongelman ratkaisuun tarvitaan.

Kun tarkastellaan lähes mitä tahansa tehtävänantoa, huomataan, että tehtävän suoritus koostuu selkeästi toisistaan eroavista osatehtävistä. Se, miten yksittäinen osatehtävä ratkaistaan, ei vaikuta muiden osatehtävien suorittamiseen. Vain sillä, että kukin osasuoritus tehdään, on merkitystä. Esimerkiksi pannukahvinkeitossa jokainen osatehtävä voidaan jakaa edelleen osasiin:

Kahvinkeitto:

1.  Täytä pannu vedellä:
  1.1.  Pistä pannu hanan alle.
  1.2.  Avaa hana.
  1.3.  Anna veden valua, kunnes vettä on riittävästi.
2.  Keitä vesi:
  2.1.  Aseta pannu hellalle.
  2.2.  Kytke virta keittolevyyn.
  2.3.  Anna lämmetä, kunnes vesi kiehuu.
3.  Lisää kahvinporot:
  3.1.  Mittaa kahvinporot.
  3.2.  Sekoita kahvinporot kiehuvaan veteen.
4.  Anna tasaantua:
  4.1.  Odota, kunnes suurin osa valmiista kahvista on vajonnut
        pannun pohjalle.
5.  Tarjoile kahvi:
  5.1.  Tämä sitten onkin jo oma tarinansa...

Edellä esitetyn kahvinkeitto-ongelman ratkaisu esitettiin jakamalla ratkaisu viiteen osavaiheeseen. Ratkaisun algoritmi sisältää viisi toteutettavaa lausetta. Kun näitä viittä lausetta tarkastellaan lähemmin, osoittautuu, että niistä kukin on edelleen jaettavissa osavaiheisiin, eli ratkaisun pääalgoritmi voidaan jakaa edelleen alialgoritmeiksi, joissa askel askeleelta esitetään, kuinka kukin osatehtävä ratkaistaan.

Algoritmien kirjoittaminen osoittautuu hierarkkiseksi prosessiksi, jossa aluksi tehtävä jaetaan osatehtäviin, joita edelleen tarkennetaan, kunnes kukin osatehtävä on niin yksinkertainen, ettei sen suorittamisessa enää ole mitään moniselitteistä.

Eräs tärkeä algoritmien kirjoittamisen vaihe on yleistäminen. Tällöin valmiiksi tehdystä algoritmista pyritään paikantamaan kaikki alunperin annetusta tehtävästä riippuvat tekijät, ja pohditaan voitaisiinko ne kenties kokonaan poistaa tai korvata joillakin yleisemmillä tekijöillä.

Tarkastele edellä esitettyä algoritmia kahvin keittämiseksi ja luo vastaava algoritmi teen keittämiseksi. Vertaile algoritmeja: mitä samaa ja mitä eroa niissä on? Onko mahdollista luoda algoritmi, joka yksiselitteisesti selviäisi sekä kahvin että teen keitosta? Onko mahdollista luoda algoritmi, joka saman tien selviytyisi maitokaakosta ja rommitotista?

Kuten luvussa 1 olevassa reseptissä ja muissakin ihmisille kirjoitetuissa ohjeissa, niin myös tietokoneelle esitetyt ohjeet luetaan ylhäältä alaspäin, ellei muuta ilmoiteta. Esimerkiksi ohjeen lumiukon piirtämisestä voisi esittää yksinkertaistettuna alla olevalla tavalla.

Piirrä säteeltään 20cm kokoinen ympyrä koordinaatiston pisteeseen (20, 80)
Piirrä säteeltään 15cm kokoinen ympyrä edellisen ympyrän päälle
Piirrä säteeltään 10cm kokoinen ympyrä edellisen ympyrän päälle

Yllä oleva koodi ei ole vielä mitään ohjelmointikieltä, mutta se sisältää jo ajatuksen siitä kuinka lumiukko voitaisiin tietokoneella piirtää. Piirrämme lumiukon C#-ohjelmointikielellä seuraavassa luvussa.

Seuraavissa esimerkeissä käytetään Jyväskylän yliopistossa kehitettyäJypeli-ohjelmointikirjastoa. Kirjaston voit ladata koneelle osoitteesta

https://trac.cc.jyu.fi/projects/npo/wiki/LataaJypeli,

josta löytyy myös ohjeet kirjaston asennukseen ja käyttöön. Huomaa, että tietokoneellasi tulee olla asennettuna .NET Framework 4 sekä XNA Game Studio 4, jotta graafinen ohjelma voidaan kääntää. .NET-frameworkin asennusohjeet löytyvät osoitteesta

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/dotnet-tyokalut.

Vaikka tässä kohtaa emme vielä Visual Studio 2010 -kehitysympäristöä tarvitsekaan, on sen asentaminen tässä kohtaa myös viisasta, sillä Visual Studio tulisi olla asennettuna ennen XNA:n ja Jypelin asentamista.

C#-ohjelmat koostuvat luokista. Luokat taas sisältävät metodeja (ja aliohjelmia), jotka suorittavat tehtäviä ja mahdollisesti palauttavat arvoja suoritettuaan näitä tehtäviä. Metodi voisi esimerkiksi laskea kahden luvun summan ja palauttaa tuloksen tai piirtää ohjelmoijan haluaman kokoisen ympyrän. Samaan asiaan liittyviä metodeja kootaan luokkaan ja luokkia kootaan edelleen kirjastoiksi. Idea kirjastoissa on, ettei kannata tehdä uudelleen sitä minkä joku on jo tehnyt. Toisin sanoen, pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

C#-ohjelmoijan kannalta oleellisin kirjasto on .NET Framework luokkakirjasto. Luokkakirjaston dokumentaatioon (documentation) kannattaa tutustua, sillä sieltä löytyy monia todella hyödyllisiä metodeja. Dokumentaatio löytyy Microsoftin sivuilta osoitteesta

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/ms229335.aspx.

Dokumentaatio = Sisältää tiedot kaikista kirjaston luokista ja niiden metodeista (ja aliohjelmista). Löytyy useimmiten ainakin WWW-muodossa.

Jypeli-kirjaston kehittäminen aloitettiin Jyväskylän yliopistossa keväällä 2009. Tämän monisteen esimerkeissä käytetään versiota 4. Jypeli-kirjastoon on kirjoitettu valmiita luokkia ja metodeja siten, että esimerkiksi fysiikan ja matematiikan ilmiöiden, sekä pelihahmojen ja liikkeiden ohjelmointi lopulliseen ohjelmaan on helpompaa.

Piirretään lumiukko käyttämällä Jypeli-kirjastoa. Mallikoodin vasemmassa reunassa juoksee myös rivinumerointi, joka ei kuulu koodiin, mutta helpottaa lukemista.

01 // Otetaan käyttöön Jyväskylän yliopiston Jypeli-kirjasto
02 using Jypeli;
03 
04 /// @author  Vesa Lappalainen, Antti-Jussi Lakanen 
05 /// @version 22.12.2011
06 ///
07 ///
08 /// <summary>
09 /// Luokka, jossa harjoitellaan piirtämistä lisäämällä ympyröitä ruudulle
10 /// </summary>
11 public class Lumiukko : PhysicsGame
12 {
13   /// <summary>
14   /// Pääohjelmassa laitetaan "peli" käyntiin Jypelille tyypilliseen tapaan    
15   /// </summary>
16   /// <param name="args">Ei käytössä</param>
17   public static void Main(string[] args)
18   {
19     using (Lumiukko peli = new Lumiukko())
20     {
21       peli.Run();
22     }
23   }
24   
25   /// <summary>
26   /// Piirretään oliot ja zoomataan kamera niin että kenttä näkyy kokonaan.
27   /// </summary>
28   public override void Begin()
29   {
30     Camera.ZoomToLevel();
31     Level.Background.Color = Color.Black;
32     
33     PhysicsObject p1 = new PhysicsObject(2*100.0, 2*100.0, Shape.Circle);
34     p1.Y = Level.Bottom + 200.0;
35     Add(p1);
36     
37     PhysicsObject p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
38     p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
39     Add(p2);
40     
41     PhysicsObject p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
42     p3.Y = p2.Y + 50 + 30;
43     Add(p3);
44   }
45 }

Ajettaessa ohjelman tulisi piirtää yksinkertainen lumiukko keskelle ruutua, kuten alla olevassa kuvassa. 4.3.1 Ohjelman suoritus

Kuva 2: Lumiukko Jypeli-kirjaston avulla piirrettynä

Ohjelman suoritus aloitetaan aina pääohjelmasta ja sitten edetään rivi riviltä ylhäältä alaspäin ohjelman loppuun niin kauan kuin lauseita riittää. Ohjelmassa voi olla myös rakenteita, joissa toistetaan tiettyjä rivejä useampaan kertaan vain muuttamalla jotain arvoa tai arvoja. Pääohjelmassa voi olla myös aliohjelmakutsuja jolloin hypätään pääohjelmasta suorittamaan aliohjelmaa ja palataan sitten takaisin pääohjelman suoritukseen. Aliohjelmista puhutaan enemmän luvussa 6.

Tarkastellaan ohjelman oleellisempia kohtia.

02 using Jypeli;

Aluksi meidän täytyy kertoa kääntäjälle, että haluamme ottaa käyttöön koko Jypeli-kirjaston. Nyt Jypeli-kirjaston kaikki luokat (ja niiden metodit) ovat käytettävissämme.

08 /// <summary>
09 /// Luokka, jossa harjoitellaan piirtämistä lisäämällä ympyröitä ruudulle
10 /// </summary>
11 public class Lumiukko : PhysicsGame
12 {

Rivit 8-10 ovat dokumentaatiokommentteja. Rivillä 11 luodaan Lumiukko-luokka, joka hieman poikkeaa HelloWorld-esimerkin tavasta luoda uusi luokka. Tässä kohtaa käytämme ensimmäisen kerran Jypeli-kirjastoa, ja koodissa kerrommekin, että Lumiukko-luokka, jota juuri olemme tekemässä, ”perustuu” Jypeli-kirjastossa olevaan PhysicsGame-luokkaan. Täsmällisemmin sanottuna Lumiukko-luokka peritään PhysicsGame-luokasta. Tuon PhysicsGame-luokan avulla objektien piirtäminen, myöhemmin liikuttelu ruudulla ja fysiikan lakien hyödyntäminen on vaivatonta.

13   /// <summary>
14   /// Pääohjelmassa laitetaan "peli" käyntiin Jypelille tyypilliseen tapaan.    
15   /// </summary>
16   /// <param name="args">Ei käytössä</param>
17   public static void Main(String[] args)
18   {
19     using (Lumiukko peli = new Lumiukko())
20     {
21       peli.Run();
22     }
23   }

Myös Main-metodi, eli pääohjelma, on Jypeli-peleissä käytännössä aina tällainen vakiomuotoinen, joten jatkossa siihen ei tarvitse juurikaan koskea. Ohitamme tässä vaiheessa pääohjelman sisällön mainitsemalla vain, että pääohjelmassa Lumiukko-luokasta tehdään uusi olio (eli uusi ”peli”), joka sitten laitetaan käyntiin peli.Run()-kohdassa. Jypeli-kirjaston rakenteesta johtuen kaikki varsinainen peliin liittyvä koodi kirjoitetaan omaan aliohjelmaansa, Begin-aliohjelmaan, jota käsittelemme seuraavaksi.

Tarkasti ottaen Begin alkaa riviltä 29. Ensimmäinen lause on kirjoitettu riville 30.

30     Camera.ZoomToLevel();
31     Level.Background.Color = Color.Black;

Näistä kahdesta rivistä ensimmäisellä kutsutaan Camera-luokan ZoomToLevel-aliohjelmaa, joka pitää huolen siitä, että ”kamera” on kohdistettuna ja zoomattuna oikeaan kohtaan. Aliohjelma ei ota vastaan parametreja, joten sulkujen sisältö jää tyhjäksi. Toisella rivillä muutetaan taustan väri.

33     PhysicsObject p1 = new PhysicsObject(2*100.0, 2*100.0, Shape.Circle);
34     p1.Y = Level.Bottom + 200.0;
35     Add(p1);

Näiden kolmen rivin aikana luomme uuden fysiikkaolio-ympyrän, annamme sille säteen, y-koordinaatin, sekä lisäämme sen ”pelikentälle”, eli näkyvälle alueelle valmiissa ohjelmassa.

Tarkemmin sanottuna luomme uuden PhysicsObject-olion eli PhysicsObject-luokan ilmentymän, jonka nimeksi annamme p1. PhysicsObject-oliot ovat pelialueella liikkuvia olioita, jotka noudattavat fysiikan lakeja. Sulkujen sisään laitamme tiedon siitä, millaisen objektin haluamme luoda - tässä tapauksessa leveys ja korkeus (Jypeli-mitoissa, ei pikseleissä), sekä olion muoto. Teemme siis ympyrän, jonka säde on 100 (leveys 2 * 100 ja korkeus 2 * 100). Muita Shape-kokoelmasta löytyviä muotoja ovat muiden muassa kolmio, neliö, sydän jne. Olioista puhutaan lisää luvussa 8.

Kokeile itse muuttaa olion muotoa!

Seuraavalla rivillä asetetaan olion paikka Y-arvon avulla. Huomaa että Y kirjoitetaan isolla kirjaimella. Tämä on p1-olion ominaisuus, attribuutti. X-koordinaattia meidän ei tarvitse tässä erikseen asettaa, se on oletusarvoisesti 0 ja se kelpaa meille. Saadaksemme ympyrät piirrettyä oikeille paikoilleen, täytyy meidän laskea koordinaattien paikat. Oletuksena ikkunan keskipiste on koordinaatiston origo eli piste (0, 0). x-koordinaatin arvot kasvavat oikealle ja y:n arvot ylöspäin, samoin kuin ”normaalissa” koulusta tutussa koordinaatistossa.

Peliolio täytyy aina lisätä kentälle, ennen kuin se saadaan näkyviin. Tämä tapahtuu Add-metodin avulla, joka ottaa parametrina kentälle lisättävän olion nimen (tässä p1).

Metodeille annettavia tietoja sanotaan parametreiksi (parameter). ZoomToLevel-metodi ei ota vastaan yhtään parametria, mutta Add-metodi sen sijaan ottaa yhden parametrin: PhysicsObject-tyyppisen olion. Add-metodille voidaan antaa toinenkin parametri: taso, jolle olio lisätään. Tasojen avulla voidaan hallita, mitkä oliot lisätään päällimmäiseksi. Tasoparametri voidaan kuitenkin jättää antamatta, jolloin ohjelma itse päättää tasojen parhaan järjestyksen. Parametrit kirjoitetaan metodin nimen perään sulkeisiin ja ne erotetaan toisistaan pilkuilla.

MetodinNimi(parametri1, parametri2,..., parametriX);

Seuraavien rivien aikana luomme vielä kaksi ympyrää vastaavalla tavalla, mutta vaihtaen sädettä ja ympyrän koordinaatteja.

Esimerkissä koordinaattien laskemiseen on käytetty C#:n aritmeettisia operaatioita. Voisimme tietenkin laskea koordinaattien pisteet myös itse, mutta miksi tehdä niin jos tietokone voi laskea pisteet puolestamme? C#:n aritmeettiset perusoperaatiot ovat summa (+), vähennys (-), kerto (*), jako (/) ja jakojäännös (%). Aritmeettisista operaatioista puhutaan lisää muuttujien yhteydessä kohdassa 7.7.1.

Keskimmäinen ympyrä tulee alimman ympyrän yläpuolelle niin, että ympyrät sivuavat toisiaan. Keskimmäisen ympyrän keskipiste sijoittuu siis siten, että sen x-koordinaatti on 0 ja y-koordinaatti on alimman ympyrän paikka +alimman ympyrän säde + keskimmäisen ympyrän säde. Kun haluamme, että keskimmäisen ympyrän säde on 50, niin silloin keskimmäisen ympyrän keskipiste tulee kohtaan (0, p1.Y + 100 + 50) ja se piirretään lauseella:

PhysicsObject p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
Add(p2);

Huomaa, että fysiikkaolion Y-ominaisuuden asettamisen (set) lisäksi voimme myös lukea tai pyytää (get) kyseisen ominaisuuden arvon. Yllä teemme sen kirjoittamalla yksinkertaisesti sijoitusoperaattorin oikealle puolelle p1.Y.

Seuraava kuva havainnollistaa ensimmäisen ja toisen pallon asettelua.

Kuva 3: Lumiukon kaksi ensimmäistä palloa asemoituina paikoilleen.

Ylin ympyrä sivuaa sitten taas keskimmäistä ympyrää. Harjoitustehtäväksi jätetään laskea ylimmän ympyrän koordinaatit, kun ympyrän säde on 30.

Kaikki tiedot luokista, luokkien metodeista sekä siitä mitä parametreja metodeille tulee antaa löydät käyttämäsi kirjaston dokumentaatiosta. Jypelin luokkadokumentaatio löytyy osoitteesta: http://kurssit.it.jyu.fi/npo/material/latest/documentation/html/.

Etsi Jypeli-kirjaston dokumentaatiosta RandomGen-luokka. Mitä tietoa löydät NextInt(int min, int max)-metodista? Mitä muita metodeja luokassa on?

Jotta Lumiukko-esimerkkiohjelma voitaisiin nyt kääntää C#-kääntäjällä, tulee Jypeli-kirjasto olla tallennettuna tietokoneelle. Jypeli käyttää XNA-kirjaston lisäksi vapaan lähdekoodin fysiikka- ja matematiikkakirjastoja. Fysiikka- ja matematiikkakirjastot on sisäänrakennettuina Jypeli-kirjastoon.

Ennen kääntämistä kopioi seuraavat tiedostot kurssin kotisivuilta (https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/csharpCommandLine) samaan kansioon Lumiukko.cs-tiedoston kanssa.

• Jypeli.dll

Meidän täytyy vielä välittää kääntäjälle tieto siitä, että Jypeli-kirjastoa tarvitaan Lumiukko-koodin kääntämiseen. Lisäksi annetaan kääntäjälle tieto siitä, että ohjelma tehdään 32-bittisille järjestelmille (x86). Tämä tehdään csc-ohjelman /reference-parametrin avulla. Lisäksi tarvitaan referenssi Jypelin käyttämään XNA-kirjastoon. Kirjoita nyt komentoriville(kaikki rivit samalle riville niin, että /-viivan edessä on yksi välilyönti)

csc Lumiukko.cs /reference:Jypeli.dll;"%XNAGSv4%\References\Windows\x86\Microsoft.Xna.Framework.Game.dll" /platform:x86

Jos käyttöjärjestelmäsi ei tunnista csc-komentoa, niin kertaa luvussa 2 olevat ohjeet komennon asettamisesta PATH-ympäristömuuttujan poluksi.

Vinkki! Yllä esitelty kääntämiskomento on varsin pitkä. Asioiden helpottamiseksi voit kirjoittaa tiedoston csk.bat, joka sisältää seuraavan tekstin (komento on yksi pitkä rivi):

@"%WINDIR%\Microsoft.NET\Framework\v4.0.30319\csc" %* /reference:Jypeli.dll;"%XNAGSv4%References\Windows\x86\Microsoft.Xna.Framework.Game.dll";"%XNAGSv4%References\Windows\x86\Microsoft.Xna.Framework.dll" /platform:x86 /define:WINDOWS

Tämä asettaa puolestasi reference ja platform -parametrit. Varmista, että tekemäsi csk.bat-tiedosto on ”polussa”. Tämän jälkeen kääntäminen onnistuu yksinkertaisemmin: csk OhjelmanNimi.cs

Tarkastellaan nyt tarkemmin sitä kuinka C#-lähdekoodi muuttuu lopulta prosessorin ymmärtämään muotoon. Kun ohjelmoija luo ohjelman lähdekoodin, joka käyttää .NET Framework -ympäristöä, tapahtuu kääntäminen sisäisesti kahdessa vaiheessa. Ohjelma käännetään ensin eräänlaiselle välikielelle, MSIL:lle (Microsoft Intermediate Language), joka ei ole vielä suoritettavissa millään käyttöjärjestelmällä. Tästä välivaiheen koodista käännetään ajon aikana valmis ohjelma halutulle käyttöjärjestelmälle, kuten Mac Os X:lle tai Linuxille, niin sanotulla JIT-kääntäjällä (Just-In-Time). JIT-kääntäjä muuntaa välivaiheen koodin juuri halutulle käyttöjärjestelmälle sopivaksi koodiksi nimenomaan ohjelmaa ajettaessa - tästä tulee nimi ”just-in-time”.

Ennen ensimmäistä kääntämistä kääntäjä tarkastaa, että koodi on syntaksiltaan oikein. [VES][KOS]

Kääntäminen tehtiin Windowsissa komentorivillä (Command Prompt) käyttämällä komentoa

csc Tiedostonnimi.cs

tai hyödyntämällä edellisessä luvussa esiteltyä komentojonoa

csk Tiedostonnimi.cs

C#:n tuottaa siis lähdekoodista suoritettavan (tai ”ajettavan”) tiedoston. Tämä tiedosto on käyttöjärjestelmäriippuvainen, ja suoritettavissa vain sillä alustalla, johon käännös on tehty. Toisin sanoen, Windows-ympäristössä käännetyt ohjelmat eivät ole ajettavissa OS X -käyttöjärjestelmässä, ja toisin päin.

Toisin kuin C#, eräät toiset ohjelmointikielet tuottavat käyttöjärjestelmäriippumatonta koodia. Esimerkiksi Java-kielessä kääntäjän tuottama tiedosto on niin sanottua tavukoodia, joka on käyttöjärjestelmäriippumatonta koodia. Tavukoodin suorittamiseen tarvitaan Java-virtuaalikone (Java Virtual Machine). Java-virtuaalikone on oikeaa tietokonetta matkiva ohjelma, joka tulkkaa tavukoodia ja suorittaa sitä sitten kohdekoneen prosessorilla. Tässä on merkittävä ero perinteisiin käännettäviin kieliin (esimerkiksi C ja C++), joissa käännös on tehtävä erikseen jokaiselle eri laitealustalle. [VES][KOS]

“Copy and paste is a design error.” - David Parnas

Pääohjelman lisäksi ohjelma voi sisältää muitakin aliohjelmia. Aliohjelmaa kutsutaan pääohjelmasta, metodista tai toisesta aliohjelmasta suorittamaan tiettyä tehtävää. Aliohjelmat voivat saada parametreja ja palauttaa arvon, kuten metoditkin. Pohditaan seuraavaksi mihin aliohjelmia tarvitaan.

Jos tehtävänämme olisi piirtää useampi lumiukko, niin tämänhetkisellä tietämyksellämme tekisimme todennäköisesti jonkin alla olevan kaltaisen ratkaisun.

01 using Jypeli;
02 
03 /// <summary>
04 /// Piirretään lumiukko.
05 /// </summary>
06 public class Lumiukko : PhysicsGame
07 {
08   /// <summary>
09   /// Pääohjelmassa peli käyntiin.
10   /// </summary>
11   /// <param name="args">Ei käytössä.</param>
12   public static void Main(String[] args)
13   {
14     using (Lumiukko game = new Lumiukko())
15     {
16       game.Run();
17     }
18   }
19   
20   /// <summary>
21   /// Aliohjelma, jossa
22   /// piirretään ympyrät.
23   /// </summary>
24   public override void Begin()
25   {
26     Camera.ZoomToLevel();
27     Level.Background.Color = Color.Black;
28     
29     PhysicsObject p1, p2, p3;
30     
31     // Eka ukko
32     p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
33     p1.Y = Level.Bottom + 200.0;
34     Add(p1);
35     
36     p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
37     p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
38     Add(p2);
39     
40     p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
41     p3.Y = p2.Y + 50 + 30;
42     Add(p3);
43     
44     // Toinen ukko
45     p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
46     p1.X = 200;
47     p1.Y = Level.Bottom + 300.0;
48     Add(p1);
49     
50     p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
51     p2.X = 200;
52     p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
53     Add(p2);
54     
55     p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
56     p3.X = 200;
57     p3.Y = p2.Y + 50 + 30;
58     Add(p3);
59   }
60 }

Huomataan, että ensimmäisen ja toisen lumiukon piirtäminen tapahtuu lähes samanlaisilla koodinpätkillä. Itse asiassa ainoa ero on, että jälkimmäisen lumiukon pallot saavat ensimmäisestä lumiukosta eroavat koordinaatit. Toisaalta voisimme kirjoittaa koodin myös niin, että lumiukon alimman pallon keskipiste tallennetaan muuttujiin x ja y. Näiden pisteiden avulla voimme sitten laskea muiden pallojen paikat. Määritellään heti alussa myös p1, p2 ja p3 PhysicsObject-olioiksi. Rivinumerointi on tässä jätetty pois selvyyden vuoksi. Luvun lopussa korjattu ohjelma esitellään kokonaisuudessaan rivinumeroinnin kanssa.

double x, y;
PhysicsObject p1, p2, p3;

// Tehdään ensimmäinen lumiukko
x = 0; y = Level.Bottom + 200.0;
p1 = new PhysicsObject(2*100.0, 2*100.0, Shape.Circle);
p1.X = x;
p1.Y = y;
Add(p1);

p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
p2.X = x;
p2.Y = y + 100 + 50; // y + 1. pallon säde + 2. pallon säde
Add(p2);

p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
p3.X = x;
p3.Y = y + 100 + 2 * 50 + 30; // y + 1. pallon säde + 2. halk. + 3. säde
Add(p3);

Vastaavasti toiselle lumiukolle: asetetaan vain x:n ja y:n arvot oikeiksi.

// Tehdään toinen lumiukko
x = 200; y = Level.Bottom + 300.0;
p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
p1.X = x;
p1.Y = y;
Add(p1);

p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
p2.X = x;
p2.Y = y + 100 + 50;
Add(p2);

p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
p3.X = x;
p3.Y = y + 100 + 2*50 + 30;
Add(p3);

Tarkastellaan nyt muutoksia hieman tarkemmin.

double x, y;

Yllä olevalla rivillä esitellään kaksi liukulukutyyppistä muuttujaa. Liukuluku on eräs tapa esittää reaalilukuja tietokoneissa. C#:ssa jokaisella muuttujalla on oltava tyyppi ja eräs liukulukutyyppi C#:ssa on double. Muuttujista ja niiden tyypeistä puhutaan lisää luvussa 7.

Liukuluku (floating point) = Tietokoneissa käytettävä esitysmuoto reaaliluvuille. Tarkempaa tietoa liukuluvuista löytyy luvusta 26.

x = 0; y = Level.Bottom + 200.0;

Yllä olevalla rivillä on kaksi lausetta. Ensimmäisellä asetetaan muuttujaan x arvo 0 ja toisella muuttujaan y arvo 50 (jos Level.Bottom sattuu olemaan vaikka -150). Nyt voimme käyttää lumiukon pallojen laskentaan näitä muuttujia.

x = 300; y = Level.Bottom + 300.0;

Vastaavasti yllä olevalla rivillä asetetaan nyt muuttujiin uudet arvot, joita käytetään seuraavan lumiukon pallojen paikkojen laskemiseen. Huomaa, että y-koordinaatti saa negatiivisen arvon, jolloin lumiukon alimman pallon keskipiste painuu kuvaruudun keskitason alapuolelle.

Nyt alimman pallon x-koordinaatiksi sijoitetaankin muuttuja x, ja vastaavasti y-koordinaatin arvoksi asetetaan muuttuja y, ja muiden pallojen sijainnit lasketaan ensimmäisen pallon koordinaattien perusteella.

Kuva 4: Kaksi lumiukkoa.

Näiden muutosten jälkeen molempien lumiukkojen varsinainen piirtäminen tapahtuu nyt täysin samalla koodilla.

Uusien lumiukkojen piirtäminen olisi nyt jonkin verran helpompaa, sillä meidän ei tarvitse kuin ilmoittaa ennen piirtämistä uuden lumiukon paikka ja varsinaisen lumiukkojen piirtäminen onnistuisi kopioimilla ja liittämällä koodia (copy-paste). Kuitenkin, jos koodia kirjoittaessa joutuu tekemään suoraa kopiointia, pitäisi pysähtyä miettimään, että onko tässä mitään järkeä.

Kahden lumiukon tapauksessa tämä vielä onnistuu ilman, että koodin määrä kasvaa kohtuuttomasti, mutta entä jos meidän pitäisi piirtää 10 tai 100 lumiukkoa? Kuinka monta riviä ohjelmaan tulisi silloin? Kun lähes samanlainen koodinpätkä tulee useampaan kuin yhteen paikkaan, on useimmiten syytä muodostaa siitä oma aliohjelma. Koodin monistaminen moneen paikkaan lisäisi vain koodirivien määrää, tekisi ohjelman ymmärtämisestä vaikeampaa ja vaikeuttaisi testaamista.

Lisäksi jos monistetussa koodissa olisi vikaa, jouduttaisiin korjaukset tekemään myös useampaan paikkaan. Hyvän ohjelman yksi mitta (kriteeri) onkin, että jos jotain pitää muuttaa, niin kohdistuvatko muutokset kohdistuvat vain yhteen paikkaan (hyvä) vai joudutaanko muutoksia tekemään useaan paikkaan (huono).

Haluamme siis aliohjelman, joka piirtää meille lumiukon tiettyyn pisteeseen. Kuten metodeille, myös aliohjelmalle viedään parametrien avulla sen tarvitsemaa tietoa. Parametreina tulisi viedä vain minimaaliset tiedot, joilla aliohjelman tehtävä saadaan suoritettua.

Sovitaan, että aliohjelmamme piirtää aina samankokoisen lumiukon haluamaamme pisteeseen. Mitkä ovat ne välttämättömät tiedot, jotka aliohjelma tarvitsee piirtääkseen lumiukon?

Aliohjelma tarvitsee tiedon mihin pisteeseen lumiukko piirretään. Viedään siis parametrina lumiukon alimman pallon keskipiste. Muiden pallojen paikat voidaan laskea tämän pisteen avulla. Lisäksi tarvitaan yksi Game-tyyppinen parametri, jotta aliohjelmaamme voisi kutsua myös toisesta ohjelmasta. Nämä parametrit riittävät lumiukon piirtämiseen.

Kun aliohjelmaa käytetään ohjelmassa, sanotaan, että aliohjelmaa kutsutaan. Kutsu tapahtuu kirjoittamalla aliohjelman nimi ja antamalla sille parametrit. Aliohjelmakutsun erottaa metodikutsusta vain se, että metodi liittyy aina tiettyyn olioon. Esimerkiksi pallo-olio p1 voitaisiin poistaa pelikentällä kutsumalla metodia Destroy(), eli kirjoittaisimme:

p1.Destroy();

Toisin sanoen metodeja kutsuttaessa täytyy ensin kirjoittaa sen olion nimi, jonka metodia kutsutaan, ja sen jälkeen pisteellä erotettuna kirjoittaa haluttu metodin nimi. Sulkujen sisään tulee luonnollisesti tarvittavat parametrit. Yllä olevan esimerkin Destroy-metodi ei ota vastaan yhtään parametria.

Päätetään, että aliohjelman nimi on PiirraLumiukko. Sovitaan myös, että aliohjelman ensimmäinen parametri on tämä peli, johon lumiukko ilmestyy (kirjoitetaan this). Toinen parametri on lumiukon alimman pallon keskipisteen x-koordinaatti ja kolmas parametri lumiukon alimman pallon keskipisteen y-koordinaatti. Tällöin kentälle voitaisiin piirtää lumiukko, jonka alimman pallon keskipiste on (0, Level.Bottom + 200.0), seuraavalla kutsulla:

PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);

Kutsussa voisi myös ensiksi mainita sen luokan nimen mistä aliohjelma löytyy. Tällä kutsulla aliohjelmaa voisi kutsua myös muista luokista, koska määrittelimme Lumiukot-luokan julkiseksi (public).

Lumiukot.PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);

Vaikka tämä muoto muistuttaa jo melko paljon metodin kutsua on ero kuitenkin selvä. Metodia kutsuttaessa toimenpide tehdään aina tietylle oliolle, kuten p1.Destroy() tuhoaa juuri sen pallon, johon p1-olio viittaa. Pallojahan voi tietenkin olla myös muita erinimisiä (kuten esimerkissämme onkin). Alla olevassa aliohjelmakutsussa kuitenkin käytetään vain luokasta Lumiukot löytyvää PiirraLumiukko-aliohjelmaa.

Jos olisimme toteuttaneet jo varsinaisen aliohjelman, piirtäisi Begin meille nyt kaksi lumiukkoa.

/// <summary>
/// Kutsutaan PiirraLumiukko-aliohjelmaa
/// sopivilla parametreilla.
/// </summary>
public override void Begin()
{
  Camera.ZoomToLevel();
  Level.Background.Color = Color.Black;

  PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);
  PiirraLumiukko(this, 200.0, Level.Bottom + 300.0);
}

Koska PiirraLumiukko-aliohjelmaa ei luonnollisesti vielä ole olemassa, ei ohjelmamme vielä toimi. Seuraavaksi meidän täytyy toteuttaa itse aliohjelma, jotta kutsut alkavat toimimaan.

Usein ohjelman toteutuksessa on viisasta edetä juuri tässä järjestyksessä: suunnitellaan aliohjelmakutsu ensiksi, kirjoitetaan kutsu sille kuuluvalle paikalle, ja vasta sitten toteutetaan varsinainen aliohjelman kirjoittaminen.

Lisätietoja aliohjelmien kutsumisesta löydät kurssin wiki-sivulta: https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/aliohjelmienKutsuminen.

Ennen varsinaista aliohjelman toiminnallisuuden kirjoittamista täytyy aliohjelmalle tehdä määrittely (kutsutaan myös esittelyksi, declaration). Kirjoitetaan määrittely aliohjelmalle, jonka kutsun jo teimme edellisessä alaluvussa.

Lisätään ohjelmaamme aliohjelman runko. Dokumentoidaan aliohjelma myös saman tien.

/// <summary>
/// Kutsutaan PiirraLumiukko-aliohjelmaa
/// sopivilla parametreilla.
/// </summary>
public override void Begin()
{
  Camera.ZoomToLevel();
  Level.Background.Color = Color.Black;

  PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);
  PiirraLumiukko(this, 200.0, Level.Bottom + 300.0);
}

/// <summary>
/// Aliohjelma piirtää lumiukon
/// annettuun paikkaan.
/// </summary>
/// <param name="peli">Peli, johon lumiukko tehdään.</param>
/// <param name="x">Lumiukon alimman pallon x-koordinaatti.</param>
/// <param name="y">Lumiukon alimman pallon y-koordinaatti.</param>
public static void PiirraLumiukko(Game peli, double x, double y)
{
}

Alla oleva kuva selvittää aliohjelmakutsun ja aliohjelman määrittelyn sekä vastinparametrien yhteyttä.

Kuva 5: Aliohjelmakutsu ja aliohjelman vastinparametrit.

Aliohjelman toteutuksen ensimmäistä riviä

public static void PiirraLumiukko(Game peli, double x, double y)

sanotaan aliohjelman otsikoksi (header) tai esittelyriviksi. Otsikon alussa määritellään aliohjelman näkyvyys julkiseksi (public). Kun näkyvyys on julkinen, niin aliohjelmaa voidaan kutsua eli käyttää myös muissa luokissa. Aliohjelma määritellään myös staattiseksi (static), sillä jos emme määrittelisi aliohjelmaa staattiseksi, olisi se oikeastaan metodi, eli olion toiminto (ks. luku 8.5). Statttinen aliohjelma pystyy tekemään kaikki toimensa parametreinä tuodun tiedon perusteella.

Aliohjelmalle on annettu myös palautusarvoksi void, joka tarkoittaa sitä, että aliohjelma ei palauta mitään arvoa. Aliohjelma voisi nimittäin myös lopettaessaan palauttaa jonkun arvon, jota tarvitsisimme ohjelmassamme. Tällaisista aliohjelmista puhutaan luvussa 9. void-määrityksen jälkeen aliohjelmalle on annettu nimeksi PiirraLumiukko.

Huomaa! C#:ssa aliohjelmat kirjoitetaan tyypillisesti isolla alkukirjaimella.

Huomaa! Aliohjelmien (ja metodien) nimien tulisi olla verbejä tai tekemistä ilmaisevia lauseita, esimerkiksi LuoPallo, Siirry, TormattiinEsteeseen.

Aliohjelman nimen jälkeen ilmoitetaan sulkeiden sisässä aliohjelman parametrit. Jokaista parametria ennen on ilmoitettava myös parametrin tietotyyppi. Parametrinä annettiin lumiukon alimman pallon x- ja y-koordinaatit. Molempien tietotyyppi on double, joten myös vastinparametrien tyyppien tulee olla double. Annetaan myös nimet kuvaavasti x ja y.

Tietotyypeistä voit lukea lisää kohdasta 7.2 ja luvusta 8.

Huomaa! Aliohjelman parametrien nimien ei tarvitse olla samoja kuin kutsussa. Niiden nimet kannattaa kuitenkin olla mahdollisimman kuvaavia.

Huomaa! Parametrien tyyppien ei tarvitse olla keskenään samoja, kunhan kukin parametri on yhteensopiva kutsussa olevan vastinparametrin kanssa. Esimerkkejä funktioista löydät kurssin wiki-sivulta: https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/aliohjelmienKirjoittaminen.

Aliohjelmakutsulla ja aliohjelman määrittelyllä on siis hyvin vahva yhteys keskenään. Aliohjelmakutsussa annetut tiedot ”sijoitetaan” kullakin kutsukerralla aliohjelman määrittelyrivillä esitellyille vastinparametreille. Toisin sanoen, aliohjelmakutsun yhteydessä tapahtuu väljästi sanottuna seuraavaa.

aliohjelman Game = this;
aliohjelman x = 200.0;
aliohjelman y = Level.Bottom + 300;

Voimme nyt kokeilla ajaa ohjelmaamme. Se toimii (lähtee käyntiin), mutta ei tietenkään vielä piirrä lumiukkoja, eikä pitäisikään, sillä luomamme aliohjelma on ”tyhjä”. Lisätään aaltosulkujen väliin varsinainen koodi, joka pallojen piirtämiseen tarvitaan.

Pieni muutos aikaisempaan versioon kuitenkin tarvitaan. Rivit, joilla pallot lisätään kentälle, muutetaan muotoon

peli.Add(...);

missä pisteiden paikalle tulee pallo-olion muuttujan nimi.

/// <summary>
/// Kutsutaan PiirraLumiukko-aliohjelmaa
/// sopivilla parametreilla.
/// </summary>
public override void Begin()
{
  Camera.ZoomToLevel();
  Level.Background.Color = Color.Black;

  PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);
  PiirraLumiukko(this, 200.0, Level.Bottom + 300.0);
}

/// <summary>
/// Aliohjelma piirtää lumiukon
/// annettuun paikkaan.
/// </summary>
/// <param name="g">Peli, johon lumiukko tehdään.</param>
/// <param name="x">Lumiukon alimman pallon x-koordinaatti.</param>
/// <param name="y">Lumiukon alimman pallon y-koordinaatti.</param>
public static void PiirraLumiukko(Game peli, double x, double y)
{
  PhysicsObject p1, p2, p3;
  p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
  p1.X = x;
  p1.Y = y;
  peli.Add(p1);
  
  p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
  p2.X = x;
  p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
  peli.Add(p2);
  
  p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
  p3.X = x;
  p3.Y = p2.Y + 50 + 30;
  peli.Add(p3);
}

Varsinaista aliohjelman toiminnallisuutta kirjoittaessa käytämme nyt parametreille antamiamme nimiä. Alimman ympyrän keskipisteen koordinaatit saamme nyt suoraan parametreista x ja y, mutta muiden ympyröiden keskipisteet meidän täytyy laskea alimman ympyrän koordinaateista. Tämä tapahtuu täysin samalla tavalla kuin edellisessä esimerkissä. Itse asiassa, jos vertaa aliohjelman sisältöä edellisen esimerkin koodiin, on se täysin sama.

C#:ssa on tapana aloittaa aliohjelmien ja metodien nimet isolla kirjaimella ja nimessä esiintyvä jokainen uusi sana alkamaan isolla kirjaimella. Kirjoitustavasta käytetään termiä PascalCasing. Muuttujat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, ja jokainen seuraava sana isolla alkukirjaimella: esimerkiksi double autonNopeus. Tästä käytetään nimeä camelCasing. Lisää C#:n nimeämiskäytännöistä voit lukea sivulta

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/ms229043.aspx.

Tarkastellaan seuraavaksi mitä aliohjelmakutsussa tapahtuu.

PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);

Yllä olevalla kutsulla aliohjelman peli-nimiseen muuttujaan sijoitetaan this, eli kyseessä oleva peli, x-nimiseen muuttujaan sijoitetaan arvo 0 (liukulukuun voi sijoittaa kokonaislukuarvon) ja aliohjelman muuttujaan y arvo Level.Bottom + 200.0. Voisimme sijoittaa tietenkin minkä tahansa muunkin liukuluvun.

Aliohjelmakutsun suorituksessa lasketaan siis ensiksi jokaisen kutsussa olevan lausekkeen arvo ja sitten lasketut arvot sijoitetaan kutsussa olevassa järjestyksessä aliohjelman vastinparametreille. Siksi vastinparametrien pitää olla sijoitusyhteensopivia kutsun lausekkeiden kanssa. Esimerkin kutsussa lausekkeet ovat yksinkertaisia: muuttujan nimi (this), kokonaislukuarvo (0) ja reaalilukuarvo ( Level.Bottom + 200.0). Ne voisivat kuitenkin olla kuinka monimutkaisia lausekkeita tahansa, esimerkiksi näin:

PiirraLumiukko(this, 22.7+sin(2.4), 80.1-Math.PI);

Lause (statement) ja lauseke (expression) ovat eri asia. Lauseke on arvojen, aritmeettisten operaatioiden ja aliohjelmien (tai metodien yhdistelmä), joka evaluoituu tietyksi arvoksi. Lauseke on siis lauseen osa. Seuraava kuva selventää eroa.

Kuva 6: Lauseen ja lausekkeen ero

Koska määrittelimme koordinaattien parametrien tyypiksi double, voisimme yhtä hyvin antaa parametreiksi mitä tahansa muitakin desimaalilukuja. Täytyy muistaa, että C#:ssa desimaalilukuvakioissa käytetään pistettä erottamaan kokonaisosa desimaaliosasta.

Kokonaisuudessaan ohjelma näyttää nyt seuraavalta:

01 using Jypeli;
02 
03 
04 /// @author  Antti-Jussi Lakanen, Vesa Lappalainen
05 /// @version 22.8.2012
06 ///
07 /// <summary>
08 /// Piirretään lumiukkoja ja harjoitellaan aliohjelman käyttöä.
09 /// </summary>
10 public class Lumiukot : PhysicsGame
11 {
12  /// <summary>
13  /// Pääohjelmassa laitetaan "peli" käyntiin.
14  /// </summary>
15  /// <param name="args">Ei käytössä</param>
16  public static void Main(string[] args)
17  {
18    using (Lumiukot peli = new Lumiukot())
19    {
20     peli.Run();
21    }
22  }
23  
24  /// <summary>
25  /// Kutsutaan PiirraLumiukko-aliohjelmaa
26  /// sopivilla parametreilla.
27  /// </summary>
28  public override void Begin()
29  {
30   Camera.ZoomToLevel();
31   Level.Background.Color = Color.Black;
32   
33   PiirraLumiukko(this, 0, Level.Bottom + 200.0);
34   PiirraLumiukko(this, 200.0, Level.Bottom + 300.0);
35  }
36
37  /// <summary>
38  /// Aliohjelma piirtää lumiukon
39  /// annettuun paikkaan.
40  /// </summary>
41  /// <param name="peli">Peliluokka</param> 
42  /// <param name="x">Lumiukon alimman pallon x-koordinaatti.</param>
43  /// <param name="y">Lumiukon alimman pallon y-koordinaatti.</param>
44  public static void PiirraLumiukko(Game peli, double x, double y)
45  {
46    PhysicsObject p1, p2, p3;
47    p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
48    p1.X = x;
49    p1.Y = y;
50    peli.Add(p1);
51    
52    p2 = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
53    p2.X = x;
54    p2.Y = p1.Y + 100 + 50;
55    peli.Add(p2);
56    
57    p3 = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
58    p3.X = x;
59    p3.Y = p2.Y + 50 + 30;
60    peli.Add(p3);
61  }
62 }

Kutsuttaessa aliohjelmaa hyppää ohjelman suoritus välittömästi parametrien sijoitusten jälkeen kutsuttavan aliohjelman ensimmäiselle riville ja alkaa suorittamaan aliohjelmaa kutsussa määritellyillä parametreilla. Kun päästään aliohjelman koodin loppuun palataan jatkamaan kutsun jälkeisestä seuraavasta lausekkeesta. Esimerkissämme kun ensimmäinen lumiukko on piirretty, palataan tavallaan ensimmäisen kutsun puolipisteeseen ja sitten pääohjelma jatkuu kutsumalla toista lumiukon piirtämistä.

Jos nyt haluaisimme piirtää lisää lumiukkoja, lisäisi jokainen uusi lumiukko koodia vain yhden rivin.

Huomaa! Aliohjelmien käyttö selkeyttää ohjelmaa ja aliohjelmia kannattaa kirjoittaa, vaikka niitä kutsuttaisiin vain yhden kerran. Hyvää aliohjelmaa voidaan kutsua muustakin käyttöyhteydestä.

Jokaisen aliohjelman tulisi sisältää dokumentaatiokommentti. Aliohjelman dokumentaatiokommentin tulee sisältää ainakin seuraavat asiat: Lyhyt kuvaus aliohjelman toiminnasta, selitys kaikista parametreista sekä selitys mahdollisesta paluuarvosta. Nämä asiat kuvataan tägien avulla seuraavasti:

• Dokumentaatiokommentin alkuun laitetaan <summary>-tagien väliin lyhyt ja selkeä kuvaus aliohjelman toiminnasta.

• Jokainen parametri selitetään omien <param>-tagien väliin ja

• paluuarvo <returns>-tagien väliin.

PiirraLumiukko-aliohjelman dokumentaatiokommentit on edellisessä esimerkissämme riveillä 36-41.

36 /// <summary>
37 /// Aliohjelma piirtää lumiukon
38 /// annettuun paikkaan.
39 /// </summary>
40 /// <param name="g">Peliluokka</param>
41 /// <param name="x">Lumiukon alimman pallon x-koordinaatti.</param>
42 /// <param name="y">Lumiukon alimman pallon y-koordinaatti.</param>

Doxygen-työkalun (ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Doxygen) tuottama HTML-sivu tästä luokasta näyttäisi nyt seuraavalta:

Kuva 7: Osa Lumiukot-luokan dokumentaatiosta

Dokumentaatiossa näkyy kaikki luokan aliohjelmat ja metodit. Huomaa, että Doxygen nimittää sekä aliohjelmia että metodeja jäsenfunktioiksi (member functions). Kuten sanottu, nimitykset vaihtelevat kirjallisuudessa, ja tässä kohtaa käytössä on hieman harvinaisempi nimeämistapa. Kysymys on kuitenkin samasta asiasta, josta me tällä kurssilla käytämme nimeä aliohjelmat ja metodit.

Jokaisesta aliohjelmasta ja metodista löytyy lisäksi tarkemmat tiedot Detailed Description -kohdasta. Aliohjelman PiirraLumiukko dokumentaatio parametreineen näkyy kuvan alaosassa.

Kaikki PiirraLumiukko-aliohjelmassa tarvittava tieto välitettiin parametrien avulla, eikä aliohjelman suorituksen aikana tarvittu aliohjelman ulkopuolisia tietoja. Tämä on tyypillistä aliohjelmille, ja usein lisäksi toivottava ominaisuus.

Kuten ehkä huomasit, aliohjelmilla ja metodeilla on paljon yhteistä. Monissa kirjoissa nimitetään myös aliohjelmia metodeiksi. Tällöin aliohjelmat erotetaan olioiden metodeista nimittämällä niitä staattisiksi metodeiksi. Tässä monisteessa metodeista puhutaan kuitenkin vain silloin, kun tarkoitetaan olioiden toimintoja. Jypelin dokumentaatiosta tutkit RandomGen-luokan staattisia metodeja, millä voidaan luoda esimerkiksi satunnaisia lukuja. Yksittäinen pallo poistettiin metodilla Destroy, joka on olion toiminto.

Aliohjelmista puhutaan tällä kurssilla, koska sitä termiä käytetään monissa muissa ohjelmointikielissä. Tämä kurssi onkin ensisijaisesti ohjelmoinnin kurssi, jossa käytetään C#-kieltä. Päätavoitteena on siis oppia ohjelmoimaan ja työkaluna meillä sen opettelussa on C#-kieli.

Aliohjelmamme PiirraLumiukko ei palauttanut mitään arvoa. Aliohjelmaa (tai metodia) joka palauttaa jonkun arvon voidaan kutsua myös tarkemmin funktioksi (function).

Aliohjelmia ja metodeja nimitetään eri tavoin eri kielissä. Esimerkiksi C++-kielessä sekä aliohjelmia että metodeja sanotaan funktioiksi. Metodeita nimitetään C++-kielessä tarkemmin vielä jäsenfunktioiksi, kuten Doxygen teki myös C#:n tapauksessa.

Kerrataan vielä lyhyesti aliohjelman, funktion ja metodin erot.

Aliohjelma
Osaohjelma, joka voi tehdä kaikki toimensa käyttäen hyväkseen vain parametrilistassa tuotua tietoa. Paluuarvon tyyppinä on void, jolloin aliohjelma ei palauta mitään arvoa.

Funktio
Aliohjelma, joka palauttaa jonkin tuloksen, esimerkiksi kahden luvun keskiarvon. Tämän määritelmän mukaan funktiossa on aina return-lause jonka perässä on lauseke, esimerkiksi return (a+b)/2.0; Puhtaassa aliohjelmassakin (ks. edellinen kohta) voi olla return-lause, mutta sen perässä ei ole lauseketta.

Metodi
Aliohjelma, joka tarvitsee tehtävän suorittamiseksi kohteena olevan olion omia tietoja. Näitä käytetään tällä kurssilla, mutta ei tehdä alkupään esimerkeissä itse. Lopullisessa pelissä voi tulla tehtäväksi myös metodeja, jotka tarvitsevat peliluokan-olion tietoja toimintansa toteuttamiseen. Joku voi myös mahdollisesti tehdä vaikka uuden aseluokan, jolle kirjoitetaan omia metodeja.

Metodi voi myös funktion tapaan palauttaa arvon tai aliohjelman tapaan olla palauttamatta. Emme erottele tätä enää eri nimillä.

Muuttujat (variable) toimivat ohjelmassa tietovarastoina erilaisille asioille. Muuttuja on kuin pieni laatikko, johon voidaan varastoida asioita, esimerkiksi lukuja, sanoja, tietoa ohjelman käyttäjästä ja paljon muuta. Ilman muuttujia järkevä tiedon käsittely olisi oikeastaan mahdotonta. Olemme jo ohimennen käyttäneetkin muuttujia, esimerkiksi Lumiukko-esimerkissä teimme PhysicsObject-tyyppisiä muuttujia p1, p2 ja p3. Vastaavasti Lumiukko-aliohjelman parametrit (Game peli, double x, double y) ovat myös muuttujia: Game-tyyppinen oliomuuttuja peli, sekä double-alkeistietotyyppiset muuttujat x ja y.

Termi muuttuja on lainattu ohjelmointiin matematiikasta, mutta niitä ei tule kuitenkaan sekoittaa keskenään - muuttuja matematiikassa ja muuttuja ohjelmoinnissa tarkoittavat hieman eri asioita. Tulet huomaamaan tämän seuraavien kappaleiden aikana.

Muuttujien arvot tallennetaan keskusmuistiin tai rekistereihin, mutta ohjelmointikielissä voimme antaa kullekin muuttujalle nimen (identifier), jotta muuttujan arvon käsittely olisi helpompaa. Muuttujan nimi onkin ohjelmointikielten helpotus, sillä näin ohjelmoijan ei tarvitse tietää tarvitsemansa tiedon keskusmuisti- tai rekisteriosoitetta, vaan riittää muistaa itse nimeämänsä muuttujan nimi. [VES]

Kun matemaatikko sanoo, että ”n on yhtäsuuri kuin 1”, tarkoittaa se, että tuo termi (eli muuttuja) n on jollain käsittämättömällä tavalla sama kuin luku 1. Matematiikassa muuttujia voidaan esitellä tällä tavalla ”häthätää”.

Ohjelmoijan on kuitenkin tehtävä vastaava asia hieman tarkemmin. C#-kielessä tämä tapahtuisi kirjoittamalla seuraavasti:

int n;
n = 1;

Ensimmäinen rivi tarkoittaa väljästi sanottuna, että ”lohkaise pieni pala - johon mahtuu int-kokoinen arvo - säilytystilaa tietokoneen muistista, ja käytä siitä jatkossa nimeä n. Toisella rivillä julistetaan, että ”talleta arvo 1 muuttujaan, jonka nimi on n, siten korvaten sen, mitä kyseisessä säilytystilassa mahdollisesti jo on”.

Mikä sitten on tuo edellisen esimerkin int?

C#:ssa jokaisella muuttujalla täytyy olla tietotyyppi (usein myös lyhyesti tyyppi). Tietotyyppi on määriteltävä, jotta ohjelma tietäisi, millaista tietoa muuttujaan tullaan tallentamaan. Toisaalta tietotyyppi on määriteltävä siksi, että ohjelma osaa varata muistista sopivan kokoisen lohkareen muuttujan sisältämää tietoa varten. Esimerkiksi int-tyypin tapauksessa tilantarve olisi 32 bittiä (4 tavua), byte-tyypin tapauksessa 8 bittiä (1 tavu) ja double-tyypin 64 bittiä (8 tavua). Muuttuja määritellään (declare) kirjoittamalla ensiksi tietotyyppi ja sen perään muuttujan nimi. Muuttujan nimet aloitetaan C#ssa pienellä kirjaimella, jonka jälkeen jokainen uusi sana alkaa aina isolla kirjaimella. Kuten aiemmin mainittiin, tämä nimeämistapa on nimeltään camelCasing.

muuttujanTietotyyppi muuttujanNimi;

Tuo mainitsemamme int on siis tietotyyppi, ja int-tyyppiseen muuttujaan voi tallentaa kokonaislukuja. Muuttujaan n voimme laittaa lukuja 1, 2, 3, samoin 0, -1, -2, ja niin edelleen, mutta emme lukua 0.1 tai sanaa ”Moi”.

Henkilön iän voisimme tallentaa seuraavaan muuttujaan:

int henkilonIka;

Huomaa, että tässä emme aseta muuttujalle mitään arvoa, vain määrittelemme muuttujan int-tyyppiseksi ja annamme sille nimen.

Samantyyppisiä muuttujia voidaan määritellä kerralla useampia erottamalla muuttujien nimet pilkulla. Tietotyyppiä double käytetään, kun halutaan tallentaa desimaalilukuja.

double paino, pituus;

Määrittely onnistuu toki myös erikseen.

double paino;
double pituus;

C#:n tietotyypit voidaan jakaa alkeistietotyyppeihin (primitive types) ja oliotietotyyppeihin (reference types). Oliotietotyyppeihin kuuluu muun muassa käyttämämme PhysicsObject-tyyppi, jota pallot p1 jne. olivat, sekä merkkijonojen tallennukseen tarkoitettu String-olio. Oliotyyppejä käsitellään myöhemmin luvussa 8.

Eri tietotyypit vaativat eri määrän kapasiteettia tietokoneen muistista. Vaikka nykyajan koneissa on paljon muistia, on hyvin tärkeää valita oikean tyyppinen muuttuja kuhunkin tilanteeseen. Suurissa ohjelmissa ongelma korostuu hyvin nopeasti käytettäessä muuttujia, jotka kuluttavat tilanteeseen nähden kohtuuttoman paljon muistikapasiteettia. C#:n alkeistietotyypit on lueteltu alla.

Tässä monisteessa suositellaan, että desimaalilukujen talletukseen käytettäväksi aina double-tietotyyppiä (jossain tapauksissa jopa decimal-tyyppiä), vaikka monessa paikassa float-tietotyyppiä käytetäänkin. Tämä johtuu siitä, että liukuluvut, joina desimaaliluvut tietokoneessa käsitellään, ovat harvoin tarkkoja arvoja tietokoneessa. Itse asiassa ne ovat tarkkoja vain kun ne esittävät jotakin kahden potenssin kombinaatiota, kuten esimerkiksi 2.0, 7.0, 0.5 tai 0.375.

Useimmiten liukuluvut ovat pelkkiä approksimaatioita oikeasta reaaliluvusta. Esimerkiksi lukua 0.1 ei pystytä tietokoneessa esittämään biteillä tarkasti. Tällöin laskujen määrän kasvaessa lukujen epätarkkuus vain lisääntyy. Tämän takia onkin turvallisempaa käyttää aina double-tietotyyppiä, koska se suuremman bittimääränsä takia pystyy tallettamaan enemmän merkitseviä desimaaleja.

Tietyissä sovelluksissa, joissa mahdollisimman suuri tarkkuus on välttämätön (kuten pankki- tai nanotason fysiikkasovellukset), on suositeltavaa käyttää korkeimpaa mahdollista tarkkuutta tarjoavaa decimal-tyyppiä. Reaalilukujen esityksestä tietokoneessa puhutaan lisää kohdassa 26.6. [VES][KOS]

Muuttujaan asetetaan arvo sijoitusoperaattorilla (assignment operator) "=". Lauseita, joilla asetetaan muuttujille arvoja sanotaan sijoituslauseiksi (assignment statement). On tärkeää huomata, että sijoitus tapahtuu aina oikealta vasemmalle: sijoitettava on yhtäsuuruusmerkin oikealla puolella ja kohde merkin vasemmalla puolella.

x = 20.0;
henkilonIka = 23;
paino = 80.5;
pituus = 183.5;

Muuttujaan voi asettaa arvon myös jo määrittelyn yhteydessä.

bool onkoKalastaja = true;
char merkki = 't';
int kalojenLkm = 0;
double luku1 = 0, luku2 = 0, luku3 = 0;

Muuttuja täytyy olla määritelty tietyn tyyppiseksi ennen kuin siihen voi asettaa arvoa. Muuttujaan voi asettaa vain määrittelyssä annetun tietotyypin mukaisia arvoja tai sen kanssa sijoitusyhteensopivia arvoja. Esimerkiksi liukulukutyyppeihin (float ja double) voi sijoittaa myös kokonaislukutyyppisiä arvoja, sillä kokonaisluvut on reaalilukujen osajoukko. Alla sijoitamme arvon 4 muuttujaan nimeltä luku2, ja kolmannella rivillä luku2-muuttujan sisältämän arvon (4) muuttujaan, jonka nimi on luku1.

double luku1;
int luku2 = 4;
luku1 = luku2;

Toisinpäin tämä ei onnistu: double-tyyppistä arvoa ei voi sijoittaa int-tyyppiseen muuttujaan. Alla oleva koodi ei kääntyisi:

//TÄMÄ KOODI EI KÄÄNNY!
int luku1;
double luku2 = 4.0;
luku1 = luku2;

Kun decimal-tyyppinen muuttuja alustetaan jollain luvulla, tulee luvun perään (ennen puolipistettä) laittaa m (tai M)-merkki. Samoin float-tyyppisten muuttujien alustuksessa perään laitetaan f (tai F)-merkki.

decimal tilinSaldo = 3498.98m;
float lampotila = -4.8f;

Huomaa, että char-tyyppiseen muuttujaan sijoitetaan arvo laittamalla merkki heittomerkkien väliin, esimerkiksi näin.

char ekaKirjain = 'k';

Näin sen erottaa myöhemmin käsiteltävästä String-tyyppiseen muuttujaan sijoittamisesta, jossa sijoitettava merkkijono laitetaan lainausmerkkien väliin, esimerkiksi seuraavasti.

String omaNimi = "Antti-Jussi";

Sijoituslause voi sisältää myös monimutkaisiakin lausekkeita, esimerkiksi aritmeettisia operaatioita:

double numeroidenKeskiarvo = (2 + 4 + 1 + 5 + 3 + 2) / 6.0;

Sijoituslause voi sisältää myös muuttujia.

double huoneenPituus = 540.0;
double huoneenLeveys = huoneenPituus;
double huoneenAla = huoneenPituus * huoneenLeveys;

Eli sijoitettava voi olla mikä tahansa lauseke, joka tuottaa muuttujalle kelpaavan arvon.

C#:ssa täytyy aina asettaa joku arvo muuttujaan ennen sen käyttämistä. Kääntäjä ei käännä koodia, jossa käytetään muuttujaa jolle ei ole asetettu arvoa. Alla oleva ohjelma ei siis kääntyisi.

// TÄMÄ OHJELMA EI KÄÄNNY
public class Esimerkki 
{
  public static void Main(string[] args) 
  {
    int ika;
    System.Console.WriteLine(ika);
  }
}

Virheilmoitus näyttää tältä:

Esimerkki.cs(4,40): error CS0165: Use of unassigned local variable
        'ika'

Kääntäjä kertoo, että ika-nimistä muuttuja yritetään käyttää, vaikka sille ei ole osoitettu mitään arvoa. Tämä ei ole sallittua, joten ohjelman kääntämisyritys päättyy tähän.

Muuttujan nimen täytyy olla siihen tallennettavaa tietoa kuvaava. Yleensä pelkkä yksi kirjain on huono nimi muuttujalle, sillä se harvoin kuvaa kovin hyvin muuttujaa. Kuvaava muuttujan nimi selkeyttää koodia ja vähentää kommentoimisen tarvetta. Lyhyt muuttujan nimi ei ole itseisarvo. Vielä parikymmentä vuotta sitten se saattoi olla sitä, koska se nopeutti koodin kirjoittamista. Nykyaikaisia kehitysympäristöjä käytettäessä tämä ei enää pidä paikkaansa, sillä editorit osaavat täydentää muuttujan nimen samalla kun koodia kirjoitetaan, joten niitä ei käytännössä koskaan tarvitse kirjoittaa kokonaan, paitsi tietysti ensimmäisen kerran.

Yksikirjaimisia muuttujien nimiäkin voi perustellusti käyttää, jos niillä on esimerkiksi jo matematiikasta tai fysiikasta ennestään tuttu merkitys. Nimet x ja y ovat hyviä kuvaamaan koordinaatteja. Nimi l (eng. length) viittaa pituuteen ja r (eng. radius) säteeseen. Fysikaalisessa ohjelmassa s voi hyvin kuvata matkaa.

Huomaa! Muuttujan nimi ei voi C#:ssa alkaa numerolla.

C#:n koodauskäytänteiden mukaan muuttujan nimi alkaa pienellä kirjaimella ja jos muuttujan nimi koostuu useammasta sanasta aloitetaan uusi sana aina isolla kirjaimella kuten alla.

int polkupyoranRenkaanKoko;

C#:ssa muuttujan nimi voi sisältää ääkkösiä, mutta niiden käyttö ei suositella, koska siirtyminen koodistosta toiseen aiheuttaa usein ylimääräisiä ongelmia.

Koodisto = Määrittelee jokaiselle merkistön merkille yksikäsitteisen koodinumeron. Merkin numeerinen esitys on usein välttämätön tietokoneissa. Merkistö määrittelee joukon merkkejä ja niille nimen, numeron ja jonkinnäköisen muodon kuvauksen. Merkistöllä ja koodistolla tarkoitetaan usein samaa asiaa, kuitenkin esimerkiksi Unicode-merkistö sisältää useita eri koodaus tapoja (UTF-8, UTF-16, UTF-32). Koodisto on siis se merkistön osa, joka määrittelee merkille numeerisen koodiarvon. Koodistoissa syntyy ongelmia yleensä silloin, kun siirrytään jostain skandimerkkejä (ä,ö,å, ...) sisältävästä koodistosta seitsemänbittiseen ASCII-koodistoon, joka ei tue skandeja. ASCII-koodistosta puhutaan lisää luvussa 27.

Muuttujan nimi ei saa olla mikään ohjelmointikielen varatuista sanoista, eli sanoista joilla on C#:ssa joku muu merkitys.

Taulukko 2: C#:n varatut sanat.

Muuttujaa voi käyttää (lukea ja asettaa arvoja) vain siinä lohkossa, missä se on määritelty. Muuttujan määrittelyn täytyy aina olla ennen (koodissa ylempänä), kun sitä ensimmäisen kerran käytetään. Jos muuttuja on käytettävissä sanotaan, että muuttuja näkyy. Aliohjelman sisällä määritelty muuttuja ei siis näy muissa aliohjelmissa.

Luokan sisällä muuttuja voidaan määritellä myös niin, että se näkyy kaikkialla, siis kaikille aliohjelmille. Kun muuttuja on näkyvissä kaikille ohjelman osille, sanotaan sitä globaaliksi muuttujaksi (global variable). Globaaleja muuttujia tulee välttää aina kun mahdollista.

Lisätietoa muuttujien näkyvyydestä löydät wikistä osoitteessa

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/MuuttujienNakyvyys.

One man's constant is another man's variable. -Alan Perlis

Muuttujien lisäksi ohjelmointikielissä voidaan määritellä vakioita (constant). Vakioiden arvoa ei voi muuttaa määrittelyn jälkeen. C#:ssa vakio määritellään muuten kuten muuttuja, mutta muuttujan tyypin eteen kirjoitetaan lisämääre const.

const int KUUKAUSIEN_LKM = 12;

Tällä kurssilla vakiot kirjoitetaan suuraakkosin siten, että sanat erotetaan alaviivalla (_). Näin ne erottaa helposti muuttujien nimistä, jotka alkavat pienellä kirjaimella. Muitakin kirjoitustapoja on, esimerkiksi Pascal Casing on toinen yleisesti käytetty vakioiden kirjoitusohje.

Usein meidän täytyy tallentaa muuttujiin erilaisten laskutoimitusten tuloksia. C#:ssa laskutoimituksia voidaan tehdä aritmeettisilla operaatioilla (arithmetic operation), joista mainittiin jo kun teimme lumiukkoesimerkkiä. Ohjelmassa olevia aritmeettisia laskutoimituksia sanotaan aritmeettisiksi lausekkeiksi (arithmetic expression).

C#:ssa on myös vertailuoperaattoreita (comparison operators), loogisia operaattoreita, bittikohtaisia operaattoreita (bitwise operators), arvonmuunto-operaattoreita (shortcut operators), sijoitusoperaattori =, is-operaattori sekä ehto-operaattori ?. Tässä luvussa käsitellään näistä tärkeimmät.

C#:ssa peruslaskutoimituksia suoritetaan aritmeettisilla operaatiolla, joista + ja - tulivatkin esille aikaisemmissa esimerkeissä. Aritmeettisia operaattoreita on viisi.

Vertailuoperaattoreiden avulla verrataan muuttujien arvoja keskenään. Vertailuoperaattorit palauttavat totuusarvon (true tai false). Vertailuoperaattoreita on kuusi. Lisää vertailuoperaattoreista luvussa 13.

Arvonmuunto-operaattoreiden avulla laskutoimitukset voidaan esittää tiiviimmässä muodossa: esimerkiksi x++; (4 merkkiä) tarkoittaa samaa asiaa kuin x = x+1; (6 merkkiä). Niiden avulla voidaan myös alustaa muuttujia.

Lisäysoperaattoria (++) ja vähennysoperaattoria (--) voidaan käyttää, ennen tai jälkeen muuttujan. Käytettäessä ennen muuttujaa, arvoa muutetaan ensin ja mahdollinen toiminto esimerkiksi tulostus, tehdään vasta sen jälkeen. Jos operaattori sen sijaan on muuttujan perässä, toiminto tehdään ensiksi ja arvoa muutetaan vasta sen jälkeen.

Huomaa! Arvonmuunto-operaattorit ovat ns. sivuvaikutuksellisia operaattoreita. Toisin sanoen, operaatio muuttaa muuttujan arvoa toisin kuin esimerkiksi aritmeettiset operaatiot. Seuraava esimerkki havainnollistaa asiaa.

int luku1 = 5;
int luku2 = 5;
System.Console.WriteLine(++luku1); // tulostaa 6;
System.Console.WriteLine(luku2 + 1 ); // tulostaa 6;
System.Console.WriteLine(luku1); // 6
System.Console.WriteLine(luku2); // 5

Aritmeettisten operaatioiden suoritusjärjestys on vastaava kuin matematiikan laskujärjestys. Kerto- ja jakolaskut suoritetaan ennen yhteen- ja vähennyslaskua. Lisäksi sulkeiden sisällä olevat lausekkeet suoritetaan ensin.

System.Console.WriteLine(5 + 3 * 4 - 2);  //tulostaa 15
System.Console.WriteLine((5 + 3) * (4 - 2));  //tulostaa 16

Kun yritetään tallentaa kokonaislukujen jakolaskun tulosta liukulukutyyppiseen (float tai double) muuttujaan, voi tulos tallettua kokonaislukuna, jos jakaja ja jaettava ovat molemmat ilmoitettu ilman desimaaliosaa.

double laskunTulos = 5 / 2;
System.Console.WriteLine(laskunTulos); // tulostaa 2

Jos kuitenkin vähintään yksi jakolaskun luvuista on desimaalimuodossa, niin laskun tulos tallentuu muuttujaan oikein.

double laskunTulos = 5 / 2.0;
System.Console.WriteLine(laskunTulos); // tulostaa 2.5

Liukuluvuilla laskettaessa kannattaa pitää desimaalimuodossa myös luvut, joilla ei ole desimaaliosaa, eli ilmoittaa esimerkiksi luku 5 muodossa 5.0.

Kokonaisluvuilla laskettaessa kannattaa huomioida seuraava:

int laskunTulos = 5 / 4;
System.Console.WriteLine(laskunTulos); // tulostaa 1

laskunTulos = 5 / 6;
System.Console.WriteLine(laskunTulos); // tulostaa 0

laskunTulos = 7 / 3;
System.Console.WriteLine(laskunTulos); // tulostaa 2

Kokonaisluvuilla laskettaessa lukuja ei siis pyöristetä lähimpään kokonaislukuun, vaan desimaaliosa menee C#:n jakolaskuissa ikään kuin "hukkaan".

On neljä tapaa kasvattaa luvun arvoa yhdellä.

++a;
a++; // idiomi
a += 1;
a = a + 1; // huonoin muutettavuuden ja kirjoittamisen kannalta

Ohjelmoinnissa idiomilla tarkoitetaan tapaa jolla asia yleensä kannattaa tehdä. Näistä a++ on ohjelmoinnissa vakiintunut tapa ja (yleensä) suositeltavin, siis idiomi. Kuitenkin, jos lukua a pitäisikin kasvattaa (tai vähentää) kahdella tai kolmella, ei tämä tapa enää toimisi. Seuraavassa esimerkissä tarkastellaan eri tapoja kahdella vähentämiseksi. Siihen on kolme vaihtoehtoista tapaa.

a -= 2;
a += -2;  // lisättävä luku voisi olla muuttuja. Luku voi olla myös negatiivinen
a = a - 2;

Tässä tapauksessa += -operaattorin käyttö olisi suositeltavinta, sillä lisättävä luku voi olla positiivinen tai negatiivinen (tai nolla), joten += -operaattori ei tässä rajoita sitä, millaisia lukuja a-muuttujaan voidaan lisätä.

Tehdään ohjelma joka laskee painoindeksin. Painoindeksi lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä, eli kaavalla

paino / (pituus * pituus)

C#:lla painoindeksi saadaan siis laskettua seuraavasti.

/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 22.8.2012
///
/// <summary>
/// Ohjelma, joka laskee painoindeksin
/// pituuden (m) ja painon (kg) perusteella. 
/// </summary>
public class Painoindeksi
{
    /// <summary>
    /// Pääohjelma, jossa painoindeksi tulostetaan ruudulle.
    /// </summary>
    public static void Main() 
    {
      double pituus = 1.83;
      double paino = 75.0;
      double painoindeksi = paino / (pituus*pituus);
      System.Console.WriteLine(painoindeksi);
   }
}

C#:n alkeistietotyypit antavat melko rajoittuneet puitteet ohjelmointiin. Niillä pystytään tallentamaan ainoastaan lukuja ja yksittäisiä kirjaimia. Vähänkin monimutkaisemmissa ohjelmissa tarvitaan kehittyneempiä rakenteita tiedon tallennukseen. C#:ssa, Javassa ja muissa oliokielissä tällaisen rakenteen tarjoavat oliot. C#:ssa jo merkkijonokin (String) toteutetaan oliona.

Olio (object) on ”tietorakenne”, jolla pyritään ohjelmoinnissa kuvaamaan reaalimaailman ilmiöitä. Luokkapohjaisissa kielissä (kuten C#, Java ja C++) olion rakenteen ja käyttäytymisen määrittelee luokka, joka kuvaa olion attribuutit ja metodit. Attribuutit ovat olion ominaisuuksia ja metodit olion toimintoja. Olion sanotaan olevan luokan ilmentymä. Yhdestä luokasta voi siis luoda useita olioita, joilla on samat metodit ja attribuutit. Attribuutit voivat saada samasta luokasta luoduilla olioilla eri arvoja. Attribuuttien arvot muodostavat olion tilan. Huomaa kuitenkin, että vaikka oliolla olisi sama tila, sen identiteetti on eri. Esimerkiksi, kaksi täsmälleen samannäköistä palloa voi olla samassa paikassa (näyttää yhdeltä pallolta), mutta todellisuudessa ne ovat kaksi eri palloa.

Olioita voi joko tehdä itse tai käyttää jostain kirjastosta löytyviä valmiita olioita. Omien olioluokkien tekeminen ei kuulu vielä Ohjelmointi 1 -kurssin asioihin, mutta käyttäminen kyllä. Tarkastellaan seuraavaksi luokan ja olion suhdetta, sekä kuinka oliota käytetään.

Luokan ja olion suhdetta voisi kuvata seuraavalla esimerkillä. Olkoon luentosalissa useita ihmisiä. Kaikki luentosalissa olijat ovat ihmisiä. Heillä on tietyt samat ominaisuudet, jotka ovat kaikilla ihmisillä, kuten pää, kaksi silmää ja muitakin ruumiinosia. Kuitenkin jokainen salissa olija on erilainen ihmisen ilmentymä, eli jokaisella oliolla on oma identiteetti - eiväthän he ole yksi ja sama vaan heitä on useita. Eri ihmisillä voi olla erilainen tukka ja eriväriset silmät ja oma puhetyyli. Lisäksi ihmiset voivat olla eri pituisia, painoisia jne. Luentosalissa olevat identtiset kaksosetkin olisivat eri ilmentymiä ihmisestä. Jos Ihminen olisi luokka, niin kaikki luentosalissa olijat olisivat Ihminen-luokan ilmentymiä eli Ihminen-olioita. Tukka, silmät, pituus ja paino olisivat sitten olion ominaisuuksia eli attribuutteja. Ihmisellä voisi olla lisäksi joitain toimintoja eli metodeja kuten Syo, MeneToihin, Opiskele jne. Tarkastellaan seuraavaksi hieman todellisempaa esimerkkiä olioista.

Oletetaan, että suunnittelisimme yritykselle palkanmaksujärjestelmää. Siihen tarvittaisiin muun muassa Tyontekija-luokka. Tyontekija-luokalla täytyisi olla ainakin seuraavat attribuutit: nimi, tehtava, osasto, palkka. Luokalla täytyisi olla myös ainakin seuraavat metodit: MaksaPalkka, MuutaTehtava, MuutaOsasto, MuutaPalkka. Jokainen työntekijä olisi nyt omanlaisensa Tyontekija-luokan ilmentymä eli olio.

Tyontekija teppo = new Tyontekija("Teppo Tunari", "Projektipäällikkö", "Tutkimusosasto", 5000);

Olioviite määritellään kirjoittamalla ensiksi sen luokan nimi, josta olio luodaan. Seuraavaksi kirjoitetaan nimi, jonka haluamme oliolle antaa. Nimen jälkeen tulee yhtäsuuruusmerkki, jonka jälkeen oliota luotaessa kirjoitetaan sana new ilmoittamaan, että luodaan uusi olio. Tämä new-operaattori varaa tilan tietokoneen muistista oliota varten.

Seuraavaksi kirjoitetaan luokan nimi uudelleen, jonka perään kirjoitetaan sulkuihin mahdolliset olion luontiin liittyvät parametrit. Parametrit riippuvat siitä kuinka luokan konstruktori (constructor, muodostaja) on toteutettu. Konstruktori on metodi, joka suoritetaan aina kun uusi olio luodaan. Valmiita luokkia käyttääkseen ei tarvitse kuitenkaan tietää konstruktorin toteutuksesta, vaan tarvittavat parametrit selviävät aina luokan dokumentaatiosta. Yleisessä muodossa uusi olio luodaan alla olevalla tavalla.

Luokka olionNimi = new Luokka(parametri1, parametri2,..., parametriN);

Jos olio ei vaadi luomisen yhteydessä parametreja, kirjoitetaan silloin tyhjä sulkupari.

Ennen kuin oliolle on varattu tila tietokoneen muistista new-operaattorilla, ei sitä voi käyttää. Ennen new-operaattorin käyttöä olion arvo on null, joka tarkoittaa, että olio on käyttökelvoton, ”mitätön”. Tällaisen olion käyttö aiheuttaa virheilmoituksen. Olio voidaan myös tarkoituksellisesti merkitä käyttökelvottomaksi asettamalla olionNimi = null.

Uusi Tyontekija-olio voitaisiin luoda esimerkiksi seuraavasti. Parametrit riippuisivat nyt siitä kuinka olemme toteuttaneet Tyontekija-luokan konstruktorin. Tässä tapauksessa annamme nyt parametrina oliolle kaikki attribuutit.

Tyontekija akuAnkka = new Tyontekija("Aku Ankka", "Johtaja", "Osasto3", 3000);

Monisteen alussa loimme lumiukkoja piirrettäessä PhysicsObject-luokan olion seuraavasti.

PhysicsObject p1 = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);

Itse asiassa oliomuuttuja on C#:ssa ainoastaan viite varsinaiseen olioon. Siksi niitä kutsutaankin usein myös viitemuuttujiksi. Viitemuuttujat eroavat oleellisesti alkeistietotyyppisistä muuttujista.

C#:ssa on kahden mallisia rakenteita, joihin tietoja voidaan tallentaa. Tapauksesta riippuen tiedot tallennetaan joko alkeistietotyyppeihin tai oliotietotyyppeihin. Oliotietotyypit eroavat alkeistietotyypeistä siinä, että ne ovat viitteitä tiettyyn olioon, ja siksi niitä kutsutaan myös nimellä viitetyypit tai viitemuuttujat.

• Alkeistietotyypit säilyttävät sisältämänsä tiedon yhdessä paikassa tietokoneen muistissa (nimeltään pino).

• Viitetyypit sisältävät viitteen johonkin toiseen paikkaan muistissa (kutsutaan nimellä keko), missä varsinainen data sijaitsee. Viittaus olioon sijaitsee kuitenkin pinossa.

Yleensä meidän ei tarvitse olla kovin huolissamme siitä käytämmekö alkeistietotyyppiä (kuten int, double tai char) vai oliotyyppiä (kuten String). Yleisesti ottaen tärkein ero on siinä, että alkeistietotyyppien tulee (tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta) aina sisältää jokin arvo, mutta oliotietotyypit voivat olla null-arvoisia (eli ”ei-minkään” arvoisia). Jäljempänä esimerkkejä alkeistietotyyppien ja viitetyyppien eroista.

Samaan olioon voi viitata useampi muuttuja. Vertaa alla olevia koodinpätkiä.

int luku1 = 10;
int luku2 = luku1;
luku1 = 0;
Console.WriteLine(luku2); //tulostaa 10

Yllä oleva tulostaa ”10” niin kuin pitääkin. Muuttujan luku2 arvo ei siis muutu, vaikka asetamme kolmannella rivillä muuttujaan luku1 arvon 0. Tämä johtuu siitä, että toisella rivillä asetamme muuttujaan luku2 muuttujan luku1 arvon, emmekä viitettä muuttujaan luku1. Oliotietotyyppisten muuttujien kanssa asia on toinen. Vertaa yllä olevaa esimerkkiä seuraavaan:

PhysicsObject p1 = new PhysicsObject(2*100.0, 2*100.0, Shape.Circle);
Add(p1);
p1.X = -50;

PhysicsObject p2 = p1;
p2.X = 100;

Yllä oleva koodi piirtää seuraavan kuvan:

Kuva 8: Molemmat muuttujat, p1 ja p2, liikuttelevat samaa ympyrää. Lopputuloksena ympyrä seisoo pisteessä x=100.

Nopeasti voisi olettaa, että ikkunassamme näkyisi nyt vain kaksi samanlaista ympyrää eri paikoissa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan molemmat PhysicsObject-oliot viittaavat samaan ympyrään, jonka säde on 50. Tämä johtuu siitä, että muuttujat p1 ja p2 ovat olioviitteitä, jotka viittaavat (ts. osoittavat) samaan olioon.

PhysicsObject p2 = p1;

Toisin sanoen yllä olevalla rivillä ei luoda uutta PhysicsObject-oliota, vaan ainoastaan uusi olioviite, joka viittaa nyt samaan olioon kuin p1.

Kuva 9: Sekä p1 että p2 viittaavat samaan olioon.

Oliomuuttuja = Viite todelliseen olioon. Samaan olioon voi olla useitakin viitteitä.

Viitteitä käsitellään tarkemmin luvussa 14.

Jokaisella tietystä luokasta luodulla oliolla on käytössä kaikki tämän luokan julkiset metodit. Metodikutsussa käsketään oliota tekemään jotain. Voisimme esimerkiksi käskeä PhysicsObject-oliota liikkumaan, tai Tyontekija-oliota muuttamaan palkkaansa.

Olion metodeita kutsutaan kirjoittamalla ensiksi olion nimi, piste ja kutsuttavan metodin nimi. Metodin mahdolliset parametrit laitetaan sulkeiden sisään ja erotetaan toisistaan pilkulla. Jos metodi ei vaadi parametreja, täytyy sulut silti kirjoittaa, niiden sisälle ei vaan tule mitään. Yleisessä muodossa metodikutsu on seuraava:

olionNimi.MetodinNimi(parametri1,parametri2,...parametriN);

Voisimme nyt esimerkiksi muuttaa akuAnkka-olion palkkaa alla olevalla tavalla.

akuAnkka.MuutaPalkka(3500);

Tai laittaa p1-olion (oletetaan että p1 on PhysicsObject-olio) liikkeelle käyttäen Hit-metodia.

p1.Hit(new Vector(1000.0, 500.0));

String-luokasta löytyy esimerkiksi Contains-metodi, joka palauttaa arvon True tai False. Parametrina Contains-metodille annetaan merkkijono, ja metodi etsii oliosta antamaamme merkkijonoa vastaavia ilmentymiä. Jos olio sisältää merkkijonon (yhden tai useamman kerran) palautetaan True. Muutoin palautetaan False. Alla esimerkki.

String lause = "Pekka meni kauppaan";
Console.WriteLine(lause.Contains("eni")); // Tulostaa True

Aliohjelma esitellään static-tyyppiseksi, mikäli aliohjelma ei käytä mitään muita tietoja kuin parametreinä tuodut tiedot. Esimerkiksi luvussa 20.4.2 on seuraava aliohjelma.

private void KuunteleLiiketta(AnalogState hiirenTila)
{
   pallo.X = Mouse.PositionOnWorld.X;
   pallo.Y = Mouse.PositionOnWorld.Y;

   Vector hiirenLiike = hiirenTila.MouseMovement;
}

Tässä tarvitaan hiiren tilan lisäksi pelioliossa esitellyn pallon tietoja, joten enää ei ole kyse stattisesta aliohjelmasta ja siksi static-sana jätetään pois. Metodi sen sijaan pystyy käyttämään olion omia "ominaisuuksia", attribuutteja, metodeja ja ns. ominaisuus-kenttiä (property fields).

Kun olioon ei enää viittaa yhtään muuttujaa (olioviitettä), täytyy olion käyttämät muistipaikat vapauttaa muuhun käyttöön. Oliot poistetaan muistista puhdistusoperaation avulla. Tästä huolehtii C#:n automaattinen roskienkeruu (garbage collection). Kun olioon ei ole enää viitteitä, se merkitään poistettavaksi ja aina tietyin väliajoin puhdistusoperaatio (kutsutaan usein myös nimellä roskienkerääjä, garbage collector) vapauttaa merkittyjen olioiden muistipaikat.

Kaikissa ohjelmointikielissä näin ei ole (esim. alkuperäinen C++), vaan muistin vapauttamisesta ja olioiden tuhoamisesta tulee useimmiten huolehtia itse. Näissä kielissä on yleensä destruktori (destructor = hajottaja), joka suoritetaan aina kun olio tuhotaan. Itse kirjoitettavasta destruktorista on tapana kutsua olion elinaikanaan luomien olioiden tuhoamista tai muiden resurssien vapauttamista. Vertaa konstruktoriin, joka suoritettiin kun olio luodaan. Haastavaksi näiden kielien yhteydessä tuleekin se, että joissakin tapauksissa olioiden elinkaari on automaattista ja joissakin ei. Siksi muistivuodot ovat erittäin yleisiä aloittelevilla C++ -ohjelmoijilla.

Yleensä C#-ohjelmoijan ei tarvitse huolehtia muistin vapauttamisesta, mutta on tiettyjä tilanteita, joissa voidaan itse joutua poistamaan oliot. Yksi esimerkki tällaisesta tilanteesta on tiedostojen käsittely: Jos olio on avannut tiedoston, olisi viimeistään ennen olion tuhoamista järkevää sulkea tiedosto. Tällöin samassa yhteydessä olion tuhottavaksi merkitsemisen kanssa suoritettaisiin myös tiedoston sulkeminen. Tämä tehdään esittelemällä hajotin (destructor), joka on luokan metodi ja jonka tehtävänä on tyhjentää olio kaikesta sen sisältämästä tiedosta sekä vapauttaa sen sisältämät rakenteet, kuten kytkökset avoinna oleviin resursseihin (esim tiedostoon, tosin yleensä tiedostoa ei ole hyvä pitää avoinna niin kauan aikaa kuin jonkin olion elinkaari voi olla).

Luokan dokumentaatio sisältää tiedot luokasta, luokan konstruktoreista ja metodeista. Luokkien dokumentaatioissa on yleensä linkkejä esimerkkeihin, kuten myös String-luokan tapauksessa. Tutustutaan nyt tarkemmin String-luokan dokumentaatioon. String-luokan dokumentaatio löytyy sivulta http://msdn.microsoft.com/en-us/library/system.string.aspx, ja lista jäsenistä eli käytössä olevista konstruktoreista, attribuuteista (fields), ominaisuuksista (property) ja metodeista sivulta http://msdn.microsoft.com/en-us/library/system.string_members.aspx.

Olemme kiinnostuneita tässä vaiheessa kohdista String Constructor ja String Methods (sivun vasemmassa osassa hierarkiapuussa). Klikkaa kohdasta String Constructor saadaksesi lisätietoa luokan konstruktoreista tai String Methods saadaksesi tietoja käytössä olevista metodeista.

Avaa luokan String sivu String Constructor. Tämä kohta sisältää tiedot kaikista luokan konstruktoreista. Konstruktoreita voi olla useita, kunhan niiden parametrit eroavat toisistaan. Jokaisella konstruktorilla on oma sivu, ja sivulla kunkin ohjelmointikielen kohdalla oma versionsa, sillä .NET Framework käsittää useita ohjelmointikieliä. Me olemme luonnollisesti tässä vaiheessa kiinnostuneita vain C#-kielisistä versioista.

Kunkin konstruktorin kohdalla on lyhyesti kerrottu mitä se tekee, ja sen jälkeen minkä tyyppisiä ja montako parametria konstruktori ottaa vastaan. Kaikista konstruktoreista saa lisätietoa klikkaamalla konstruktorin esittelyriviä. Esimerkiksi linkki

[C#] public String(char[]);

vie sivulle (http://msdn.microsoft.com/en-us/library/ttyxaek9.aspx) jossa konstruktorista public String(char[]) kerrotaan lisätietoja ja annetaan käyttöesimerkkejä.

Kuva 10: Tiedot luokan konstruktoreista löytyvät MSDN-dokumentaatioissa Constructor-kohdasta.

Huomaa, että monet String-luokan konstruktoreista on merkitty unsafe-merkinnällä, jolloin niitä ei tulisi käyttää omassa koodissa. Tällaiset konstruktorit on tarkoitettu ainoastaan järjestelmien keskinäiseen viestintään.

Tässä vaiheessa voi olla vielä hankalaa ymmärtää kaikkien konstruktorien merkitystä, sillä ne sisältävät tietotyyppejä joita emme ole vielä käsitelleet. Esimerkiksi tietotyypin perässä olevat hakasulkeet (esim. int[]) tarkoittavat että kyseessä on taulukko. Taulukoita käsitellään lisää luvussa 15.

String-luokan olio on C#:n ehkä yleisin olio, ja on itse asiassa kokoelma (taulukko) perättäisiä yksittäisiä char-tyyppisiä merkkejä. Se voidaan luoda seuraavasti.

String nimi = new string(new char [] {'J', 'a', 'n', 'n', 'e'});
System.Console.WriteLine(nimi); // Tulostaa Janne

Näin kirjoittaminen on tietenkin usein melko vaivalloista. String-luokan olio voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti luoda myös alkeistietotyyppisten muuttujien määrittelyä muistuttavalla tavalla. Alla oleva oleva lause on vastaava kuin edellisessä kohdassa, mutta lyhyempi kirjoittaa.

String nimi = "Janne";

Huomaa, että merkkijonon ympärille tulee lainausmerkit. Näppäimistöltä lainausmerkit saadaan näppäinyhdistelmällä Shift+2. Vastaavasti merkkijono voitaisiin kuitenkin alustaa myös muilla String-luokan konstruktoreilla, joita on pitkä lista.

Jos taas tutkimme PhysicsObject-luokan dokumentaatiota (löytyy osoitteesta http://kurssit.it.jyu.fi/npo/material/latest/documentation/html/ → Luokat → PhysicsObject), löydämme useita eri konstruktoria (ks. kohta Julkiset jäsenfunktiot, jotka alkavat sanalla PhysicsObject). Konstruktoreista järjestyksessä toinen saa parametrina kaksi lukua ja muodon. Tätä konstruktoria käytimme jo lumiukkoesimerkissä.

Kuva 11: Jypeli-kirjaston luokan konstruktorit löytyvät Julkiset jäsenfunktiot -otsikon alta.

Voisimme kuitenkin olla antamatta muotoa (ensimmäinen konstruktori) ja määritellä muodon vasta myöhemmin fysiikkaolionShape-ominaisuuden avulla.

Tutki muita konstruktoreja. Mitä niistä selviää dokumentaation perusteella? Mikä on oletusmuoto?

Kohta Methods (http://msdn.microsoft.com/en-us/library/system.string_methods.aspx) sisältää tiedot kaikista luokan metodeista. Jokaisella metodilla on taulukossa oma rivi, ja rivillä lyhyt kuvaus, mitä metodi tekee. Klikattuasi jotain metodia saat siitä tarkemmat tiedot. Tällä sivulla kerrotaan mm. minkä tyyppisen parametrin metodi ottaa, ja minkä tyyppisen arvon metodi palauttaa. Esimerkiksi String-luokassa käyttämämme ToUpper-metodi, joka siis palauttaa String-tyyppisen arvon.

Huomaa, että kun haet luokkien dokumentaatioita hakukoneilla, saattavat tulokset viitata .NET Frameworkin vanhempiin versioihin (esimerkiksi 1.0 tai 2.0). Kirjoitushetkellä uusin .NET Framework-versio on 4, ja onkin syytä varmistua että löytämäsi dokumentaatio koskee juuri oikeaa versiota. Voit esimerkiksi käyttää hakutermissä versionumeroa tähän tapaan: ”c# string documentation .net 4”. Versionumeron näkee otsikon alapuolella. Voit halutessasi vaihtaa johonkin toiseen versioon klikkaamalla Other Versions -pudotusvalikkoa.

C#:ssa yhteen muuttujaan voi tallentaa vain yhtä tyyppiä. Tämän takia meidän täytyy joskus muuttaa esimerkiksi String-tyyppinen muuttuja int-tyyppiseksi tai double-tyyppinen muuttuja int-tyyppiseksi ja niin edelleen. Kun muuttujan tyyppi vaihdetaan toiseksi, sanotaan sitä tyyppimuunnokseksi (cast, taitype cast).

Kaikilla alkeistietotyypeillä sekä C#:n oliotyypeillä on ToString-metodi, jolla olio voidaan muuttaa merkkijonoksi. Alla esimerkki int-luvun muuttamisesta merkkijonoksi.

// kokonaisluku merkkijonoksi
int kokonaisluku = 24;
String intMerkkijonona = kokonaisluku.ToString();

// liukuluku merkkijonoksi
double liukuluku = 0.562;
String doubleMerkkijonona = liukuluku.ToString();

Merkkijonon muuttaminen alkeistietotyypiksi onnistuu sen sijaan jokaiselle alkeistietotyypille tehdystä luokasta löytyvällä metodilla. Alkeistietotyypithän eivät ole olioita, joten niillä ei ole metodeita. C#:sta löytyy kuitenkin jokaista alkeistietotyyppiä vastaava rakenne (struct), joista löytyy alkeistietotyyppien käsittelyyn hyödyllisiä metodeita. Rakenteet sijaitsevat System-nimiavaruudessa, ja tästä syystä ohjelman alussa tarvitaan lause

using System;

Alkeistietotyyppejä vastaavat rakenteet löytyy seuraavasta taulukosta.

Huomaa, että rakenteen ja alkeistietotyypin nimet ovat C#:ssa synonyymejä. Seuraavat rivit tuottavat saman lopputuloksen (mikäli System-nimiavaruus on otettu käyttöön using-lauseella).

int luku1 = 5;
Int32 luku2 = 5;

Vastaavasti kaikki rakenteiden metodit ovat käytössä, kirjoittipa alkeistietotyypin tai rakenteen nimen. Tästä esimerkki seuraavaksi.

Merkkijonon (String) muuttaminen int-tyypiksi onnistuu C#:n int.Parse-funktiolla seuraavasti.

String luku1 = "24";
int luku2 = int.Parse(luku1);

Tarkasti sanottuna Parse-funktio luo parametrina saamansa merkkijonon perusteella uuden int-tyyppisen tiedon, joka talletetaan muuttujaan luku2.

Jos luvun parsiminen (jäsentäminen, muuttaminen) ei onnistu, aiheuttaa se niin sanotun poikkeuksen. double-luvun parsiminen onnistuu vastaavasti Double-rakenteesta (iso D-kirjain) löytyvällä Parse-funktiolla.

String luku3 = "2.45";
double luku4 = Double.Parse(luku3);

Aliohjelmat-luvussa tekemämme Lumiukko-aliohjelma ei palauttanut mitään arvoa. Usein on kuitenkin hyödyllistä, että lopettaessaan aliohjelma palauttaa jotain tietoa ohjelman suorituksesta. Mitä hyötyä olisi esimerkiksi aliohjelmasta, joka laskee kahden luvun keskiarvon, jos emme koskaan saisi tietää mikä niiden lukujen keskiarvo on? Voisimmehan me tietenkin tulostaa luvun keskiarvon suoraan aliohjelmassa, mutta lähes aina on järkevämpää palauttaa tulos ”kysyjälle” paluuarvona. Tällöin aliohjelmaa voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa keskiarvoa ei haluta tulostaa, vaan sitä tarvitaan johonkin muuhun laskentaan. Paluuarvon palauttaminen tapahtuu return-lauseella, ja return-lause lopettaa aina aliohjelman suorittamisen (eli palataan takaisin kutsuvaan ohjelman osaan).

Toteutetaan nyt aliohjelma, joka laskee kahden kokonaisluvun keskiarvon ja palauttaa tuloksen paluuarvona.

public static double Keskiarvo(int a, int b) 
{
   double keskiarvo;
   keskiarvo = (a + b) / 2.0; // Huom 2.0 auttaa, että tulos on reaaliluku 
   return keskiarvo;
}

Ensimmäisellä rivillä määritellään jälleen julkinen ja staattinen aliohjelma. Lumiukko-esimerkissä static-sanan jälkeen luki void, joka tarkoitti, että aliohjelma ei palauttanut mitään arvoa. Koska nyt haluamme, että aliohjelma palauttaa parametrina saamiensa kokonaislukujen keskiarvon, niin meidän täytyy kirjoittaa paluuarvon tyyppi void-sanan tilalle static-sanan jälkeen. Koska kahden kokonaisluvun keskiarvo voi olla myös desimaaliluku, niin paluuarvon tyyppi on double. Sulkujen sisällä ilmoitetaan jälleen parametrit. Nyt parametreina on kaksi kokonaislukua a ja b. Toisella rivillä määritellään reaalilukumuuttuja keskiarvo. Kolmannella rivillä lasketaan parametrien a ja b summa ja jaetaan se kahdella muuttujaan keskiarvo. Neljännellä rivillä palautetaan keskiarvo-muuttujan arvo.

Aliohjelmaa voitaisiin nyt käyttää pääohjelmassa esimerkiksi alla olevalla tavalla.

double keskiarvo;
keskiarvo = Keskiarvo(3, 4);
Console.WriteLine("Keskiarvo = " + keskiarvo);

Tai lyhyemmin kirjoitettuna:

Console.WriteLine("Keskiarvo = " + Keskiarvo(3, 4));

Koska Keskiarvo-aliohjelma palauttaa aina double-tyyppisen liukuluvun, voidaan kutsua käyttää kuten mitä tahansa double-tyyppistä arvoa. Se voidaan esimerkiksi tulostaa tai tallentaa muuttujaan.

Itse asiassa koko Keskiarvo-aliohjelman voisi kirjoittaa lyhyemmin muodossa:

public static double Keskiarvo(int a, int b) 
{
    double keskiarvo = (a + b) / 2.0; 
    return keskiarvo;
}

Yksinkertaisimmillaan Keskiarvo-aliohjelman voisi kirjoittaa jopa alla olevalla tavalla.

public static double Keskiarvo(int a, int b) 
{
    return (a + b) / 2.0;
}

Kaikki yllä olevat tavat ovat oikein, eikä voi sanoa mikä tapa on paras. Joskus "välivaiheiden" kirjoittaminen selkeyttää koodia, mutta Keskiarvo-aliohjelman tapauksessa viimeisin tapa on selkein ja lyhin.

Aliohjelmassa voi olla myös useita return-lauseita. Tästä esimerkki kohdassa: 13.5.1.

Aliohjelma ei kuitenkaan voi palauttaa kerralla suoranaisesti useita arvoja. Toki voidaan palauttaa esimerkiksi taulukko, jossa sitten on monia arvoja. Toinen keino olisi tehdä olio, joka sisältäisi useita arvoja ja palautettaisiin. C#:ssa on olemassa kolmaskin keino on olemassa, jota ei käsitellä tällä kurssilla: ref- ja out-parametrit, katso

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/t3c3bfhx(v=vs.80).aspx.

Metodeita ja aliohjelmia, jotka ottavat vastaan parametreja palauttavat arvon sanotaan joskus myös funktioiksi. Nimitys ei ole hullumpi, jos vertaa Keskiarvo-aliohjelmaa vaikkapa matematiikan funktioon f(x, y) = (x + y) / 2. Funktiolla ei lisäksi saisi olla sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi tulostamista tai globaalien muuttujien muuttamista.

Mitä eroa on tämän

double tulos = Keskiarvo(5, 2); // funktio Keskiarvo laskisi kahden luvun keskiarvon
Console.WriteLine(tulos); //tulostaa 3.5
Console.WriteLine(tulos); //tulostaa 3.5

ja tämän

Console.WriteLine(Keskiarvo(5, 2)); //tämäkin tulostaa 3.5
Console.WriteLine(Keskiarvo(5, 2)); //tämäkin tulostaa 3.5

koodin suorituksessa?

Ensimmäisessä lukujen 5 ja 2 keskiarvo lasketaan vain kertaalleen, jonka jälkeen tulos tallennetaan muuttujaan. Tulostuksessa käytetään sitten tallessa olevaa laskun tulosta.

Jälkimmäisessä versiossa lukujen 5 ja 2 keskiarvo lasketaan tulostuksen yhteydessä. Keskiarvo lasketaan siis kahteen kertaan. Vaikka alemmassa tavassa säästetään yksi koodirivi, kulutetaan siinä turhaan tietokoneen resursseja laskemalla sama lasku kahteen kertaan. Tässä tapauksessa tällä ei ole juurikaan merkitystä, sillä Keskarvo-aliohjelman suoritus ei juurikaan rasita nykyaikaisia tietokoneita. Kannattaa kuitenkin opetella tapa, ettei ohjelmassa tehtäisi mitään turhia suorituksia.

Muuttujat-luvun lopussa tehtiin ohjelma, joka laski painoindeksin. Tee ohjelmasta uusi versio, jossa painoindeksin laskeminen tehdään aliohjelmassa. Aliohjelma saa siis parametreina pituuden ja painon ja palauttaa painoindeksin.

Vaikka ohjelmakoodia voi kirjoittaa pelkällä editorillakin, ohjelmien koon kasvaessa alkaa kaipaamaan työvälineiltä hieman enemmän ominaisuuksia. Peruseditoreja enemmän ominaisuuksia tarjoavat sovelluskehittimet eli IDE:t (Integrated Development Environment). C#:lle tehtyjä ilmaisia sovelluskehittimiä ovat muun muassa

• Visual Studio 2010 Express -tuoteperhe,

• Mono ja

• SnippetCompiler.

Tässä monisteessa tutustumme tarkemmin Visual Studio 2010 Express -tuoteperheeseen kuuluvaan Visual C# 2010 Express -kehittimeen. Muita perheeseen kuuluvia ilmaisia C#-kehittimiä ovat mm. Visual Studio 2010 Express for Windows Phone sekä Visual Web Developer 2010 Express

Kaikki ohjeet on testattu toimiviksi Visual C# 2010 Express sekä Visual Studio 2010 Ultimate -versioilla, luonnollisesti Windows-ympäristössä.

Visual Studion (VS) maksullinen - ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoille maksuton - Ultimate-versio, on ladattavissa Microsoftin yliopistoyhteistyöpalvelusta, kirjoitushetkellä (elokuu 2012) nimeltään DreamSpark Premium. Edellä mainittu Express-versio on saatavilla ilmaiseksi Microsoftin verkkosivuilta. Express-versio riittää muilta osin tämän kurssin tarpeisiin, mutta siitä puuttuvat testausominaisuudet (ks. luku 11). Muistathan, että VS on saatavissa vain Windows-käyttöjärjestelmille. Linux- ja Mac OS X -ympäristöihin on saatavilla ainakin Mono-sovelluskehitin, mutta tällä kurssilla käytettävä Jypeli-ohjelmointikirjasto vaatii toimiakseen Windows-käyttöjärjestelmän.

Kun käynnistät VS:n ensimmäisen kerran, kysyy VS millä oletusasetuksilla haluat valikoita ja toimintoja käyttää. Valitse Visual C# Development Settings.

Aluksi rivinumerot eivät ole käytössä. Koodin seuraamisen helpottamiseksi otetaan ne käyttöön kohdasta Tools → Options → Text Editor → C# → Line Numbers. Jos Error list-ikkuna ei ole jo näkyvissä ruudun alareunassa, kannattaa se ottaa käyttöön: View → Error List.

Visual Studiossa on solutioneja ja projekteja. Yhdessä solutionissa voi olla monta projektia ja jokaisen projektin täytyy kuulua johonkin solutioniin. Uuden ohjelman kirjoittaminen alkaa aina projektin perustamisella johonkin solutioniin, jolloin myös solution luodaan samalla, ellei sitä ole jo tehty.

Hierarkia ei ole kiveen hakattu, mutta solutioneja ja projekteja voi hahmottaa esimerkiksi seuraavasti:

• Jokainen demokerta (tai luento, ohjauskerta tms) on uusi solution, eli kun aloitat tekemään ensimmäistä demotehtävää (ohjaustehtävää) niin toimitaan seuraavasti

  • Klikkaa File → New project (Ctrl+Shift+N)

  • Valitse projektin tyyppi: Jos teet konsoliohjelmaa niin valitse Visual C# -kohdasta Console Application. Jos teet Jypeli-peliä, valitse Visual C# → Jypeli-kohdasta haluamasi projektimalli (esimerkiksi FysiikkaPeli).

  • Anna projektille (eli tehtävälle) nimi kohtaan Name, esimerkiksi Lumiukko tai HelloWorld. Tarkista demotehtävien nimeämiskäytäntö opettajalta.

  • Laita Location-kohtaan demotehtäviesi juuripolku, eli vaikkapa C:\MyTemp\<omatunnus>\ohj1\demot. Laita omatunnus kohtaan luonnollisesti yliopiston mikroverkon käyttäjätunnuksesi. Älä käytä ääkkösiä tai välilyöntejä kansioiden eikä tiedostojen nimissä, tulemme yleensä toimeen myös ilman niitä, mutta ongelmia ääkköset ja erikoismerkit aiheuttavat usein.

Huomaa! Tarkista luennoitsijalta demotehtävien tallennuspaikka yliopiston mikroverkossa.

• • Valitse Solution-valikosta Create new Solution ja paina Create directory for solution (tärkeä)

  • Laita Solution Name kohtaan demoN (N = demokerran numero), esimerkiksi demo3

  • Nyt sinulle on luotu uusi solution ja yksi projekti solutionin sisään.

• Kun haluat lisätä demotehtäviä (projekteja) tiettyyn demokertaan (solutioniin) toimi näin

  • Avaa sen demokerran solution (.sln-tiedosto) johon haluat tehtävän lisätä (ellei se ole jo auki Visual Studiossa).

  • File → New project tai Solution Explorerissa klikkaa hiiren oikealla solutionin päälle, ja klikkaa Add → New project

  • Anna projektille nimi, jätä Location ennalleen, ja valitse Solution-valikosta Add to Solution. Solution Name -kohta himmenee ja Location-kohtaan pitäisi tulla automaattisesti lisäteksti demoN.

Näin tehtynä kaikki yhden demokerran tehtävät löytyvät "saman katon alta" eli yhden solutionin kaikki projektit menevät samaan kansioon. Resurssienhallinnassa hakemistopuusi voisi näyttää esimerkiksi tältä.

ohj1
 |
 +--demot 
 |  +--demo1
 |  |  +--HelloWorld
 |  |  +--Lumiukko
 |  |  '-demo1.sln
 |  '--demo2
 |     +--Lumiukko2
 |     '--LukujenLaskemista
 '--ohjaukset
    +--ohjaus1
    |  +--HelloWorld
    |  '--Lumiukko
    '--ohjaus2

Yksittäisten projektien kansioihin (tässä HelloWorld, Lumiukko, Lumiukko2, ja niin edelleen) syntyy myös läjä erilaisia tiedostoja. Tutkitaan vielä, millainen rakenne yksittäisen projektin kansioon on syntynyt. Esimerkkinä vaikkapa HelloWorld-kansio.

HelloWorld
 |
 +--bin
 |  +--Debug
 |     +-HelloWorld.vshost.exe
 |     +-HelloWorld.vshost.exe.manifest
 +--obj
 |  +--x86
 |     +-(...)
 +--Properties
 |  +-AssemblyInfo.cs
 +-HelloWorld.csproj
 '-Program.cs

Lähdekoodi sijaitsee Program.cs-tiedostossa. Kuten huomaat, projektiin kuuluu kuitenkin monia muitakin tiedostoja ja kansioita. bin- ja obj-kansiot sisältävät ohjelman käännökseen liittyviä väliaikaistiedostoja. Properties-kansio taas sisältää julkaisuun liittyvää tietoa esimerkiksi tekijänoikeuksista ja merkistöstä. Huomaa, että varsinainen projektitiedosto on .csproj-päätteinen.

Solution toimii tavallaan liimana näiden eri projektitiedostojen välille yhdistäen ne Visual Studiossa. Tämän johdosta monen eri projektin käsittely yhtä aikaa on kätevää.

Viimeisenä tutkitaan Jypeli-projektimallista luotua projektia, sillä sen kansiorakenne eroaa hieman konsoliohjelmaan syntyvästä kansiorakenteesta, esimerkkinä Lumiukko-projekti.

Lumiukko
 |
 +--bin
 |  +-(...)
 +--obj
 |  +-(...)
 +--Properties
 |  +-AssemblyInfo.cs
 +-Game.ico
 +-GameThumbnail.png
 +-Lumiukko.csproj
 +-Ohjelma.cs
 '-Peli.cs
LumiukkoContent
 |
 +--bin
 |  +-(...)
 +--obj
 |  +-(...)
 '-LumiukkoContent.contentproj

Projekti sisältää yhden kansion sijaan kaksi kansiota (Lumiukko ja LumiukkoContent), joista jälkimmäinen on varattu sisällön, kuten äänien ja kuvien, tuomiselle peliin. Lumiukko-kansiosta löytyy edelleen kaksi kooditiedostoa, Ohjelma.cs ja Peli.cs, joista ensimmäinen on varattu Main-metodille, ja jälkimmäinen sisältää varsinaisen pelin lähdekoodin. Ohjelma.cs-tiedostoa ei käytännössä juurikaan tarvitse muokata.

Peli.cs sisältää lähdekoodin, ja se on yleensä se tiedosto, joka pyydetään palautettavaksi demotehtävissä. Muita tiedostoja ei tarvitse palauttaa, ellei niitä erikseen pyydetä. Huomaa, että tiedoston nimen voi ja tulee muuttaa vastaamaan luokan nimeä.

Kun olet luonut ensimmäisen projektisi, pitäisi edessäsi olla VS:n perusnäkymä. VS voi vaikuttaa aluksi melko monimutkaiselta, mutta sen peruskäytön oppii nopeasti. Jos jotakin työkalua ei tarvi ja se vie mielestäsi tilaa ruudulla, sen voi yleensä piilottaa. Kannattaakin opetella käyttämään ruututilaa tehokkaasti ja poistaa turhat visuaaliset elementit käytöstä kun niitä ei tarvita.

Oikealla on Solution Explorer, jossa näkyy kaikki projektit, sekä projektien sisältämät tiedostot ja viitteet muihin kooditiedostoihin.

Alhaalla on Error List (mikäli aktivoit sen päälle aikaisemmin), joka näyttää koodin kirjoittamisen aikana havaittuja virheitä, sekä käännöksessä tapahtuvia virheitä. Error List on yksi ohjelmoijan tärkeimmistä työkaluista ja Visual Studion ehdoton vahvuus - syntaksivirheet saadaan kiinni ilman, että ohjelmoijan tarvitsee erikseen edes kääntää tekemäänsä ohjelmaa. Voit tuplaklikata Error Listissä virhettä, ja VS vie kursorin suoraan siihen pisteeseen, jossa olettaa virheen olevan.

Keskellä näkyy koodin kirjoitusikkuna. Eri kooditiedostot aukeavat välilehtiin, joita voi selata näppäinyhdistelmällä Ctrl+Tab (ja Shift+Ctrl+Tab).

Jokainen C#-ohjelma kirjoitetaan luokan sisään. Luotaessa uusi konsoliohjelma, tekee Visual Studio meille valmiin kooditiedoston, jossa on pieni pätkä valmista ohjelmakoodia. Oletusarvoisesti konsoliohjelmaan luodaan yksi kooditiedosto nimeltä Program.cs, jossa on valmiina muutama using-lause, nimiavauus eli namespace (projektia vastaavalla nimellä), luokka sekä pääohjelma eli Main-metodi.

Aivan aluksi kannattaa muuttaa kooditiedoston nimi johonkin hieman kuvaavampaan klikkaamalla Solution Explorerissa tiedoston päällä hiiren oikealla napilla ja valitsemalla Rename. Kun tiedoston nimi on muutettu, kysyy Visual Studio, haluatko vyöryttää tekemäsi muutokset myös muualle ohjelmaan. Vastaa tähän kyllä.

Nyt meillä on edessä uusi luokan raakile Main-metodeineen ja editori, jolla ohjelma voidaan kirjoittaa.

Kun ohjelma on kirjoitettu, sen ajaminen onnistuu ylhäältä Debug-napista (vihreä kolmio) tai klikkaamalla F5 (debug). Nappia painamalla VS kääntää ohjelman automaattisesti ja suorittaa heti sen jälkeen ns. debuggaustilassa. Ohjelma voidaan ajaa myös nopeammin ilman debuggausta - mikä ei yleensä ole suositeltavaa - painamalla Ctrl+F5 (start without debugging). Jos haluamme lopettaa ohjelman suorituksen jostain syystä kesken kaiken, onnistuu se painamalla Shift+F5.

Oman tai jonkun muun tekemän luokkakirjaston (.dll-tiedoston), esimerkiksi kurssilla käytettävän Jypelin, voi lisätä VS:oon seuraavasti. Valitse Solution Explorerista References ja klikkaa hiiren oikealla napilla Add reference. Mene Browse-välilehdelle ja hae haluamasi kirjasto, esimerkiksi Jypeli.dll. Nyt voit kirjoittaa kooditiedoston alkuun lauseen

using Jypeli;

jolloin Jypeli-kirjasto on käytössäsi.

Termi debug johtaa yhden legendan mukaan aikaan, jolloin tietokoneohjelmissa ongelmia aiheuttivat releiden väliin lämmittelemään päässeet luteet. Ohjelmien korjaaminen oli siis kirjaimellisesti hyönteisten (bugs) poistoa. Katso lisätietoja Wikipediasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Software_bug#Etymology.

Virheet ohjelmakoodissa ovat valitettava tosiasia. Ne tulevat aina olemaan mukanasi, vaikka olisit kuinka hyvä ohjelmoija tahansa. Hyvä ohjelmoija kuitenkin tiedostaa tämän asian, ja valmistautuu siihen hankkimalla työkalut virheiden jäljittämistä ja korjaamista varten. On olemassa pieniä virheitä, jotka eivät vaikuta ohjelman toimintaan millään tavalla (kuten kirjoitusvirhe painonapissa), mutta on olemassa myös virheitä, jotka ovat erittäin vakavia. Tällaiset virheet kaatavat ohjelman. Syntaksivirheet voivat olla pieniä, mutta estävät ohjelmaa kääntymästä. Loogiset virheet eivät jää kääntäjän kouriin, mutta aiheuttavat ongelmia ohjelman ajon aikana.

Ehkäpä ohjelmasi ei onnistu lisäämään oikeaa tietoa tietokantaan, koska tarvittava kenttä puuttuu, tai lisää väärän tiedon jossain olosuhteissa. Tällaiset virheet, jossa sovelluksen logiikka on jollain tavalla pielessä, ovat semanttisia virheitä tai loogisia virheitä.

Varsinkin monimutkaisemmista ohjelmista loogisen virheen löytäminen on välillä vaikeaa, koska ohjelma ei kenties millään tavalla ilmoita virheestä - huomaat vain lopputuloksesta virheen kuitenkin tapahtuneen.

Tähän erinomaisena apuna on VS:n virheidenjäljitystoiminto eli debuggaus. Siinä ohjelman suoritusta voi seurata rivi riviltä, samoin kuin muuttujien arvojen muuttumista. Tämä auttaa huomattavasti virheen tai epätoivotun toiminnan syyn selvittämisessä. Vanha tapa tehdä samaa asiaa on lisätä ohjelmaan tulostuslauseita, mutta sitten nämä ohjelman muutokset jäävät helposti ohjelmaan ja saattavat toisinaan myös muuttaa ohjelman toimintaa.

VS:ssa debuggaus aloitetaan asettamalla ensin johonkin kohtaan koodia keskeytyskohta (breakpoint). Keskeytyskohta on kohta, johon haluamme testauksen aikana ohjelman suorituksen väliaikaisesti pysähtyvän. Ohjelman pysähdyttyä voidaan sitä sitten alkaa suorittamaan rivi riviltä. Keskeytyskohta tulee siis asettaa koodiin ennen oletettua virhekohtaa. Jos haluamme debugata koko ohjelman, asetamme vain keskeytyskohdan ohjelman alkuun. Aseta keskeytyskohta kursorin kohdalle painamalla F9 tai klikkaamalla koodi-ikkunassa rivinumeroiden vasemmalle puolelle (harmaalle alueelle). Keskeytyskohta pitäisi näkyä punaisena pallona ja rivillä oleva lause värjättynä punaisella.

Kun keskeytyskohta on asetettu, klikataan ylhäältä Debug-nappia tai painetaan F5. Visual Studiossa ohjelman ”käynnistäminen” ja debuggauksen käynnistäminen ovat sama asia. Toki ohjelma voidaan käynnistää ilman debug-tilaakin, mutta silloin mahdolliset ohjelman virheet eivät tule Visual Studion tietoon, ja esimerkiksi nollalla jakaminen kaataa ajetun ohjelman.

Ohjelman suoritus on nyt pysähtynyt siihen kohtaan mihin asetimme keskeytyskohdan. Avaa Locals-välilehti alhaalta, ellei se ole jo auki. Debuggaus-näkymässä Locals-paneelissa näkyy kaikki tällä hetkellä näkyvillä olevat muuttujat (paikalliset, eli lokaalit muuttujat) ja niiden arvot. Keskellä näkyy ohjelman koodi, ja keltaisella se rivi missä kohtaa ohjelmaa ollaan suorittamassa. Vasemalla näkyy myös keltainen nuoli joka osoittaa sen hetkisen rivinumeron.

Ohjelman suoritukseen rivi riviltä on nyt kaksi eri komentoa: Step Into (F11) ja Step Over (F10). Napit toimivat muuten samalla tavalla, mutta jos kyseessä on aliohjelmakutsu, niin Step Into -komennolla mennään aliohjelman sisälle, kun Step Over -komento suorittaa rivin kuin se olisi yksi lause. Kaikki tällä hetkellä näkyvyysalueella olevat muuttujat ja niiden arvot nähdään oikealla olevalla Variables-välilehdellä.

Kun emme enää halua suorittaa ohjelmaa rivi riviltä, voimme joko suorittaa ohjelman loppuun Debug → Continue (F5)-napilla tai keskeyttää ohjelman suorituksen Terminate (Shift+F5)-napilla.

Visual Studio huomaa osan syntaksivirheistä, joten osa virheistä voidaan korjata jo ennen kääntämistä - tarkemmin sanottuna VS kääntää jatkuvasti koodia havaitakseen ja ilmoittaakseen mahdolliset virheet. Kun VS löytää virheen, ilmestyy Error List -paneeliin virheilmoitus ja tieto siitä rivistä, jolla virheellinen koodi sijaitsee. Lisäksi jos virhe paikallistuu alleviivaa VS virheellisen koodinpätkän punaisella aaltoviivalla. Viemällä hiiri punaisen rastin päälle, VS kertoo tarkemmin mikä kyseisessä kohdassa on vikana. Huomaa, että VS ei välttämättä paikallista virhettä täysin oikein. Usein virhe voi olla myös edellisellä tai seuraavalla rivillä.

IntelliSense on yksi VS:n parhaista ominaisuuksista. IntelliSense on monipuolinen automaattinen koodin täydentäjä, sekä dokumentaatiotulkki.

Yksi dokumentaatioon perustuva IntelliSensen ominaisuus on parametrilistojen selaus kuormitetuissa aliohjelmissa. Kirjoitetaan esimerkiksi

String nimi = "Kalle";

Kun tämän jälkeen kirjoitetaan nimi ja piste ”.”, ilmestyy lista niistä funktioaliohjelmista ja metodeista, jotka kyseisellä oliolla ovat käytössä. Aliohjelman valinnan jälkeen klikkaa kaarisulku auki, jolloin pienten nuolten avulla voi selata kyseessä olevan aliohjelman eri ”versioita”, eli samannimisiä aliohjelmia eri parametrimäärillä varustettuna. Lisäksi saadaan lyhyt kuvaus metodin toiminnasta ja jopa esimerkkejä käytöstä.

IntelliSense auttaa myös kirjoittamaan nopeammin ja erityisesti ehkäisemään kirjoitusvirheiden syntymistä. Jos ei ole konekirjoituksen Kimi Räikkönen, voi koodia kirjoittaessa helpottaa elämää painamalla Ctrl+Space. Tällöin VS yrittää arvata (perustuen kirjoittamaasi tekstiin sekä aiemmin kirjoittamaasi koodiin), mitä haluat kirjoittaa. Jos mahdollisia vaihtoehtoja on monta, näyttää VS vaihtoehdot listana.

Visual Studio pyrkii muotoilemaan koodia "kauniiksi" kirjoittamisen yhteydessä. Käyttäjä voi kuitenkin tarkoituksellisesti tai vahingossa rikkoa VS:n sisäisiä muotoilusäännöksiä. Tällöin koodi voidaan palauttaa vastaamaan säännöksiä painamalla Edit → Advanced → Format Document tai näppäinyhdistelmällä Ctrl+E, D (pidä Ctrl pohjassa, klikkaa ensin E ja sitten D).

Jos välttämättä haluat, voit muokata VS:n koodimuotoilun oletussääntöjä valikosta:

Tools → Options → Text editor → C# → Formatting.

Kurssin Wikistä löytyy lisää vinkkejä ja neuvoja Visual Studion käyttöön:

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1.

“Program testing can be a very effective way to show the presence of bugs, but is hopelessly inadequate for showing their absence.” - Edsger W. Dijkstra

Jo melko yksinkertaisten ohjelmien testaaminen ruudulle tulostelemalla veisi paljon aikaa. Tulostukset pitäisi tehdä uudestaan jokaisen muutoksen jälkeen, sillä emme voisi mitenkään tietää, että ennen muutosta tekemämme testit toimisivat vielä muutoksen jälkeen. Yksikkötestauksen idea on, että jokaiselle aliohjelmalle ja metodille kirjoitetaan oma testinsä erilliseen tiedostoon, jotka voidaan sitten kaikki ajaa kerralla. Näin voimme suorittaa kerran kirjoitetut testit jokaisen pienenkin muutoksen jälkeen todella helposti.

Visual Studion Pro-, Premium- ja Ultimate-versioissa on olemassa monipuoliset testausominaisuudet, mikä mahdollistaa ns. yksikkötestien (unit tests) kirjoittamisen. Ongelmana on, että näiden VS:n tukemien testitiedostojen kirjoittaminen on melko työlästä. Tähän on apuna Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitoksella kehitetty ComTest-työkalu, joka hyödyntää Visual Studion sisäänrakennettua testausjärjestelmää, mutta madaltaa huomattavasti kynnystä kirjoittaa ohjelmaansa yksikkötestejä. ComTest-testaustyökalun idea on, että testit voidaan kirjoittaa yksinkertaisella syntaksilla aliohjelmien ja metodien dokumentaatiokommentteihin suoraan ohjelman kooditiedostoon, joista sitten luodaan varsinaiset Visual Studio -testiprojektit ja -tiedostot. Samalla kirjoitetut testit toimivat dokumentaatiossa esimerkkinä aliohjelman tai metodin toiminnasta. ComTest:n asennusohjeet löytyy sivulta:

https://trac.cc.jyu.fi/projects/comtest/wiki/ComTestCsharp.

Koska ComTest on vielä kehitysvaiheessa, löytyy sivuilta myös ajankohtaisimmat tiedot ComTestin käytöstä.

ComTestistä johtuen luokan, jossa aliohjelmia halutaan testata, on oltava julkisuusmääreellä public, muutoin testaaminen ei onnistu. Samoin jokaisen testattavan aliohjelman on oltava public-aliohjelma.

Kirjoita aliohjelmaan dokumentaatiokommentit ja kommentoi aliohjelma. Siirry dokumentaatiokommentin alaosaan, laita yksi tyhjä rivi (ilman kauttaviivoja) ja kirjoita ”comt” ja painaa Tab+Tab (kaksi kertaa sarkan-näppäintä). Tällöin Visual Studio luo valmiiksi paikan, johon testit kirjoitetaan. Dokumentaatiokommentteihin pitäisi ilmestyä seuraavat rivi.

/// <example>
/// <pre name="test">
/// 
/// </pre>
/// </example>

Testit kirjoitetaan pre-tagien sisälle. Ylläoleva syntaksi on Doxygen-tyokalua (ja muita automaattisia dokumentointityökaluja) varten.

Aliohjelmat ja metodit testataan yksinkertaisesti antamalla niille parametreja ja kirjoittamalla mitä niiden odotetaan palauttavan annetuilla parametreilla. ComTest-testeissä käytetään erityistä vertailuoperaattoria, jossa on kolme yhtä suuri kuin -merkkiä (===). Tämä tarkoittaa, että arvon pitää olla sekä samaa tyyppiä, että samansisältöinen. Kirjoitetaan Yhdista-aliohjelma, joka yhdistää kahden annetun ei-negatiivisen luvun numerot toisiinsa. Tehdään aliohjelmalle samalla testit. Aliohjelman toteutuksessa on (naiivisti) oletettu, että parametrina annettavat luvut täyttävät varmasti annetun ehdon (ei-negatiivinen). Myöhemmin opimme käsittelemään myös sellaiset tilanteet, joissa tästä ehdosta ollaan poikettu.

Huomaa, että ComTest-testeihin kirjoitetuissa aliohjelmakutsuissa luokan nimi täytyy antaa ennen aliohjelman nimeä. Tässä luokan nimeksi on laitettu Laskuja.

/// <summary>
/// Yhdistää kahden annetun ei-negatiivisen 
/// luvun numerot toisiinsa.
/// </summary>
/// <param name="a">Ensimmäinen luku</param>
/// <param name="b">Toinen luku</param>
/// <returns>Yhdistetty luku</returns>
/// <example>
/// <pre name="test">
/// Laskuja.Yhdista(0, 0) === 0;
/// Laskuja.Yhdista(1, 0) === 10;
/// Laskuja.Yhdista(0, 1) === 1;
/// Laskuja.Yhdista(1, 1) === 11;
/// Laskuja.Yhdista(13, 2) === 132;
/// Laskuja.Yhdista(10, 0) === 100;
/// Laskuja.Yhdista(10, 87) === 1087;
/// Laskuja.Yhdista(10, 07) === 107;
/// </pre>
/// </example>
public static int Yhdista(int a, int b)
{
    String ab = a.ToString() + b; // Ei tehokkain toteutus, mutta yksinkertainen.
    int tulos = int.Parse(ab);    // Testien ansiosta toteutusta voidaan vaihtaa
    return tulos;                 // ja silti varmistaa että saadaan sama tulos. 
}

Tarkastellaan testejä nyt hieman tarkemmin.

Laskuja.Yhdista(0, 0) === 0;

Yllä olevalla rivillä testataan, että jos Yhdista-aliohjelma saa parametrikseen arvot 0 ja 0, niin myös sen palauttavan arvon tulisi olla 0.

Laskuja.Yhdista(1, 0) === 10;

Seuraavaksi testataan, että jos parametreistä ensimmäinen on luku 1 ja toinen luku 0, niin näiden yhdistelmä on 10, joten aliohjelman tulee palauttaa luku 10. Nollan ja ykkösen yhdistelmä antaisi 01, mutta sitä vastaava luku on tietenkin 1, joten se on luku jota palautuksena odotamme, ja näin jatketaan.

Varsinaisen VS-testin voi nyt luoda ja ajaa painamalla Ctrl+Shift+Q tai valikosta Tools → ComTest. Jos Test Results -välilehti (oletuksena näytön alareunassa, ilmestyy ajettaessa ComTest) näyttää vihreää ja lukee Passed, testit menivät oikein. Punaisen ympyrän tapauksessa testit menivät joko väärin, tai sitten testitiedostossa on virheitä.

Myös testit täytyy testata. Voihan olla, että kirjoittamissamme testeissä on myös virheitä. Tämä onkin syytä testata kirjoittamalla testeihin virhe tarkoituksella. Tällöin Test Results -välilehdellä pitäisi tietenkin näkyä punainen ympyrä. Jos näin ei ole, on joku testeistä väärin, tai aliohjelmassa on virhe. Hyvien testien kirjoittaminen on myös oma taitonsa. Kaikkia mahdollisia tilanteitahan ei millään voi testata, joten joudumme valitsemaan, mille parametreille testit tehdään. Täytyisi ainakin testata todennäköiset virhepaikat. Näitä ovat yleensä ainakin kaikenlaiset "ääritilanteet".

Esimerkkinä olevassa Yhdista-aliohjelmassa ääritilanteita ovat lähinnä nollat, kummallakin puolella erikseen ja yhdessä. Muutoin testiarvot on valittu melko sattumanvaraisesti.

Liukulukuja (double ja float) testataan ComTest:n vertailuoperaattorilla, jossa on kolme aaltoviivaa (~~~). Tämä johtuu siitä, että kaikkia reaalilukuja ei pystytä esittämään tietokoneella tarkasti, joten täytyy sallia pieni virhemarginaali. Tehdään Keskiarvo-aliohjelma, joka osaa laskea kahden double-tyyppisen luvun keskiarvon ja kirjoitetaan sille samalla dokumentaatiokommentit ja ComTest-testit.

/// <summary>
/// Aliohjelma laskee parametrinaan saamiensa kahden 
/// double-tyyppisen luvun keskiarvon.
/// </summary>
/// <param name="a">Ensimmäinen luku</param>
/// <param name="b">Toinen luku</param>
/// <returns>Lukujen keskiarvo</returns>
/// <example>
/// <pre name="test">
/// Laskuja.Keskiarvo(0.0, 0.0)   ~~~  0.0;
/// Laskuja.Keskiarvo(1.2, 0.0)   ~~~  0.6;
/// Laskuja.Keskiarvo(0.8, 0.2)   ~~~  0.5;
/// Laskuja.Keskiarvo(-0.1, 0.1)  ~~~  0.0;
/// Laskuja.Keskiarvo(-1.5, -2.5) ~~~ -2.0;
/// </pre>
/// </example>
public static double Keskiarvo(double a, double b)
{
    return (a + b) / 2.0;
}

Liukulukuja testattaessa täytyy parametrit antaa desimaaliosan kanssa. Esimerkiksi jos yllä olevassa esimerkissä ensimmäinen testi olisi muotoa Keskiarvo(0, 0) ~~~ 0.0, niin tällöin ajettaisiin aliohjelma Keskiarvo(int x, int y), jos sellainen olisi olemassa.

Tässä luvussa tutustumme tarkemmin merkkijonoihin. Merkkijonot voidaan jakaa muuttumattomiin ja muokattaviin. C#:n muuttumaton merkkijono on tyypiltään String, johon olemmekin jo hieman tutustuneet olioiden yhteydessä. Muuttumatonta merkkijonoa ei voi muuttaa luomisen jälkeen. Muokattavan merkkijonon, StringBuilder-olion, käsittely on joissakin tilanteessa mielekkäämpää. Vaikka String-olioita ei voikaan muuttaa, pärjäämme sillä monissa tilanteissa.

Huomaa, että string (pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna) on System.String-luokan alias, joten string ja String voidaan samaistaa muuttujien tyyppimäärittelyssä, vaikka tarkasti ottaen toinen on alias ja toinen luokan nimi. Yksinkertaisuuden vuoksi jatkossa puhutaan pääsääntöisesti vain String-tyypistä sillä oletuksella, että System-nimiavaruus on otettu käyttöön lauseella using System;

Merkkijono on kokoelma peräkkäisiä merkkejä. Tarkalleen ottaen merkkijono toteutetaan C#:ssa sisäisesti taulukkona, joka sisältää merkkejä (char). Taulukoista on tässä monisteessa oma lukunsa myöhemmin.

Olioiden yhteydessä tutustuimme jo hieman String-tyyppiin. Sen voi siis alustaa kahdella tavalla:

String henkilo1 = new string(new char[] {'J', 'a', 'n', 'n', 'e'});
String henkilo2 = "Kalle Korhonen";

Jälkimmäinen tapa muistuttaa enemmän alkeistietotyyppien alustamista, mutta merkkijonot ovat C#:ssa siis aina olioita.

String-luokassa on paljon hyödyllisiä metodeja, joista käsitellään nyt muutama. Kaikki metodit näet C#:n MSDN-dokumentaatiosta.

• Equals(String) Palauttaa tosi jos kaksi merkkijonoa ovat sisällöltään samat merkkikoko huomioon ottaen. Muutoin palauttaa epätosi.

if (etunimi.Equals("Aku")) Console.WriteLine("Löytyi!");

• Compare(String, String, Boolean) Vertaa merkkijonon aakkosjärjestystä toiseen merkkijonoon. Palauttaa arvon 0 jos merkkijonot ovat samat, nollaa pienemmän arvon jos ensimmäinen merkkijono on aakkosjärjestykseltään ennen kuin toinen ja nollaa suuremman arvon jos jälkimmäinen merkkijono on aakkosissa ennen ensimmäistä. Kirjainkoko saadaan merkitseväksi asettamalla kolmanneksi parametriksi false, tai jos halutaan unohtaa kirjainkoko, laitetaan kolmanneksi true.

String s1 = "jAnNe"; String s2 = "JANNE";
if (Compare(s1, s2, true) == 0) Console.WriteLine("Samat tai melkein samat!"); // samat tai melkein samat

• Contains(String) Palauttaa totuusarvon sen perusteella esiintyykö parametrin sisältämän merkkijono tutkittavana olevassa merkkijonossa.

String henkilo = "Ville Virtanen";
String haettava = "irta";
if (henkilo.Contains(haettava)) Console.WriteLine(haettava + " löytyi!");

• Substring(Int32) Palauttaa osan merkkijonosta alkaen parametrinaan saamastaan indeksistä.

String henkilo = "Ville Virtanen";
String sukunimi = henkilo.Substring(6);
Console.WriteLine(sukunimi); // Virtanen

• Substring(Int32, Int32) Palauttaa osan merkkijonosta parametrinaan saamiensa indeksien välistä. Ensimmäinen parametri on palautettavan merkkijonon ensimmäisen merkin indeksi ja toinen parametri palautettavien merkkien määrä.

String henkilo = "Ville Virtanen";
String etunimi = henkilo.Substring(0, 5); 
Console.WriteLine(etunimi); // Ville

• ToLower() Palauttaa merkkijonon niin, että kaikki kirjaimet on muutettu pieniksi kirjaimiksi.

String henkilo = "Ville Virtanen";
Console.WriteLine(henkilo.ToLower()); //tulostaa "ville virtanen"

• ToUpper() Palauttaa merkkijonon niin, että kaikki kirjaimet on muutettu isoiksi kirjaimiksi.

String henkilo = "Ville Virtanen";
Console.WriteLine(henkilo.ToUpper()); //tulostaa "VILLE VIRTANEN"

• Replace(Char, Char) Korvaa merkkijonon kaikki tietyt merkit toisilla merkeillä. Ensimmäisenä parametrina korvattava merkki ja toisena korvaaja. Huomaa, että parametrit laitetaan char-muuttujille tyypilliseen tapaan yksinkertaisten lainausmerkkien sisään.

String sana = "katti";
sana = sana.Replace('t', 's');
Console.WriteLine(sana);  //tulostaa "kassi"

• Replace(String, String) Korvaa merkkijonon kaikki merkkijonoesiintymät toisella merkkijonolla. Ensimmäisenä parametrina korvattava merkkijono ja toisena korvaaja.

String sana = "katti kattinen";
sana = sana.Replace("atti", "issa");
Console.WriteLine(sana);  //tulostaa "kissa kissanen"

Lisäksi

• Length Palauttaa merkkijonon pituuden kokonaislukuna. Huomaa, että tämä EI ole aliohjelma / metodi, vaan merkkijono-olion ominaisuus.

String henkilo = "Ville";
Console.WriteLine(henkilo.Length); //tulostaa 5

Koska merkkijono on kokoelma yksittäisiä char-merkkejä, saadaan merkkijonon kukin merkki char-tyyppisenä laittamalla halutun merkin paikkaindeksi merkkijono-olion perään hakasulkeiden sisään, esimerkiksi:

String henkilo1 = "Seppo Sirkuttaja";
char kolmasKirjain;
int i = 2;
kolmasKirjain = henkilo1[i];  // indeksit menevät 0,1,2,3 jne...
Console.WriteLine(henkilo1 + " -nimen paikassa " + i + " oleva merkki on " + kolmasKirjain);

Merkkijonojen indeksointi alkaa nollasta! Merkkijonon ensimmäinen merkki on siis indeksissä 0.

Niin sanottujen muuttumattomien merkkijonojen, eli String-tyypin, lisäksi C#:ssa on muuttuvia merkkijonoja. Muuttuvien merkkijonojen idea on, että voimme lisätä ja poistaa siitä merkkejä luomisen jälkeen. String-tyyppisen merkkijonon muuttaminen ei onnistu sen luomisen jälkeen. Käytännössä, jos haluamme muuttaa String-merkkijonoa, tehdään uusi olio. Jos merkkijonoon tehdään paljon muutoksia (esimerkiksi jonoon lisätään useaan kertaan merkkejä), käy käsittely lopulta hitaaksi - ja tämä hitaus alkaa näkyä melko nopeasti.

C#-kielessä muokattava merkkijonoluokka on StringBuilder, joka sijaitsee System.Text-nimiavaruudessa. Voit ottaa tuon nimiavaruuden käyttöön kirjoittamalla ohjelman alkuun

using System.Text;

Merkkijonon perään lisääminen onnistuu Append-metodilla. Append-metodilla voi lisätä merkkijonon perään muun muassa kaikkia C#:n alkeistietotyyppejä sekä String-olioita. Myös kaikkien C#:n valmiina löytyvien olioiden lisääminen onnistuu Append-metodilla, sillä ne sisältävät ToString-metodin, jolla oliot voidaan muuttaa merkkijonoksi. Alla oleva koodinpätkä esittelee Append-metodia.

double a = 3.5;
int b = 6;
double c = 9.5;

StringBuilder yhtalo = new StringBuilder(); // "" (tyhjä)
yhtalo.Append("f(x): "); // "f(x): "
yhtalo.Append(a);        // "f(x): 3.5"
yhtalo.Append(" + ");    // "f(x): 3.5 + "
yhtalo.Append(b);        // "f(x): 3.5 + 6"
yhtalo.Append('x');      // "f(x): 3.5 + 6x"
yhtalo.Append(" = ");    // "f(x): 3.5 + 6x = "
yhtalo.Append(c);        // "f(x): 3.5 + 6x = 9.5"

Tiettyyn paikkaan voidaan lisätä merkkejä ja merkkijonoja Insert-metodilla, joka saa parametrikseen indeksin, eli kohdan, johon merkki (tai merkit) lisätään, sekä lisättävän merkin (tai merkit). Indeksointi alkaa jälleen nollasta. Insert-metodilla voi lisätä myös kaikkia samoja tietotyyppejä kuin Append-metodillakin. Voisimme esimerkiksi lisätä edelliseen esimerkkiin luvun 3.5 perään vielä muuttujan x. Sitä ennen tarkastellaan merkkien järjestystä ja indeksointia ja kirjoitetaan kunkin tulostuvan merkin yläpuolelle sen paikkaindeksi.

012345678901234567890
|----+----|----+----|
f(x): 3,5 + 6x = 9,5

Tästä huomaamme, että indeksi, johon haluamme muuttujan x lisätä, on 9.

yhtalo.Insert(9,'x'); //yhtalo: "f(x): 3.5x + 6x = 9.5"

Huomaa, että Insert-metodi ei korvaa indeksissä 9 olevaa merkkiä, vaan lisää merkkijonoon kokonaan uuden merkin, jolloin merkkijonon pituus kasvaa siis yhdellä. Korvaamiseen on olemassa oma metodi, Replace. Tai yksittäisen kirjaimen voi vaihtaa suoraam myös yhtalo[2] = 'y';

• Remove(Int32, Int32). Poistaa merkkijonosta merkkejä siten, että ensimmäinen parametri on aloitusindeksi, ja toinen parametri on poistettavien merkkien määrä.

• ToString() ja ToString(Int32, Int32). Palauttaa StringBuilder-olion sisällön ”tavallisena” String-merkkijonona. ToString-metodille voi antaa myös kaksi int-lukua parametreina, jolloin palautetaan osa merkkijonosta (ks. Substring).

Muut metodit löytyvät StringBuilder-luokan MSDN-dokumentaatiosta:

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/k5314fdf.aspx.

Merkkijonoihin voidaan ”+”-merkkiä käyttämällä yhdistellä myös myös numeeristen muuttujien arvoja. Tällöin ero siinä, että toimiiko ”+”-merkki aritmeettisena operaattorina vai merkkijonoja yhdistelevänä operaattorina on todella pieni. Tutki alla olevaa esimerkkiä.

public class PlusMerkki 
{  
   public static void Main() 
   {
      int luku1 = 2;
      int luku2 = 5;

      //tässä "+"-merkki toimii aritmeettisena operaattorina
      Console.WriteLine(luku1 + luku2); //tulostaa 7

      //tässä "+"-merkki toimii merkkijonoja yhdistelevänä operaattorina
      Console.WriteLine(luku1 + "" + luku2);  //tulostaa 25

      //Tässä ensimmäinen "+"-merkki toimii aritmeettisena operaattorina
      //ja toinen "+"-merkki merkkijonoja yhdistelevänä operaattorina
      Console.WriteLine(luku1 + luku2 + "" + luku1); //tulostaa 72
   }
}

Merkkijonojen yhdistäminen luo aina uuden olion ja siksi sitä on käytettävä harkiten, silmukoissa jopa kokonaan StringBuilderillä ja Append-metodilla korvaten.

Itse asiassa lisäämällä muuttujaan ”+”-merkillä merkkijono, tekee C# automaattisesti tyyppimuunnoksen ja muuttaa muuttujasta ja siihen lisätystä merkkijonosta String-tyyppisen. Tämän takia voidaan alkeistietotyyppiset muuttujat muuttaa näppärästi String-tyyppisiksi lisäämällä muuttujan eteen tyhjä merkkijono.

int luku = 23;
bool totuusarvo = false;

String merkkijono1 = "" + luku;
String merkkijono2 = "" + totuusarvo;

Ilman tuota tyhjän merkkijonon lisäämistä tämä ei onnistuisi, sillä String-tyyppiseen muuttujaan ei tietenkään voi tallentaa int- tai bool-tyyppistä muuttujaa.

Tämä ei kuitenkaan mahdollista reaaliluvun muuttamista String-tyypiksi tietyllä tarkkuudella. Tähän on apuna String-luokan Format-metodi.

String-luokan Format-metodi tarjoaa monipuoliset muotoilumahdollisuudet useille tietotyypeille, mutta katsotaan tässä kuinka sillä voi muotoilla reaalilukuja. Math-luokasta saa luvun pii 20 desimaalin tarkkuudella kirjoittamalla Math.PI. Huomaa, että PI ei ole metodi, joten perään ei tule sulkuja. PI on Math-luokan julkinen staattinen vakio (public const double). Jos haluaisimme muuttaa piin String-tyypiksi vain kahden desimaalin tarkkuudella, onnistuisi se seuraavasti:

String pii = String.Format("{0:#.##}", Math.PI); // pii = "3,14"

Tässä Format-metodi saa kaksi parametria. Ensimmäistä parametria sanotaan muotoilumerkkijonoksi (format string). Toisena parametrina on sitten muotoiltava arvo. Muotoilumahdollisuuksia on hyvin paljon. Alla muutamia esimerkkejä erilaisten lukujen muotoilusta. Lisää löydät MSDN-dokumentaatiosta kohdasta Formatting types.

Kuva 12: Muotoilujonoilla voidaan muotoilla lukuja monipuolisesti. Tämän esimerkin lähdekoodi löytyy osoitteesta https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/browser/luentomonistecs/esimerkit/StringFormat.cs

Esimerkkisarakkeista kolmas, {0,11:##0.0} (otsikkoriviltä puuttuu tuo ,11 joka määrää kentän viemän minimitilan), on esimerkki siitä, miten erilaisia lukuja saadaan järjestettyä siististi myös päällekkäin desimaalipisteen (tai -pilkun) kohdalta. Risuaita tarkoittaa, että jos luvussa ei ole sen merkin kohdalla numeroa, se jätetään pois paitsi E-muotoilussa. Sarakkeissa 3 ja 4 pisteen etupuolella olevalla #-merkillä ei ole vaikutusta tulokseen. Nolla sen sijaan ”pakottaa” numeron sen merkin paikalle, vaikka syötteessä ei sen merkin kohdalla olisikaan mitään: esimerkiksi syötteet 17 ja 0 muuttuvat 17.0:ksi ja 0.0:ksi. Esimerkiksi rahaan liittyvissä sovelluksissa oletuksena desimaalipisteen jälkeen olisi mielekästä olla kaksi nollaa, jolloin ”nollasentit” näytetään joka tapauksessa, myös rahamäärän ollessa tasasumma.

Huomaa, että ylläolevissa esimerkeissä oletetaan, että järjestelmän desimaalierottimena on pilkku. Tämä on järjestelmäkohtaista ja muutettavissa esimerkiksi Windows 7:ssa Control panel → Region and language → Formats → Additional settings → Decimal symbol.

Muotoilumerkkijono laitetaan lainausmerkkeihin, ja aaltosulkujen sisään. Muotoilujonoja voi olla myös useita, samoin muotoiltavia merkkijonoja. Tästä esimerkki alla.

String luvut = String.Format("{0} {2} {1} {0}", 1, 2, 3);
Console.WriteLine(luvut); // Tulostaa: 1 3 2 1

Muotoillun jonon (ja sen määrittelyn) voi antaa myös suoraan esimerkiksi WriteLine-metodille. Alla edellinen esimerkki lyhyemmin kirjoitettuna.

Console.WriteLine("{0} {2} {1} {0}", 1, 2, 3);

Lisätietoja merkkijonojen muotoilusta löytyy MSDN-dokumentaatiosta:

http://msdn.microsoft.com/en-us/library/0c899ak8.aspx.

“Älä turhaan käytä iffiä, useimmiten pärjäät ilmankin” -Vesa Lappalainen

Tehtävä: Suunnittele aliohjelma, joka saa parametrina kokonaisluvun. Aliohjelman tulee palauttaa true (tosi), jos luku on parillinen ja false (epätosi), jos luku on pariton.

Tämänhetkisellä tietämyksellä yllä olevan kaltainen aliohjelma olisi lähes mahdoton toteuttaa. Pystyisimme kyllä selvittämään onko luku parillinen, mutta meillä ei ole keinoa muuttaa paluuarvoa sen mukaan, onko luku parillinen vai ei. Kun ohjelmassa haluamme tehdä eri asioita riippuen esimerkiksi käyttäjän syötteestä tai aliohjelmien parametreista, tarvitsemme ehtolauseita.

Tavallinen ehtolause sisältää aina sanan ”jos”, ehdon sekä toimenpiteet mitä tehdään, jos ehto on tosi. Arkielämän naiivi ehtolause voitaisiin ilmaista vaikka seuraavasti:

Jos aurinko paistaa, mene ulos.

Hieman monimutkaisempi ehtolause voisi sisältää myös ohjeen, mitä tehdään, jos ehto ei pädekään:

Jos aurinko paistaa, mene ulos, muuten koodaa sisällä.

Molemmille rakenteille löytyy C#:sta vastineet. Tutustutaan ensiksi ensimmäiseen eli if-rakenteeseen.

Yleisessä muodossa C#:n if-rakenne on alla olevan kaltainen:

if (ehto) lause;

Esimerkki ehtolause: ”Jos aurinko paistaa, mene ulos” voidaan nyt esittää C#:n syntaksin mukaan seuraavasti.

if (aurinkoPaistaa) MeneUlos();

Jos ehdon ollessa totta täytyy suorittaa useampia lauseita, tulee ehdon jälkeen muodostaa oma lohko.

if (ehto) 
{
  lause1;
  lause2;
  ...
  lauseN;
}

Ehto on aina joku looginen lauseke. Looginen lauseke voi saada vain kaksi arvoa: tosi (true) tai epätosi (false). Jos looginen lauseke saa arvon tosi, perässä oleva lause tai lauseet suoritetaan, muuten ei tehdä mitään ja jatketaan ohjelman suoritusta. Looginen lauseke voi sisältää muun muassa lukuarvoja, joiden suuruuksia voidaan vertailla vertailuoperaattoreilla.

Vuokaaviolla if-rakennetta voisi kuvata seuraavasti:

Kuva 13: if-rakenne vuokaaviona

Vuokaavio = Kaavio, jolla mallinnetaan algoritmia tai prosessia.

Ennen kuin if-rakenteesta voidaan antaa esimerkkiä, tarvitsemme hieman tietoa vertailuoperaattoreista.

Vertailuoperaattoreilla voidaan vertailla aritmeettisia arvoja.

Muistathan, ettei sijoitusoperaattoria (=) voi käyttää vertailuun. Tämä on yksi yleisimmistä ohjelmointivirheistä. Vertailuun aina kaksi = -merkkiä ja sijoitukseen yksi. Tästä seuraava esimerkki.

Yhtäsuuruuden vertailuoperaattorissa on kaksi yhtä suuri kuin -merkkiä.

if (henkilonIka == 20) Console.WriteLine(”Onneksi olkoon!”);

Alla oleva aiheuttaa virheilmoituksen.

if (henkilonIka = 20) Console.WriteLine(”Onneksi olkoon!”); // Virhe!

Seuraava esimerkki havainnollistaa toisen vertailuoperaattorin käyttöä.

if (luku < 0) Console.WriteLine("Luku on negatiivinen");

Yllä oleva lauseke tulostaa "Luku on negatiivinen", jos muuttuja luku on pienempi kuin nolla. Ehtona on siis looginen lauseke luku < 0, joka saa arvon "tosi", aina kun muuttuja luku on nollaa pienempi. Tällöin perässä oleva lause tai lohko suoritetaan.

if-else -rakenne sisältää myös kohdan mitä tehdään jos ehto ei olekaan tosi.

Jos aurinko paistaa mene ulos, muuten koodaa sisällä.

Yllä oleva lause sisältää ohjelmoinnin if-else -rakenteen idean. Siinä on ehto ja ohje mitä tehdään jos ehto on tosi sekä ohje mitä tehdään jos ehto on epätosi. Lauseen voisi kirjoittaa myös:

jos (aurinko paistaa) mene ulos
muuten koodaa sisällä

Yllä oleva muoto on jo useimpien ohjelmointikielten syntaksin mukainen. Siinä ehto on erotettu sulkeiden sisään, ja perässä on ohje, mitä tehdään, jos ehto on tosi. Toisella rivillä sen sijaan on ohje mitä tehdään, jos ehto on epätosi. C#:n syntaksin mukaiseksi ohjelma saadaan, kun ohjelmointikieleen kuuluvat sanat muutetaan englanniksi.

if (aurinko paistaa) mene ulos;
else koodaa sisällä;

if-else -rakenteen yleinen muoto:

if (ehto) lause1;
else lause2;

Kuten pelkässä if-rakenteessa myös if-else -rakenteessa lauseiden tilalla voi olla myös lohko.

if (ehto) 
{
  lause1;
  lause2;
  lause3;
} 
else 
{
  lause4;
  lause5;
}

if-else -rakennetta voisi sen sijaan kuvata seuraavalla vuokaaviolla:

Kuva 14: if-else-rakenne vuokaaviona.

Tehdään aliohjelma joka palauttaa true jos luku on parillinen ja false jos luku on pariton.

public static bool OnkoLukuParillinen(int luku) 
{
   if ((luku % 2) == 0) return true;
   else return false;
}

Aliohjelma saa parametrina kokonaisluvun ja palauttaa siis true, jos kokonaisluku oli parillinen ja false, jos kokonaisluku oli pariton. Toisella rivillä otetaan muuttujan luku ja luvun 2 jakolaskun jakojäännös. Jos jakojäännös on 0, niin silloin luku on parillinen, eli palautetaan true. Jos jakojäännös ei mennyt tasan, niin silloin luvun on pakko olla pariton eli palautetaan false.

Itse asiassa, koska aliohjelman suoritus päättyy return-lauseeseen, voitaisiin else-sana jättää kokonaan pois, sillä else-lauseeseen mennään ohjelmassa nyt vain siinä tapauksessa, että if-ehto ei ollut tosi. Voisimmekin kirjoittaa aliohjelman hieman lyhyemmin seuraavasti:

public static bool OnkoLukuParillinen(int luku) 
{
   if ((luku % 2) == 0) return true;
   return false;  // Huom! Ei tarvita else
}

Usein if-lauseita käytetään aivan liikaa. Tämänkin esimerkin voisi yhtä hyvin kirjoittaa vieläkin lyhyemmin (ei aina selkeämmin kaikkien mielestä) seuraavasti:

public static bool OnkoLukuParillinen(int luku) 
{
   return ((luku % 2) == 0);
}

Tämä johtuu siitä, että lauseke ((luku % 2) == 0), on true jos luku on parillinen ja muuten false. Saman tien voimme siis palauttaa suoraan tuon lausekkeen arvon, ja aliohjelma toimii kuten aiemminkin.

Loogisia arvoja ei ole koskaan tyylikästä testata muodossa

if ( ( a < 5 ) == true ) ...    // vaan if ( a < 5 ) ...
if ( ( a < 5 ) == false ) ...   // vaan if ( a >= 5 ) ... tai if ( 5 <= a ) ...
if ( OnkoLukuParillinen(3) == false ) ... // vaan if ( !OnkoLukuParillinen(3) ) ...

Loogisia lausekkeita voidaan myös yhdistellä loogisilla operaattoreilla.

Ei-operaattori kääntää loogisen lausekkeen päinvastaiseksi.

if (!(luku <= 0)) Console.WriteLine("Luku on suurempi kuin nolla");

Ei-operaattori siis palauttaa vastakkaisen bool-arvon: todesta tulee epätosi ja epätodesta tosi. Jos yllä olevassa lauseessa luku-muuttuja saisi arvon 5, niin ehto luku <= 0 saisi arvon false. Kuitenkin ei-operaattori saa arvon true, kun lausekkeen arvo on false, joten koko ehto onkin true ja perässä oleva tulostuslause tulostuisi. Lause olisi siis sama kuin alla oleva:

if (0 < luku) Console.WriteLine("Luku on suurempi kuin nolla");

Ja-operaatiossa molempien lausekkeiden pitää olla tosia, että koko ehto olisi tosi.

if ((1 <= luku) && (luku <= 99)) Console.WriteLine("Luku on välillä 1-99");

Yllä oleva ehto toteutuu, jos luku välillä 1-99. Vastaava asia voitaisiin hoitaa myös sisäkkäisillä ehtolauseilla seuraavasti

if (1 <= luku)
  if (luku <= 99) Console.WriteLine("Luku on välillä 1-99");

Tällaisia sisäkkäisiä ehtolauseita pitäisi kuitenkin välttää, sillä ne lisäävät virhealttiutta ja vaikeuttavat testaamista.

Epäyhtälöiden lukemista voi helpottaa, mikäli ne kirjoitetaan niin, käytetään aina pienempi kuin -merkkiä (nuolen kärki vasemmalle). Tällöin epäyhtälön operandit ovat samassa järjestyksessä, kuin miten ihmiset mieltävät lukujen suuruusjärjestyksen.

Huomaa, että joukko-opista ja logiikasta tutut De Morganin lait pätevät myös loogisissa operaatioissa. Olkoon p ja q bool-tyyppisiä muuttujia. Tällöin:

!(p || q) sama asia kuin !p && !q
!(p && q) sama asia kuin !p || !q

Lakeja voisi testata alla olevalla koodinpätkällä vaihtelemalla muuttujien p ja q arvoja. Riippumatta muuttujien p ja q arvoista tulostusten pitäisi aina olla true.

public class DeMorgansLaws
{
    /// <summary>
    /// Testiohjelma DeMorganin laeille
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        bool p = true;
        bool q = true;
        Console.WriteLine(!(p || q) == (!p && !q));
        Console.WriteLine(!(p && q) == (!p || !q));
    }
}

De Morganin lakia käyttämällä voidaan lausekkeita joskus saada sievemmiksi. Tällaisinaan lauseet tuntuvat turhilta, mutta jos p ja q ovat esimerkiksi epäyhtälöitä:

if (!(a < 5  && b < 3)) ...
if (!(a < 5) || ! (b < 3)) ...
if (a >= 5 || b >= 3) ...

niin ei-operaattorin siirto voikin olla mielekästä. Toinen tällainen laki on osittelulaki.

Osittelulaki sanoo, että:

p * (q + r) = (p * q) + (p * r)

Samaistamalla * <=> && ja + <=> || todetaan loogisille operaatioillekin osittelulaki:

p && (q || r) = (p && q) || (p && r)

Päinvastoin kuin normaalissa logiikassa, loogisille operaatioille osittelulaista on myös toinen versio:

p || (q && r) = (p || q) && (p || r)

Jos muuttujalle täytyy tehdä monia toisensa poissulkevia tarkistuksia, voidaan käyttää erityistä else if -rakennetta. Siinä on kaksi tai useampia ehtolauseita ja seuraavaan ehtoon mennään vain, jos mikään aikaisemmista ehdoista ei ollut tosi. Rakenne on yleisessä muodossa seuraava.

if (ehto1) lause1;
else if (ehto2) lause2;
else if (ehto3) lause3;
else lause4;

Alimpana olevaan else-osaan mennään nyt vain siinä tapauksessa, että mikään yllä olevista ehdoista ei ollut tosi. Tämä rakenne esitellään usein omana rakenteenaan, vaikka oikeastaan tässä on vain useita peräkkäisiä if-else -rakenteita, joiden sisennys on vain hieman poikkeava.

Kuva 15: else-if-rakenne vuokaaviona.

Seuraava vuokaavio kuvaisi rakennetta, jossa on yksi if-lause ja sen jälkeen kaksi else if-lausetta.

Tehdään laitoksen henkilökunnalle aliohjelma, joka laskee opiskelijan tenttiarvosanan. Parametrinaan aliohjelma saa tentin maksimipistemäärän, läpipääsyrajan sekä opiskelijan pisteet. Aliohjelma palauttaa arvosanan 0-5 niin, että arvosanan 1 saa läpipääsyrajalla ja muut arvosanat skaalataan mahdollisimman tasaisesti.

using System;
/// <summary>
/// Laskee opiskelijan tenttiarvosanan. 
/// </summary>
public class LaskeTenttiArvosana
{
    /// <summary>
    /// Laskee tenttiarvosanan pistevälien mukaan.
    /// </summary>
    /// <param name="maksimipisteet">Tentin maksimipisteet</param>
    /// <param name="lapipaasyraja">Tentin läpipääsyraja</param>
    /// <param name="tenttipisteet">Opiskelijan saamat tenttipisteet</param>
    /// <returns>tenttiarvosana välillä 0-5.</returns>
    public static int LaskeArvosana(int maksimipisteet, int lapipaasyraja,
      int tenttipisteet)
    {
        //Lasketaan eri arvosanoille tasaiset pistevälit
        int arvosanojenPisteErot = (maksimipisteet - lapipaasyraja) / 5;
        int arvosana = 0;

        if      (lapipaasyraja + 4 * arvosanojenPisteErot <= tenttipisteet) arvosana = 5;
        else if (lapipaasyraja + 3 * arvosanojenPisteErot <= tenttipisteet) arvosana = 4;
        else if (lapipaasyraja + 2 * arvosanojenPisteErot <= tenttipisteet) arvosana = 3;
        else if (lapipaasyraja + 1 * arvosanojenPisteErot <= tenttipisteet) arvosana = 2;
        else if (lapipaasyraja + 0 * arvosanojenPisteErot <= tenttipisteet) arvosana = 1;
        return arvosana;
    }

    /// <summary>
    /// Pääohjelmassa tehdään testitulostuksia
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        //Tehdään muutama testitulostus
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(100, 50, 75));
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(24, 12, 12));
    }
}

Aliohjelmassa lasketaan aluksi eri arvosanojen välinen piste-ero, jota käytetään arvosanojen laskemiseen. Arvosanojen laskeminen aloitetaan ylhäältä alaspäin. Ehto voi sisältää myös aritmeettisia operaatioita. Lisäksi alustetaan muuttuja arvosana, johon talletetaan opiskelijan saama arvosana. Muuttujaan arvosana talletetaan 5, jos tenttipisteet ylittävät läpipääsyrajan johon lisätään arvosanojen välinen piste-ero kerrottuna neljällä. Jos opiskelijan pisteet eivät riittäneet arvosanaan 5, mennään seuraavaan else-if -rakenteeseen ja tarkastetaan riittävätkö pisteet arvosanaan 4. Näin jatketaan edelleen kunnes kaikki arvosanat on käyty läpi. Lopuksi palautetaan muuttujan arvosana arvo. Pääohjelmassa aliohjelmaa on testattu muutamalla testitulostuksella.

Tässäkin esimerkissä monet if-lauseet voitaisiin välttää silmukalla ja/tai taulukoinnilla. Tästä puhutaan luvussa 15.

Miten ohjelmaa pitäisi muuttaa, jos pisteiden tarkastus aloitettaisiin arvosanasta 0?

Lyhenisikö koodi ja tarvittaisiinko else-lauseita, jos lause arvosana = 5; korvattaisiin lauseella return 5; ?

switch-rakennetta voidaan käyttää silloin, kun meidän täytyy suorittaa valintaa yksittäisten kokonaislukujen tai merkkien (char) perusteella. Jokaista odotettua muuttujan arvoa kohtaan on switch-rakenteessa oma case-osa, johon kirjoitetaan toimenpiteet, jotka tehdään tässä tapauksessa. Yleinen muoto switch-rakenteelle on seuraava.

switch (valitsin) //valitsin on useimmiten joku muuttuja
{
   case arvo1:
      lauseet;
      break;

   case arvo2:
      lauseet;
      break;

   case arvoX:
      lauseet;
      break;

   default:
      lauseet;
       break;
}

Jokaisessa case-kohdassa sekä default-kohdassa on lauseiden jälkeen oltava lause, jolla hypätään pois switch-lohkosta. Ylläolevassa esimerkissä hyppylauseena toimi break-lause. Toisin kuin joissain esimerkiksi C++:ssa, ei C#:ssa sallita suorituksen siirtymistä tapauksesta (case) toiseen, mikäli tapauksessa on yksikin lause. Esimerkiksi seuraava koodi aiheuttaisi virheen.

switch (valitsin)
{
    // Seuraava koodi aiheuttaa virheen
    case 1:
        Console.WriteLine("Tapaus 1...");
        // Tähän kuuluisi break-lause tai muu hyppylause!
    case 2:
        Console.WriteLine("... ja/tai tapaus 2");
        break;
}

Kuitenkin, tapauksesta toiseen ”valuttaminen” on sallittu, mikäli tapaus ei sisällä yhtään lausetta. Seuraavassa on esimerkki tästä.

int luku = 3;
switch (luku)
{
    case 0:
    case 1:
        Console.WriteLine("Luku on 0 tai 1");
        break;
    case 2:
        Console.WriteLine("Luku on 2");
        break;
    default:
        Console.WriteLine("Oletustapaus");
        break;
}

Tehdään aliohjelma, joka saa parametrina tenttiarvosanan numerona (0-5) ja palauttaa kirjallisen arvosanan String-oliona.

/// <summary>
/// Palauttaa parametrina saamansa numeroarvosanan kirjallisena.
/// </summary>
/// <param name="numero">tenttiarvosana numerona</param>
/// <returns>tenttiarvosana kirjallisena</returns>
public static String KirjallinenArvosana(int numero) 
{
   String arvosana = "";
   switch(numero) 
   {
      case 0:
         arvosana = "Hylätty";
         break;

      case 1:
         arvosana = "Välttävä";
         break;

      case 2:
         arvosana = "Tyydyttävä";
         break;

      case 3:
         arvosana = "Hyvä";
         break;

      case 4:
         arvosana = "Kiitettävä";
         break;

      case 5:
         arvosana = "Erinomainen";
         break;

      default:
         arvosana = "Virheellinen arvosana";
          break;
   }
   return arvosana;
}

Koska return-lause lopettaa metodin toiminnan, voitaisiin yllä olevaa aliohjelmaa lyhentää palauttamalla jokaisessa case-osassa suoraan kirjallinen arvosana. Tällöin break-lauseet voisi jättää pois, sillä return-lauseen ansiosta tapauksesta toiseen valuttaminen ei ole mahdollista.

public static String KirjallinenArvosana(int numero) 
{
   switch(numero) 
   {
      case 0:
         return "Hylätty";

      case 1:
         return "Välttävä";

      case 2:
         return "Tyydyttävä";

      case 3:
         return "Hyvä";

      case 4:
         return "Kiitettävä";

      case 5:
         return "Erinomainen";

      default:
         return "Virheellinen arvosana";
   }
}

break-lauseen voi siis turvallisesti jättää pois case-osasta, jos case-osassa palautetaan joku arvo return-lauseella (tai kyseinen case-osa ei sisällä yhtään lausetta). Muulloin break-lauseen poisjättäminen johtaa virheeseen.

Lähes aina switch-rakenteen voi korvata if ja else-if -rakenteilla, niinpä sitä on pidettävä vain yhtenä if-lauseena. Myös switch-rakenteen voi usein välttää käyttämällä taulukoita.

Tehdään ohjelma, jolla demonstroidaan olioiden ja alkeistietotyyppien eroja.

/// <summary>
/// Tutkitaan olioviitteiden käyttöä ja käyttäytymistä.
/// </summary>
public class Olioviitteet
{
  /// <summary>
  /// Alustetaan muuttujia ja tulostetaan. 
  /// Testaillaan olioiden ja alkeismuuttujien eroja.
  /// </summary>
  public static void Main()
  {
    StringBuilder s1 = new StringBuilder("eka");
    StringBuilder s2 = new StringBuilder("eka");
    
    Console.WriteLine(s1 == s2);       // false
    Console.WriteLine(s1.Equals(s2));  // true
    
    int i1 = 11;
    int i2 = 10 + 1;
    
    Console.WriteLine(i1 == i2);       // true
    
    int[] it1 = new int[1]; it1[0] = 3;
    int[] it2 = new int[1]; it2[0] = 3;
    
    Console.WriteLine(it1 == it2);       // false
    Console.WriteLine(it1.Equals(it2));  // true
    Console.WriteLine(it1[0] == it2[0]); // true
    
    s2 = s1;
    Console.WriteLine(s1 == s2);         // true
  }
}

Tarkastellaan ohjelmaa hieman tarkemmin:

StringBuilder s1 = new StringBuilder("eka");
StringBuilder s2 = new StringBuilder("eka");

Yllä luodaan kaksi StringBuilder-luokan ilmentymää.

Console.WriteLine(s1 == s2); // false

Vertailu palauttaa false, koska siinä verrataan olioviitteitä, ei niitä olioiden arvoja, joihin olioviitteet viittaavat.

Console.WriteLine(s1.Equals(s2)); // true

Arvoja, joihin muuttujat viittaavat, voidaan vertailla Equals-metodilla kuten yllä.

C#:n primitiivityypit sen sijaan sijoittuvat suoraan arvoina pinomuistiin (tai myöhemmin olioiden attribuuttien tapauksessa oliolle varattuun muistialueeseen). Siksi vertailu

(i1 == i2)

on totta.

int[] it1 = new int[1]; it1[0] = 3;
int[] it2 = new int[1]; it2[0] = 3;
Console.WriteLine(it1 == it2); // false

Vastaavasti kuten StringBuilder-olioilla yllä oleva tulostus palauttaa false. Huomaa, että vaikka taulukko sisältää int-tyyppisiä kokonaislukuja (jotka ovat primitiivityyppisiä), niin kokonaislukutaulukko on olio. Jälleen verrataan taulukkomuuttujien viitteitä, eikä arvoja joihin muuttujat viittaavat.

Ohjelman kaikki muuttujat ovat lokaaleja muuttujia, eli ne on esitelty lokaalisti Main-metodin sisällä eivätkä "näy" näin ollen Main-metodin ulkopuolelle. Tällaisille muuttujille varataan tilaa yleensä kutsupinosta. Kutsupino on dynaaminen tietorakenne, johon tallennetaan tietoa aktiivisista aliohjelmista. Siitä käytetään usein myös pelkästään nimeä pino. Pinosta puhutaan lisää kurssilla ITKA203 Käyttöjärjestelmät. Tässä vaiheessa pino voisi hieman yksinkertaistettuna olla lokaalien muuttujien kohdalta suurin piirtein seuraavan näköinen:

Kuva 16: Olioviitteet

Jos sijoitetaan "olio" toiseen "olioon", niin tosiasiassa sijoitetaan viitemuuttujien arvoja, eli sijoituksen s2 = s1 jälkeen molemmat merkkijono-olioviitteet "osoittavat" samaan olioon. Nyt tilanne muuttuisi seuraavasti:

Kuva 17: Kaksi viitettä samaan olioon

Sijoituksen jälkeen kuvassa muistipaikkaan 8040 ei osoita (viittaa) enää kukaan ja tuo muistipaikka muuttuu "roskaksi". Kun roskienkeruu (garbage-collection, gc) seuraavan kerran käynnistyy, "vapautetaan" tällaiset käyttämättömät muistialueet. Tätä automaattista roskienkeruuta on pidetty yhtenä syynä esimerkiksi Javan menestykseen. Samalla täytyy kuitenkin varoittaa, että muisti on vain yksi resurssi ja automatiikka on olemassa vain muistin hoitamiseksi. Muut resurssit kuten esimerkiksi tiedostot ja tietokannat pitää edelleen hoitaa samalla huolellisuudella kuin muissakin kielissä. [LAP]

Edellä muistipaikan 8040 olio muuttui roskaksi sijoituksessa s2 = s1. Olio voidaan muuttaa roskaksi myös sijoittamalla sen viitemuuttujaan null-viite. Tämän takia koodissa pitää usein testata onko olioviite null ennen kuin oliota käytetään, jos ei olla varmoja onko viitteen päässä oliota.

s2 = null;
...
if (s2 != null) Console.WriteLine("s2:n pituus on " + s2.Length);

Ilman testiä esimerkissä tulisi NullPointerException-poikkeus.

Muuttujaan pystytään tallentamaan yksi arvo kerrallaan. Usein ohjelmoinnissa kuitenkin tulee tilanteita, joissa meidän tulisi tallettaa useita samantyyppisiä yhteenkuuluvia arvoja. Jos haluaisimme tallettaa esimerkiksi kaikkien kuukausien päivien lukumäärän, voisimme tietenkin tehdä tämän kuten alla:

int tammikuu  = 31;
int helmikuu  = 28;
int maaliskuu = 31;
int huhtikuu  = 30;
int toukokuu  = 31;
int kesakuu   = 30;
int heinakuu  = 31;
int elokuu    = 31;
int syyskuu   = 30;
int lokakuu   = 31;
int marraskuu = 30;
int joulukuu  = 31;

Kuukausien tapauksessa tämäkin tapa toimisi vielä jotenkin, mutta entäs jos meidän täytyisi tallentaa vaikka Ohjelmointi 1 -kurssin opiskelijoiden nimet tai vuoden jokaisen päivän keskilämpötila?

Kun käsitellään useita samaan asiaan liittyviä jossain mielessä samankaltaisia tai yhteen liittyviä arvoja, on usein syytä ottaa käyttöön taulukko (array). Taulukko on tietorakenne, johon voi tallentaa useita samantyyppisiä muuttujia. Yksittäistä taulukon muuttujaa sanotaan alkioksi (element). Jokaisella alkiolla on taulukossa paikka, jota sanotaan indeksiksi (index). Taulukon indeksointi alkaa C#:ssa aina nollasta, eli esimerkiksi 12-alkioisen taulukon ensimmäisen alkion indeksi olisi 0 ja viimeisen 11.

Taulukon koko täytyy määrittää etukäteen, eikä sitä voi myöhemmin muuttaa¹.

C#:ssa taulukon voi luoda sekä alkeistietotyypeille, että oliotietotyypeille, mutta yhteen taulukkoon voi tallentaa aina vain yhtä tietotyyppiä. Taulukon määritteleminen ja luominen tapahtuu yleisessä muodossa seuraavasti:

Tietotyyppi[] taulukonNimi;
taulukonNimi = new Tietotyyppi[taulukonKoko];

Ensiksi määritellään taulukon tietotyyppi, jonka jälkeen luodaan varsinainen taulukko. Tämän voisi tehdä myös samalla rivillä:

Tietotyyppi[] taulukonNimi = new Tietotyyppi[taulukonKoko]; //kaikki alkiot null-viitteitä

Kuukausien päivien lukumäärille voisimme määritellä nyt taulukon seuraavasti:

int[] kuukausienPaivienLkm = new int[12]; // kaikki alkiot 0

Taulukkoon voi myös sijoittaa arvot määrittelyn yhteydessä. Tällöin sanotaan, että taulukko alustetaan (initialize). Tällöin varsinaista luontilausetta ei tarvita, sillä taulukon koko määräytyy sijoitettujen arvojen lukumäärän perusteella. Sijoitettavat arvot kirjoitetaan aaltosulkeiden sisään.

Tietotyyppi[] = {arvo1, arvo2,...arvoX};

Esimerkiksi kuukausien päivien lukumäärille voisimme määritellä ja alustaa taulukon seuraavasti:

int[] kuukausienPaivienLkm = {31, 28, 31, 30, 31, 30, 31, 31, 30, 31, 30, 31};

Taulukko voitaisiin nyt kuvata nyt seuraavasti:

Kuva 18: kuukausienPaivienLkm-taulukko

Huomaa, että jokaisella taulukon alkiolla on yksikäsitteinen indeksi. Indeksi tarvitaan, jotta taulukon alkiot voitaisiin myöhemmin "löytää" taulukosta. Jos taulukkoa ei alusteta määrittelyn yhteydessä, alustetaan alkiot automaattisesti oletusarvoihin taulukon luomisen yhteydessä. Tällöin numeeriset arvot alustetaan nollaksi, bool-tyyppi saa arvon false ja oliotyypit (esim. String) null-viitteen. [MÄN][KOS]

Taulukon alkioihin pääsee käsiksi taulukon nimellä ja indeksillä. Ensiksi kirjoitetaan taulukon nimi, jonka jälkeen hakasulkeiden sisään halutun alkion indeksi. Yleisessä muodossa taulukon alkioihin viitataan seuraavasti.

taulukonNimi[indeksi];

Taulukkoon viittaamista voidaan käyttää nyt kuten mitä tahansa sen tyyppistä arvoa. Esimerkiksi voisimme tulostaa tammikuun pituuden kuukausienPaivienLkm-taulukosta.

Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[0]); //tulostuu 31

Tai tallentaa tammikuun pituuden edelleen muuttujaan.

int tammikuu = kuukausienPaivienLkm[0];

Taulukkoon viittaava indeksi voi olla myös int-tyyppinen lauseke, jolloin kuukausienPaivienLkm-taulukkoon viittaaminen onnistuu yhtä hyvin seuraavasti:

int indeksi = 0;
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[indeksi]); // ensimmäinen alkio
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[indeksi + 3]); // neljäs alkio

Taulukon arvoja voi tietenkin myös muuttaa. Jos esimerkiksi olisi kyseessä karkausvuosi, voisimme muuttaa helmikuun pituudeksi 29. Helmikuuhan on taulukon indeksissä 1, sillä indeksointi alkoi nollasta.

kuukausienPaivienLkm[1] = 29;

Jos viittaamme taulukon alkioon, jota ei ole olemassa, saamme IndexOutOfRangeException-poikkeuksen. Tällöin kääntäjä tulostaa seuraavan kaltaisen virheilmoituksen ja ohjelman suoritus päättyy.

Unhandled Exception: System.IndexOutOfRangeException: Index was outside the bounds of the array.

Myöhemmin opitaan kuinka poikkeuksista voidaan toipua ja ohjelman suoritusta jatkaa.

Luvussa 4.3 teimme lumiukon kolmesta pallosta. Tehdään sama siten, että laitetaan yksittäiset PhysicsObject-oliot taulukkoon.

using Jypeli;
using System;
/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 22.8.2012
///
/// <summary>
/// Lumiukko, jonka pallot ovat taulukossa.
/// </summary>
public class Lumiukko : PhysicsGame
{
    /// <summary>
    /// Pääohjelmassa laitetaan "peli" käyntiin Jypelille tyypilliseen tapaan    
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        using (Lumiukko peli = new Lumiukko())
        {
            peli.Run();
        }
    }

    /// <summary>
    /// Piirretään oliot ja zoomataan kamera niin että kenttä näkyy kokonaan.
    /// </summary>
    public override void Begin()
    {
        Camera.ZoomToLevel();
        Level.Background.Color = Color.Black;

        // Lisätään pallot taulukkoon, ja sitten lisätään kentälle
        PhysicsObject[] pallot = new PhysicsObject[3];
        pallot[0] = new PhysicsObject(2 * 100.0, 2 * 100.0, Shape.Circle);
        pallot[0].Y = Level.Bottom + 200.0;
        pallot[1] = new PhysicsObject(2 * 50.0, 2 * 50.0, Shape.Circle);
        pallot[1].Y = pallot[0].Y + 100 + 50;
        pallot[2] = new PhysicsObject(2 * 30.0, 2 * 30.0, Shape.Circle);
        pallot[2].Y = pallot[1].Y + 50 + 30;

        Add(pallot[0]); Add(pallot[1]); Add(pallot[2]);
    }
}

Näkyvä lopputulos on sama lumiukko kuin aikaisemminkin. Nyt pallot ovat kuitenkin taulukkorakenteessa.

Kuva 19: Lumiukon pallot ovat pallot-taulukon alkioita.

Nyt taulukon avulla pääsemme käsiksi yksittäisiin pallo-olioihin. Esimerkiksi keskimmäisen pallon värin muuttaminen onnistuisi seuraavasti

pallot[1].Color = Color.Yellow;

Ehtolauseiden yhteydessä teimme switch-rakennetta käyttämällä aliohjelman, joka palautti parametrinaan saamaansa numeroarvosanaa vastaavan kirjallisen arvosanan. Tehdään nyt sama aliohjelma taulukkoa käyttämällä. Kirjalliset arvosanat voidaan nyt tallentaa String-tyyppiseen taulukkoon.

/// <summary>
/// Palauttaa parametrina saamansa numeroarvosanan kirjallisena.
/// </summary>
/// <param name="numero">tenttiarvosana numerona</param>
/// <returns>tenttiarvosana kirjallisena</returns>
public static String KirjallinenArvosana(int numero)
{
    String[] arvosanat = {"Hylätty", "Välttävä", "Tyydyttävä", 
                            "Hyvä", "Kiitettävä", "Erinomainen"};
    if (numero < 0 || arvosanat.Length <= numero) return "Virheellinen syöte!";
    return arvosanat[numero];
}

Ensimmäiseksi aliohjelmassa määritellään ja alustetaan taulukko, jossa on kaikki kirjalliset arvosanat. Taulukko määritellään niin, että taulukon indeksissä 0 on arvosanaa 0 vastaava kirjallinen arvosana, taulukon indeksissä 1 on arvosanaa 1 vastaava kirjallinen arvosana ja niin edelleen. Tällä tavalla tietty taulukon indeksi vastaa suoraan vastaavaa kirjallista arvosanaa. Kirjallisten arvosanojen hakeminen on näin todella nopeaa.

Jos vertaamme tätä tapaa switch-rakenteella toteutettuun tapaan huomaamme, että koodin määrä väheni huomattavasti. Tämä tapa on lisäksi nopeampi, sillä jos esimerkiksi hakisimme arvosanalle viisi kirjallista arvosanaa, switch-rakenteessa tehtäisiin viisi vertailuoperaatiota. Taulukkoa käyttämällä vertailuoperaatioita ei tehdä yhtään, vaan ainoastaan yksi hakuoperaatio taulukosta.

Taulukot voivat olla myös moniulotteisia. Kaksiulotteinen taulukko (eli matriisi) on esimerkki moniulotteisesta taulukosta, joka koostuu vähintään kahdesta samanpituisesta taulukosta. Kaksiulotteisella taulukolla voidaan esittää esimerkiksi tason tai kappaleen pinnan koordinaatteja.

Kaksiulotteinen taulukko määritellään seuraavasti:

tyyppi[,] taulukonNimi;

Huomaa, että määrittelyssä [,] tarkoittaa, että esitelty taulukko on kaksiulotteinen. Vastaavasti [,,] tarkoittaisi, että taulukko on kolmiulotteinen ja niin edelleen.

Moniulotteisen taulukon alkioiden määrä tulee aina ilmoittaa ennen taulukon käyttöä. Tämä tapahtuu new-operaattorilla seuraavasti:

taulukonNimi = new tyyppi[rivienLukumaara, sarakkeidenLukumaara]

Esimerkiksi kaksiulotteisen String-tyyppisen taulukon kurssin opiskelijoiden nimille voisi alustaa seuraavasti.

String[,] kurssinOpiskelijat = new String[256, 2];

Taulukkoon voisi nyt asettaa kurssilaisten nimiä seuraavasti:

//ensimmäinen kurssilainen
kurssinOpiskelijat[0, 0] = "Virtanen";
kurssinOpiskelijat[0, 1] = "Ville";
//toinen kurssilainen
kurssinOpiskelijat[1, 0] = "Korhonen";
kurssinOpiskelijat[1, 1] = "Kalle";

Taulukko näyttäisi nyt seuraavalta:

Kuva 20: kurssinOpiskelijat-taulukko

Moniulotteiseen taulukkoon viittaaminen onnistuu vastaavasti kuin yksiulotteiseen. Ulottuvuuksien kasvaessa joudutaan vain antamaan enemmän indeksejä.

// tulostaa Ville Virtanen
Console.WriteLine(kurssinOpiskelijat[0,1] + " " + kurssinOpiskelijat[0,0]); 

Huomaa, että yllä olevassa esimerkissä ”+”- merkki ei toimi aritmeettisena operaattorina, vaan sillä yhdistetään tulostettavia merkkijonoja. C#:ssa ”+”-merkkiä käytetään siis myös merkkijonojen yhdistelyyn.

Kun etunimi ja sukunimi on talletettu taulukkoon omille paikoilleen, mahdollistaa se tietojen joustavamman käsittelyn. Nyt opiskelijoiden nimet voidaan halutessa tulostaa muodossa: "etunimi sukunimi" tai muodossa, "sukunimi, etunimi" kuten alla:

// tulostaa Virtanen, Ville
Console.WriteLine(kurssinOpiskelijat[0,0] + ", " + kurssinOpiskelijat[0,1]);

Todellisuudessa henkilötietorekisteriä ei kuitenkaan tehdä tällä tavalla. Järkevämpää olisi tehdä Henkilo-luokka, jossa olisi kentät etunimelle ja sukunimelle ja mahdollisille muille tiedoille. Tästä luokasta luotaisiin sitten jokaiselle opiskelijalle oma olio. Tällä kurssilla ei kuitenkaan tehdä vielä omia olioluokkia.

Moniulotteinen taulukko voidaan määriteltäessä alustaa kuten yksiulotteinenkin. Määritellään ja alustetaan seuraavaksi taulukko elokuville:

String[,] elokuvat =  { {"Pulp Fiction", "Toiminta", "Tarantino"     }, 
                        {"2001: Avaruusseikkailu", "Scifi", "Kubrick"},
                        {"Casablanca", "Draama", "Curtiz"            } };

Yllä oleva määrittely luo 3 x 3 kokoisen taulukon:

Kuva 21: Taulukon elokuvat sisältö.

Kun taulukko on luotu, sen alkioihin viitataan seuraavalla tavalla.

taulukonNimi[rivi-indeksi, sarakeindeksi]

Alla oleva esimerkki hahmottaa taulukon alkioihin viittaamista.

Console.WriteLine(elokuvat[0, 0]);  //tulostaa "Pulp Fiction"
Console.WriteLine("Tyyppi: " + elokuvat[0, 1]); //tulostaa "Tyyppi:  Toiminta"
Console.WriteLine("Ohjaaja: " + elokuvat[0, 2]); //tulostaa "Ohjaaja: Tarantino"

Tällä tavalla jokaiselle riville tulee yhtä monta saraketta eli alkiota. Jos eri riveille halutaan eri määrä alkioita, voidaan käyttää niin sanottuja jagged array -taulukkoja. Lue lisää jagged arrayn MSDN-dokumentaatiosta osoitteesta http://msdn.microsoft.com/en-us/library/2s05feca(v=vs.80).aspx.

Miten tulostat taulukosta Casablanca? Entä Kubrick?

Myös taulukot ovat olioita. Siispä taulukkomuuttujat ovat viitemuuttujia. Tämän takia taulukon kopioiminen ei onnistu alla olevalla tavalla kuten alkeistietotyypeillä:

int[] taulukko1 = {1, 2, 3, 4, 5};
int[] taulukko2 = taulukko1;

taulukko2[0] = 10;
Console.WriteLine(taulukko1[0]); //tulostaa 10

Yllä olevassa esimerkissä sekä taulukko1, että taulukko2 ovat olioviitteitä ja viittaavat nyt samaan taulukkoon.

Taulukon kopioiminen onnistuu muun muassa Clone-metodilla.

int[] taulukko = {1, 2, 3, 4, 5};
// Clone-metodi luo identtisen kopion taulukosta
int[] kopio_taulukosta = (int[])taulukko.Clone();

Huomaa, että sijoituksessa vaaditaan ns. tyyppimuunnos: ennen taulukko.Clone-lausetta kirjoitetaan (int[]), sulkujen kanssa, joka muuttaa Clone-metodin palauttaman ”yleisen” Object-olion kokonaislukutaulukoksi.

Nyt meillä olisi identtinen kopio taulukosta, jonka muuttaminen ei siis vaikuta alkuperäiseen taulukkoon.

kopio_taulukosta[0] = 3;
Console.WriteLine(taulukko[0] + ", " + kopio_taulukosta[0]); // 1, 3

Kaksiulotteisia taulukoita kutsutaan yleisesti matriiseiksi, ja ne ovat käytössä erityisesti matemaattisissa sovelluksissa kuvaten lineaarifunktioita. Muitakin käyttökohteita matriiseilla kuitenkin on. Esimerkiksi laivanupotuspelin pelikenttä voidaan ajatella 2-ulotteiseksi taulukoksi.

using System;

/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 22.8.2012
///
/// <summary>
/// Moniulotteiset taulukot käytännössä.
/// </summary>
public class Laivanupotus
{
  /// <summary>
  /// Taulukon alustus ja tulostus.
  /// </summary>
  public static void Main()
  {
    int[,] ruudut = { { 1, 0, 2 }, { 0, 0, 3 } };
    Console.WriteLine(ruudut[0, 0] + " " + ruudut[0, 1] + " " + ruudut[0, 2]);
    Console.WriteLine(ruudut[1, 0] + " " + ruudut[1, 1] + " " + ruudut[1, 2]);
    // Tulostaa:
    // 1 0 2
    // 0 0 3
  } 
}

Vaikka ruudukko oli vielä aika pieni (2 riviä x 3 saraketta), on alkioiden tulostaminen melko työlästä. Esimerkiksi jo 20 x 20 kokoisen taulukon tulostaminen pelkkiä tulostuslauseita peräkkäin laittamalla olisi jo kohtuuttoman iso työ.

Edelleen, yhtenä toiveena voisi olla, että löytäisimme ”ruudukosta” rivin, jolla tyhjiä paikkoja on eniten. Tämä tieto voisi auttaa meitä asemoimaan uuden laivan oikein. Mielivaltaiselle ruudukolle tämä ei vielä meidän tiedoillamme onnistu.

Näihin tehtäviin tarvitsemme toistorakenteita, jotka esitellään seuraavassa luvussa.

Lisätietoja 1- ja 2-ulotteisista taulukoista löydät kurssin wiki-sivuston monisteen täydennyksistä. Lue myös nuo materiaalit läpi (kuuluvat tenttialueeseen).

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/taulukot (1-ulotteiset taulukot)

https://trac.cc.jyu.fi/projects/ohj1/wiki/taulukot2D (2-ulotteiset taulukot)

Ohjelmoinnissa tulee usein tilanteita, joissa samaa tai lähes samaa asiaa täytyy toistaa ohjelmassa useampia kertoja. Varsinkin taulukoiden käsittelyssä tällainen asia tulee usein eteen. Jos haluaisimme esimerkiksi tulostaa kaikki edellisessä luvussa tekemämme kuukausienPaivienLkm-taulukon luvut, onnistuisi se tietenkin seuraavasti:

Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[0]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[1]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[2]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[3]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[4]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[5]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[6]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[7]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[8]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[9]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[10]);
Console.WriteLine(kuukausienPaivienLkm[11]);

Tuntuu kuitenkin tyhmältä toistaa lähes samanlaista koodia useaan kertaan. Tällöin on järkevämpää käyttää jotain toistorakennetta. Toistorakenteet soveltuvat erinomaisesti taulukoiden käsittelyyn, mutta niistä on myös moniin muihin tarkoituksiin. Toistorakenteista käytetään usein myös nimitystä silmukat (loop).

Tämä luku on pitkä ja sisältää runsaasti esimerkkejä. Toistorakenteiden hallinta on kuitenkin hyvin tärkeää ohjelmoinnin opettelun alkuvaiheilla.

Ideana toistorakenteissa on, että toistamme tiettyä asiaa niin kauan kuin joku ehto on voimassa. Esimerkki ihmiselle suunnatusta toistorakenteesta aamupuuron syöntiin.

Syö aamupuuroa niin kauan, kuin puuroa on lautasella.

Yllä olevassa esimerkissä on kaikki toistorakenteeseen vaadittavat elementit. Toimenpiteet mitä tehdään: "Syö aamupuuroa.", sekä ehto kuinka toistetaan: "niin kauan kuin puuroa on lautasella". Toinen esimerkki toistorakenteesta voisi olla seuraava:

Tulosta kuukausienPaivienLkm-taulukon kaikki luvut.

Myös yllä oleva lause sisältää toistorakenteen elementit, vaikka ne onkin hieman vaikeampi tunnistaa. Toimenpiteenä tulostetaan kuukausienPaivienLkm-taulukon lukuja ja ehdoksi voisi muotoilla: "kunnes kaikki luvut on tulostettu". Lauseen voisikin muuttaa muotoon:

Tulosta kuukausienPaivienLkm-taulukon lukuja, kunnes kaikki luvut on tulostettu.

C#:ssa on neljän tyyppisiä toistorakenteita:

• for

• while

• do-while

• foreach

On tilanteita, joissa voimme vapaasti valita näistä minkä tahansa, mutta useimmiten toistorakenteen valinnan kanssa täytyy olla tarkkana. Jokaisella näistä on tietyt ominaispiirteensä, eivätkä kaikki toistorakenteet sovi kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin.

while-silmukka on yleisessä muodossa seuraava:

while (ehto) lause;

Kuten ehtolauseissa, täytyy ehdon taas olla jokin lauseke, joka saa joko arvon true tai false. Ehdon jälkeen voi yksittäisen lauseen sijaan olla myös lohko.

while (ehto) 
{
  lause1;
  lause2;
  lauseX;
}

Silmukan lauseita toistetaan niin kauan, kuin ehto on voimassa, eli sen arvo on true. Ehto tarkastetaan aina ennen kuin siirrytään seuraavalle kierrokselle. Jos ehto saa siis heti alussa arvon false, ei lauseita suoriteta kertaakaan.

Huomaa, että jos while-silmukan ehto on aina true, on kyseessä ikuinen silmukka (infinite loop). Ikuinen silmukka on nimensä mukaisesti silmukka, joka ei pääty koskaan. Ikuinen silmukka johtuu siitä, että silmukan ehto ei saa koskaan arvoa false. Useimmiten ikuinen silmukka on ohjelmointivirhe, mutta joskus (hallitun) ikuisen silmukan tekeminen on perusteltua. Tällöin silmukasta kuitenkin poistutaan (ennemmin tai myöhemmin) break-lauseen avulla. Tällöinhän silmukka ei oikeastaan ole ikuinen, vaikka tällaisesta silmukasta sitä nimitystä usein käytetäänkin. break-lauseesta puhutaan tässä luvussa myöhemmin kohdassa 16.8.1.

Ikuinen silmukka on mahdollista tehdä myös muilla toistorakenteilla.

Kuva 22: while-silmukka vuokaaviona

Tehdään aliohjelma joka tulostaa int-tyyppisen yksiulotteisen taulukon sisällön.

public class Silmukat 
{    
/// <summary>
/// Tulostaa int-tyyppisen taulukon sisällön.
/// </summary>
/// <param name="taulukko">Tulostettava taulukko</param>
  public static void TulostaTaulukko(int[] taulukko) 
  {
    int i = 0;
    while (i < taulukko.Length){
      Console.Write(taulukko[i] + " ");
      i++;
    }
  }
  
  /// <summary>
  /// Pääohjelma.
  /// </summary>
  public static void Main() 
  {
    int[] kuukausienPaivienLkm = 
      {31, 28, 31, 30, 31, 30, 31, 31, 30, 31, 30, 31};
    TulostaTaulukko(kuukausienPaivienLkm);
    Console.ReadKey();
  }
}

Tarkastellaan TulostaTaulukko-aliohjelman sisältöä hieman tarkemmin.

int i = 0;

Tässä luodaan uusi muuttuja, jolla kontrolloidaan, mitä taulukon alkioita ollaan tulostamassa. Lisäksi sen avulla selvitetään, milloin taulukon kaikki alkiot on tulostettu ruudulle. Muuttuja alustetaan arvoon 0, sillä taulukon ensimmäinen alkio on aina indeksissä 0. Muuttujalle annetaan nimeksi i. Useimmiten pelkät kirjaimet ovat huonoja muuttujan nimiä, koska ne kuvaavat muuttujaa huonosti. Silmukoissa kuitenkin nimi i on vakiinnuttanut asemansa kontrolloimassa silmukoiden kierroksia, joten sitä voidaan hyvällä omallatunnolla käyttää.

while (i < taulukko.Length)

Aliohjelman toisella rivillä aloitetaan while-silmukka. Ehtona on, että (silmukkaa suoritetaan niin kauan, kuin) muuttujan i arvo on pienempi kuin taulukon pituus. Taulukon pituus saadaan aina selville kirjoittamalla nimen perään .Length. Huomionarvoinen seikka on, että Length-sanan perään ei tule sulkuja, sillä se ei ole metodi vaan attribuutti.

Console.Write(taulukko[i] + " ");

Ensimmäisessä silmukan lauseessa tulostetaan taulukon alkio indeksissä i. Perään tulostetaan välilyönti erottamaan eri alkiot toisistaan. Console.WriteLine-metodin sijaan käytämme nyt toista Console-luokan metodia. Console.Write-metodi ei tulosta perään rivinvaihtoa, joten sillä voidaan tulostaa taulukon alkiot peräkkäin.

i++;

Silmukan viimeinen lause kasvattaa muuttujan iarvoa yhdellä. Ilman tätä lausetta saisimme aikaan ikuisen silmukan, sillä indeksin arvo olisi koko ajan 0ja silmukan ehto olisi aina tosi. Lisäksi metodi tulostaisi koko ajan taulukon ensimmäistä alkioita. Indeksimuuttujan hallintaan liittyvät virheet ovat tyypillisiä aloittelevan (ja pidemmällekin edistyneen) ohjelmoijan virheitä. Ongelmalliseksi virheen tekee se, ettei se ole syntaksivirhe, jolloin esimerkiksi Visual Studio ei anna tilanteesta virheilmoitusta.

while-silmukkaa tulisi käyttää silloin, kun meillä ei ole tarkkaa tietoa silmukan suorituskierrosten lukumäärästä. Koska taulukon koko on tarkalleen tiedossa taulukon luomisen jälkeen, olisi läpikäyminen käytännössä järkevämpää ja tehdä for-silmukalla, missä vaara ikuisen silmukan syntymiseen on pienempi. Myöhemmin löytyy järkevämpää käyttöä while-silmukalle.

Tehdään aliohjelma, joka luo halutun kokoisen pallon haluttuun paikkaan, ja vielä haluamalla värillä. Main-metodi on jätetty listauksesta pois.

using System;
using Jypeli;

/// <summary>
/// Paljon palloja tippuu alaspäin.
/// </summary>
public class MontaPalloa : PhysicsGame
{
    /// <summary>
    /// Ruudulla näkyvä sisältö.
    /// </summary>
    public override void Begin()
    {
        Level.CreateBorders();
        Gravity = new Vector(0, -500); 
        Camera.ZoomToLevel();

        int i = 0;
        while (i < 100)
        {
            int sade = RandomGen.NextInt(5, 20);
            double x = RandomGen.NextDouble(Level.Left + sade, Level.Right - sade);
            double y = RandomGen.NextDouble(Level.Bottom + sade, Level.Top - sade);
            Color vari = RandomGen.NextColor();
            PhysicsObject pallo = LuoPallo(x, y, vari, sade);
            Add(pallo);
            i++;
        }
    }

    /// <summary>
    /// Luo yksittäisen pallon ja palauttaa sen.
    /// </summary>
    /// <param name="x">Pallon kp x-koordinaatti</param>
    /// <param name="y">Pallon kp y-koordinaatti</param>
    /// <param name="vari">Pallon väri</param>
    /// <param name="sade">Pallon säde</param>
    public static PhysicsObject LuoPallo(double x, double y, Color vari, double sade)
    {
        PhysicsObject pallo = new PhysicsObject(2 * sade, 2 * sade, Shape.Circle);
        pallo.Color = vari;
        pallo.X = x;
        pallo.Y = y;
        return pallo;
    }
}

Ajettaessa koodin tulisi piirtää ruudulle sata palloa, jotka putoavat alaspäin kohti kentän reunaa. Katso seuraava kuva.

Kuva 23: Pallot tippuu.

Tutkitaan tarkemmin LuoPallo-aliohjelmaa Aliohjelma palauttaa PhysicsObject-olion, siis paluuarvon tyyppinä on luonnnollisesti PhysicsObject. Parametreja ovat

double x, double y, Color vari, double sade

siis pallon keskipisteen x- ja y-koordinaatit, väri ja säde.

Huomaa, että LuoPallo on tässä funktioaliohjelma, joka ei tee ohjelmassa mitään ”näkyvää”. Se vain luo pallon, kuten nimikin kertoo, mutta ei lisää sitä ruudulle. Tästä syystä ei tarvita myöskään Game-parametria, joka Lumiukko-esimerkissä aikanaan tarvittiin. Sen sijaan lisääminen tehdään Begin-aliohjelmassa. Yleisesti ottaen aliohjelmissa ei pidä tehdä enempää kuin mitä dokumentaatiossa kerrotaan - jopa aliohjelman nimestä pitäisi kaikkein tärkein selvitä.

Jos haluttaisiin, että tämä kyseinen aliohjelma myös lisää pallon ruutuun, tulisi se nimetä jotenkin muuten, esimerkiksi LisaaPallo olisi loogisempi vaihtoehto. Silloin palloa ei palautettaisi kysyjälle ja paluuarvon tyypiksi tulisi void.

Siirrytään sitten takaisin Begin-aliohjelmaan.

int i = 0;
while (i < 100)

Tässä alustetaan int-tyyppinen indeksi i nollaksi ja määritetään while-sanan jälkeen sulkujen sisään ehto jonka perusteella silmukassa etenemistä jatketaan. Aaltosulut on jätetty listauksesta tarkoituksellisesti pois.

int sade = RandomGen.NextInt(5, 20);
double x = RandomGen.NextDouble(Level.Left + sade, Level.Right - sade);
double y = RandomGen.NextDouble(Level.Bottom + sade, Level.Top - sade);
Color vari = RandomGen.NextColor();
PhysicsObject pallo = LuoPallo(x, y, vari, sade);
Add(pallo);
i++;

Silmukassa arvotaan ensin kunkin pallon säde RandomGen-luokan satunnaislukugeneraattorilla. Ensimmäisenä parametrina NextInt-aliohjelmalle annetaan pienin mahdollinen arvottava luku, toisena parametrina luku, jota pienempi arvottavan luvun tulee olla. Toisin sanoen, luvut tulevat olemaan välillä 5-19. Samoin arvotaan double-tyyppiset koordinaatit sekä Color-tyyppinen väri.

Tämän jälkeen luodaan normaalisti PhysicsObject-fysiikkaolio, ja annetaan LuoPallo-aliohjelmalle parametrina juuri tekemämme muuttujat, joka sitten palauttaa haluamamme pallon. Pallo lisätään kentälle Add-metodin avulla.

i++;

Silmukan jokaisen ”kierroksen” jälkeen indeksin arvoa on lisättävä yhdellä, ettemme joutuisi ikuiseen silmukkaan.

do-while-silmukka eroaa while-silmukasta siinä, että do-while-silmukassa ilmoitetaan ensiksi lauseet (mitä tehdään) ja vasta sen jälkeen ehto (kauanko tehdään). Tämän takia do-while -silmukka suoritetaankin joka kerta vähintään yhden kerran. Yleisessä muodossa do-while -silmukka on seuraavanlainen:

do 
{
  lause1;
  lause2;
  (...)
  lauseN;
} while (ehto);

Vuokaaviona do-while -silmukan voisi esittää seuraavasti:

Kuva 24: do-while-silmukka vuokaaviona.

Seuraavassa esimerkissä käyttäjää pyydetään syöttämään merkkijono Jos käyttäjä antaa tyhjän jonon, kysytään nimeä uudestaan. Tätä toistetaan niin kauan, kunnes käyttäjä antaa jotain muuta kuin tyhjän jonon.

using System;

/// <summary>
/// Harjoitellaan do-while-silmukan käyttöä.
/// </summary>
public class NimenTulostus
{
    /// <summary>
    /// Pyydetään käyttäjältä syöte ja tulostellaan.
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        String nimi;
        do
        {
            Console.Write("Anna nimi > ");
            nimi = Console.ReadLine();
        } while (nimi.Length == 0);
        Console.WriteLine("Hei, " + nimi + "!");
        Console.ReadKey();
    }
}

Tämä kuvaa hyvin do-while-silmukan olemusta: nimi halutaan kysyä varmasti ainakin kerran, mutta mahdollisesti useamminkin - emme kuitenkaan voi olla varmoja kuinka monta kertaa useammin.

Todellisuudessa nimen oikeellisuuden tarkistaminen olisi tietenkin monimutkaisempaa, mutta idea do-while-silmukan osalta olisi täsmälleen vastaava.

Kun silmukan suoritusten lukumäärä on ennalta tiedossa, on järkevintä käyttää for-silmukkaa. Esimerkiksi taulukoiden käsittelyyn for-silmukka on yleensä paras vaihtoehto. Syntaksiltaan for-silmukka eroaa selvästi edellisistä. Perinteinen for-silmukka on yleisessä muodossa seuraavanlainen:

for (muuttujien alustukset; ehto; silmukan lopussa tehtävät toimenpiteet)
{ 
   lauseet; // silmukan runko-osa
}

Silmukan kontrollilauseke eli kaarisulkujen sisäpuoli sisältää kolme operaatiota, jotka on erotettu toisistaan puolipisteellä.

• Muuttujien alustukset: Useimmiten alustetaan vain yksi muuttuja, mutta myös useampien muuttujien alustaminen on mahdollista.

• Ehto: Kuten muissakin silmukoissa, lauseita toistetaan niin kauan kuin ehto on voimassa.

• Silmukan lopussa tehtävät toimenpiteet: Useimmiten muuttujan tai muuttujien arvoa kasvatetaan yhdellä, mutta myös suuremmalla määrällä kasvattaminen on mahdollista.

Alla for-silmukan syntaksi graafisessa ”junarataformaatissa” (ks. luku 28.2) - tosin tarkoitusta varten hieman yksinkertaistettuna.

Kuva 25: for-silmukan syntaksi graafisessa "junaratamuodossa".

Alla esimerkki yksinkertaisesta for-silmukasta. Siinä tulostetaan 10 kertaa ”Hello World!” ja perääni-muuttujan sen hetkinen arvo.

for (int i = 0; i < 10; i++) 
{
   Console.WriteLine("Hello World " + i);
}

Kontrollilausekkeessa alustetaan aluksi muuttujan i arvoksi 0. Seuraavaksi ehtona on, että silmukan suoritusta jatketaan niin kauan kuin muuttujan i arvo on pienempää kuin luku 10. Lopuksi kontrollilausekkeessa todetaan, että muuttujan i arvoa kasvatetaan joka kierroksella yhdellä.

Vuokaaviona ylläolevan for-silmukan voisi kuvata alla olevalla tavalla.

Kuva 26: Vuokaavio for-silmukalle

Huomaa, että i-muuttujan arvo alkaa nollasta, joka tulostetaan ensimmäisenä Hello World! -tekstin jälkeen. Silmukan runko-osan suorittamisen ehtona on, että i-muuttujan arvon on oltava alle 10, joten kun i saavuttaa arvon 10 (10:n kierroksen päätteeksi), poistutaan silmukasta.

Silmukan runko-osassa ei suinkaan aina tarvitse tulostaa mitään. Otetaan esimerkki, missä luodun taulukon alkioihin sijoitetaan aina kahden edellisen alkion sisältämien lukujen summa. Ensimmäisiksi alkioden arvoksi asetetaan ”manuaalisesti” luku 1.

int[] luvut = new int[10];
luvut[0] = 1;
luvut[1] = 1;

for (int i = 2; i < luvut.Length; i++)
{  
  luvut[i] = luvut[i - 1] + luvut[i - 2];
}

Huomaa että silmukka on aloitettu indeksistä 2, jotta i-2 >= 0 ja näin jokainen indeksi on laillinen lauseessa

luvut[i] = luvut[i - 1] + luvut[i - 2];

Silmukan jälkeen taulukon sisältö näyttää seuraavalta.

      [0] [1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8] [9]
luvut  1   1   2   3   5   8   13  21  34  55

Myös for-silmukalla voidaan tehdä "ikuinen" silmukka:

for(;;)
{
  // ”ikuisesti” suoritettavat asiat
}

for- ja while-silmukkarakenteilla voidaan periaatteessa tehdä täsmälleen samat asiat. for-silmukan yleisen muodon

for (muuttujien alustukset; ehto; silmukan lopussa tehtävät toimenpiteet)
{ 
   lauseet; // silmukan runko-osa
}

voisi tehdä while-rakenteella seuraavasti.

muuttujien alustukset;
while (ehto) 
{
  lauseet; // silmukan runko-osa
  silmukan lopussa tehtävät toimenpiteet;
}

Mihin for-silmukkaa sitten tarvitaan?

Nuo kolme osaa - muuttujien alustus, ehto, lopussa tehtävät toimenpiteet - ovat osia, jotka jokaisessa silmukkarakenteessa tarvítaan. for-silmukassa ne kirjoitetaan selvästi perättäin yhdelle riville, jolloin ne on helpompi saada kirjoitettua kerralla oikein. Silmukan suoritusta ohjaavat tekijät on myös helpompi lukea yhdeltä riviltä, kuin yrittää selvittää sitä eri riveiltä (silmukkahan voi olla hyvinkin monta koodiriviä pitkä). continue-lauseen osalta for- ja while-silmukat toimivat eri tavalla. while-silmukassa lisäykset voivat jäädä tekemättä continue-lauseen kanssa.

Palataan esimerkkiin 15.3. Koska pallo-oliot ovat taulukossa, voimme käydä taulukon alkiot läpi silmukan avulla, ja muuttaa kaikkien pallojen värin toiseksi. Main-metodi on jätetty listauksesta pois. Pallojen luomiseen käytämme esimerkissä 16.2.4 esiteltyä LuoPallo-aliohjelmaa.

using System;
using Jypeli;

/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 22.12.2011
///
/// <summary>
/// Lumiukko, jonka pallot väritetään.
/// </summary>
public class LumiukkoKeltaisetPallot : PhysicsGame
{
    /// <summary>
    /// Piirretään oliot ja zoomataan kamera niin että kenttä näkyy kokonaan.
    /// </summary>
    public override void Begin()
    {
        Camera.ZoomToLevel();
        Level.Background.Color = Color.Black;
        // Lisätään pallot taulukkoon, ja sitten lisätään kentälle
        PhysicsObject[] pallot = new PhysicsObject[3];
        pallot[0] = LuoPallo(0, Level.Bottom + 200, Color.White, 100);
        pallot[1] = LuoPallo(0, pallot[0].Y + 100 + 50, Color.White, 50);
        pallot[2] = LuoPallo(0, pallot[1].Y + 50 + 30, Color.White, 30);
        Add(pallot[0]); Add(pallot[1]); Add(pallot[2]);

        // Muutetaan pallojen väri
        for (int i = 0; i < pallot.Length; i++)
        {
            pallot[i].Color = Color.Yellow;
        }
    }

    /// <summary>Luo yksittäisen pallon ja palauttaa sen.</summary>
    /// <param name="x">Pallon kp x-koordinaatti</param>
    /// <param name="y">Pallon kp y-koordinaatti</param>
    /// <param name="vari">Pallon väri</param>
    /// <param name="sade">Pallon säde</param>
    public static PhysicsObject LuoPallo(double x, double y, Color vari, double sade)
    {
        PhysicsObject pallo = new PhysicsObject(2 * sade, 2 * sade, Shape.Circle);
        pallo.Color = vari;
        pallo.X = x;
        pallo.Y = y;
        return pallo;
    }
}

Tee aliohjelma, joka muuttaa PhysicsObject-taulukossa olevien olioiden värin halutuksi.

Muuttujien yhteydessä teimme aliohjelman, joka laski kahden luvun keskiarvon. Tällainen aliohjelma ei ole kovin hyödyllinen, sillä jos haluaisimme laskea kolmen tai neljän luvun keskiarvon, täytyisi meidän tehdä niillä omat aliohjelmat. Sen sijaan jos annamme luvut taulukossa, pärjäämme yhdellä aliohjelmalla. Tehdään siis nyt aliohjelma Keskiarvo, joka laskee taulukossa olevien kokonaislukujen keskiarvon. Kirjoitetaan sille myös ComTest-testit.

/// <summary>
/// Palauttaa parametrina saamansa int-taulukon
/// alkoiden keskiarvon.
/// </summary>
/// <param name="luvut">summattavat luvut</param>
/// <returns>summa</returns>
/// <example>
/// <pre name="test">
///   int[] luvut1 = {0};
///   Laskuja.Keskiarvo(luvut1) ~~~ 0;
///   int[] luvut2 = {3, 3, 3};
///   Laskuja.Keskiarvo(luvut2) ~~~ 3;
///   int[] luvut3 = {3, -3, 3};
///   Laskuja.Keskiarvo(luvut3) ~~~ 1;
///   int[] luvut4 = {-3, -6};
///   Laskuja.Keskiarvo(luvut4) ~~~ -4.5;
/// </pre>
/// </example>
public static double Keskiarvo(int[] luvut)
{
    double summa = 0;
    for (int i = 0; i < luvut.Length; i++)
    {
        summa += luvut[i];
    }
    return summa / luvut.Length;
}

Ohjelmassa lasketaan ensiksi kaikkien taulukoiden lukujen summa muuttujaan summa. Koska taulukoiden indeksointi alkaa nollasta, on ehdottoman kätevää asettaa myös laskurimuuttuja i aluksi arvoon 0. Ehtona on, että silmukkaa suoritetaan niin kauan kuin muuttuja i on pienempi kuin taulukon pituus. Jos tuntuu, että ehdossa pitäisi olla yhtä suuri tai pienempi kuin -merkki (<=), niin pohdi seuraavaa. Jos taulukon koko olisi vaikka 7, niin tällöin viimeinen alkio olisi alkiossa luvut[6], koska indeksointi alkaa nollasta. Tästä johtuen jos ehdossa olisi "<="-merkki, viitattaisiin viimeisenä taulukon alkioon luvut[7], joka ei enää kuulu taulukon muistialueeseen. Tällöin ohjelma kaatuisi ja saisimme "IndexOutOfRangeException"-poikkeuksen.

return summa / luvut.Length;

Aliohjelman lopussa palautetaan lukujen summa jaettuna lukujen määrällä, eli taulukon pituudella.

Pohdi, mikä tärkeä tapaus jää huomiotta taulukon keskiarvon laskemisessa.

Kontrollirakenteen ensimmäisessä osassa voidaan siis alustaa myös useita muuttujia. Klassinen esimerkki tällaisesta tapauksesta on taulukon alkioiden kääntäminen päinvastaiseen järjestykseen.

Tehdään aliohjelma joka saa parametrina int-tyyppisen taulukon ja palauttaa taulukon käänteisessä järjestyksessä.

/// <summary>
/// Aliohjelma kääntää kokonaisluku-taulukon alkiot päinvastaiseen
/// järjestykseen.
/// </summary>
/// <param name="taulukko">Käännettävä taulukko.</param>
public static void KaannaTaulukko(int[] taulukko) 
{
   int temp;
   for (int vasen = 0, oikea = taulukko.Length-1; vasen < oikea; vasen++, oikea--) 
   {
      temp = taulukko[vasen];
      taulukko[vasen] = taulukko[oikea];
      taulukko[oikea] = temp;
   }
}

Ideana yllä olevassa aliohjelmassa on, että meillä on kaksi muuttujaa. Muuttujia voisi kuvata kuvainnollisesti osoittimiksi. Osoittimista toinen osoittaa aluksi taulukon alkuun ja toinen taulukon loppuun. Oikeasti osoittimet ovat int-tyyppisiä muuttujia, jotka saavat arvokseen taulukon indeksejä. Taulukon alkuun osoittavan muuttujan nimi on vasen ja taulukon loppuun osoittavan muuttujan nimi on oikea. Vasenta osoitinta liikutetaan taulukon alusta loppuun päin ja oikeaa taulukon lopusta alkuun päin. Jokaisella kierroksella vaihdetaan niiden taulukon alkioiden paikat keskenään, joihin osoittimet osoittavat. Silmukan suoritus lopetetaan juuri ennen kuin osoittimet kohtaavat toisensa.

Tarkastellaan aliohjelmaa nyt hieman tarkemmin.

int temp;

Ensimmäiseksi metodissa on alustettu temp-niminen muuttuja. Muuttuja tarvitaan, jotta taulukon alkioiden paikkojen vaihtaminen onnistuisi.

for (int vasen = 0, oikea = taulukko.Length-1; vasen < oikea; vasen++, oikea--) 

Kontrollirakenteessa alustetaan ja päivitetään nyt kahta eri muuttujaa. Muuttujat erotetaan toisistaan pilkulla. Huomaa, että muuttujan tyyppi kirjoitetaan vain yhden kerran! Ehtona on, että suoritusta jatketaan niin kauan kuin muuttuja vasen on pienempää kuin muuttuja oikea. Lopuksi päivitetään vielä muuttujien arvoja. Eri muuttujien päivitykset erotetaan toisistaan jälleen pilkulla. Muuttujaa vasen kasvatetaan joka kierroksella yhdellä kun taas muuttujaa oikea sen sijaa vähennetään.

temp = taulukko[vasen];

Seuraavaksi laitetaan vasemman osoittimen osoittama alkio väliaikaiseen säilytykseen temp-muuttujaan.

taulukko[vasen] = taulukko[oikea];

Nyt voimme tallentaa oikean osoittimen osoittaman alkion vasemman osoittimen osoittaman alkion paikalle.

taulukko[oikea] = temp;

Yllä olevalla lauseella asetetaan vielä temp-muuttujaan talletettu arvo oikean osoittimen osoittamaan alkioon. Nyt vaihto on suoritettu onnistuneesti.

Tässä funktiolla oli sivuvaikutus, eli se muutti parametrina vietyä taulukkoa. Jos haluttaisiin alkuperäisen taulukon säilyvän, pitäisi funktion alussa luoda uusi taulukko tulosta varten, sijoittaa arvot käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi palauttaa viite uuteen taulukkoon.

Tee funktiosta KaannaTaulukko sivuvaikutukseton versio.

Ehtolauseita käsiteltäessä tehtiin aliohjelma, joka laski tenttiarvosanan. Aliohjelma sai parametreina tentin maksimipisteet, läpipääsyrajan ja opiskelijan tenttipisteet ja palautti opiskelijan arvosanan. Tehdään nyt vastaava ohjelma käyttämällä taulukoita. Kirjoitetaan samalla ComTest-testit.

using System;
using System.Collections.Generic;

/// @author  Antti-Jussi Lakanen, Martti Hyvönen
/// @version 22.12.2011
///
/// <summary>
/// Harjoitellaan vielä taulukoiden käyttöä.
/// </summary>
public class Arvosana
{
    /// <summary>
    /// Laskee opiskelijan tenttiarvosanan asteikoilla 0-5.
    /// </summary>
    /// <param name="maksimipisteet">Tentin maksimipisteet.</param>
    /// <param name="lapaisyraja">Tentin läpipääsyraja.</param>
    /// <param name="tenttipisteet">Opiskelijan tenttipisteet.</param>
    /// <returns>Opiskelijan tenttiarvosana.</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 11) === 0; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 12) === 1; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 13) === 1; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 14) === 1; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 15) === 2; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 19) === 3; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 20) === 4; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 22) === 5; 
    /// Arvosana.LaskeArvosana(24, 12, 28) === 5; 
    /// </pre>
    /// </example>
    public static int LaskeArvosana(int maksimipisteet, int lapaisyraja, 
                                    int tenttipisteet)
    {
        double[] arvosanaRajat = new double[6];
        double arvosanojenPisteErot = (maksimipisteet - lapaisyraja) / 5.0;

        //Arvosanan 1 rajaksi tentin läpipääsyraja
        arvosanaRajat[1] = lapaisyraja;

        //Asetetaan taulukkoon jokaisen arvosanan raja
        for (int i = 2; i <= 5; i++)
        {
            arvosanaRajat[i] = arvosanaRajat[i - 1] + arvosanojenPisteErot;
        }

        //Katsotaan mihin arvosanaan tenttipisteet riittävät
        for (int i = 5; 1 <= i; i--)
        {
            if (arvosanaRajat[i] <= tenttipisteet) return i;
        }
        return 0;
    }

    /// <summary>
    /// Pääohjelma
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(24, 12, 19)); // tulostaa 3
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(24, 12, 11)); // tulostaa 0
        Console.ReadKey();
    }
}

Aliohjelman idea on, että jokaisen arvosanan raja tallennetaan taulukkoon. Kun taulukkoa sitten käydään läpi lopusta alkuun päin, voidaan kokeilla mihin arvosanaan opiskelijan pisteet riittävät.

double[] arvosanaRajat = new double[6];

Aliohjelman alussa alustetaan tenttiarvosanojen pisterajoille taulukko. Taulukko alustetaan kuuden kokoiseksi, jotta voisimme tallentaa jokaisen arvosanan pisterajan vastaavan taulukon indeksin kohdalle. Arvosanan 1 pisteraja on taulukon indeksissä 1 ja arvosanan 2 indeksissä 2 ja niin edelleen. Näin taulukon ensimmäinen indeksi jää käyttämättä, mutta taulukkoon viittaaminen on selkeämpää. Koska pisterajat voivat olla desimaalilukuja, on taulukon oltava tyypiltään double[].

double arvosanojenPisteErot = (maksimipisteet - lapaisyraja) / 5.0;

Yllä oleva rivi laskee arvosanojen välisen piste-eron. Mieti, miksi jakoviivan alapuolelle on luku laitettava muodossa 5.0, eikä 5.

arvosanaRajat[1] = lapaisyraja;

Tällä rivillä asetetaan arvosanan 1 rajaksi tentin läpipääsyraja.

for (int i = 2; i <= 5; i++) 
{
   arvosanaRajat[i] = arvosanaRajat[i-1] + arvosanojenPisteErot;
}

Yllä oleva silmukka laskee arvosanojen 2-5 pisterajat. Seuraava pisteraja saadaan lisäämällä edelliseen arvosanojen välinen piste-ero.

for (int i = 5; 1 <= i; i--) 
{
   if (arvosanaRajat[i] <= tenttipisteet) return i;
}

Tällä silmukalla sen sijaan katsotaan mihin arvosanaan opiskelijan tenttipisteet riittävät. Arvosanoja aletaan käydä läpi lopusta alkuun päin. Tämän takia muuttujan i arvo asetetaan aluksi arvoon 5 ja joka kierroksella sitä pienennetään yhdellä. Kun oikea arvosana on löytynyt, palautetaan tenttiarvosana (eli taulukon indeksi) välittömästi, ettei käydä taulukon alkioita turhaan läpi.

Pääohjelmassa ohjelmaa on kokeiltu muutamilla testitulostuksilla. Tarkemmat testit on tehty kuitenkin ComTest-testeinä, joita voidaan testata automaattisesti.

Jos laskisimme useiden oppilaiden tenttiarvosanoja, niin aliohjelmamme laskisi myös arvosanaRajat-taulukon arvot jokaisella kerralla erikseen. Tämä on melko typerää tietokoneen resurssien tuhlausta. Meidän kannattaakin tehdä oma aliohjelma siitä osasta, joka laskee tenttiarvosanojen rajat. Tämä aliohjelma voisi palauttaa arvosanojen rajat suoraan taulukossa. Nyt voisimme muuttaa LaskeArvosana-aliohjelmaa niin, että se saa parametrikseen arvosanojen rajat taulukossa ja opiskelijan tenttipisteet. Molempien aliohjelmien ComTest-testit ovat myös näkyvillä.

using System;
using System.Collections.Generic;
using System.Text;
using System.Globalization;

/// @author  Antti-Jussi Lakanen, Martti Hyvönen
/// @version 22.12.2011
///
/// <summary>
/// Harjoitellaan taulukoiden käyttöä ja lasketaan tenttiarvosanoja.
/// </summary>
public class Arvosanat
{
    /// <summary>
    /// Laskee tenttiarvosanojen pisterajat taulukkoon.
    /// </summary>
    /// <param name="maksimipisteet">tentin maksimipisteet</param>
    /// <param name="lapaisyraja">tentin läpipääsyraja</param>
    /// <returns>arvosanojen pisterajat taulukossa</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// double[] rajat1 = Arvosanat.LaskeRajat(24, 12);
    /// String rajat1Jono = Arvosanat.TaulukkoJonoksi(rajat1);
    /// rajat1Jono === "0, 12, 14.4, 16.8, 19.2, 21.6";
    /// double[] rajat2 = Arvosanat.LaskeRajat(30, 15);
    /// String rajat2Jono = Arvosanat.TaulukkoJonoksi(rajat2);
    /// rajat2Jono === "0, 15, 18, 21, 24, 27";
    /// </pre>
    /// </example>
    public static double[] LaskeRajat(int maksimipisteet, int lapaisyraja)
    {
        double[] arvosanaRajat = new double[6];
        double arvosanojenPisteErot = Math.Round((maksimipisteet - lapaisyraja) / 5.0, 1);

        arvosanaRajat[1] = lapaisyraja;

        // Asetetaan taulukkoon jokaisen arvosanan raja
        for (int i = 2; i <= 5; i++)
            arvosanaRajat[i] = arvosanaRajat[i - 1] + arvosanojenPisteErot;
        return arvosanaRajat;
    }

    /// <summary>
    /// Muuttaa annetun taulukon merkkijonoksi.
    /// Erotinmerkkinä toimii pilkku + välilyönti (", ").
    /// </summary>
    /// <param name="taulukko">Jonoksi muutettava taulukko.</param>
    /// <returns>Taulukko merkkijonona.</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// double[] taulukko1 = new double[] {15.4, 20, 1.0, 5.9, -2.4};
    /// Arvosanat.TaulukkoJonoksi(taulukko1) === "15.4, 20, 1, 5.9, -2.4";
    /// </pre>
    /// </example>
    public static String TaulukkoJonoksi(double[] taulukko)
    {
        String erotin = "";
        StringBuilder jono = new StringBuilder();
        foreach (double luku in taulukko)
        {
            jono.Append(erotin);
            jono.Append(luku.ToString(CultureInfo.InvariantCulture));
            erotin = ", ";
        }
        return jono.ToString();
    }

    /// <summary>
    /// Laskee opiskelijan tenttiarvosanan asteikoilla 0-5.
    /// </summary>
    /// <param name="pisterajat">Arvosanojen rajat taulukossa. 
    /// Arvosanan 1 raja taulukon indeksissä 1 jne. </param>
    /// <param name="tenttiPisteet">Saadut tenttipisteet.</param>
    /// <returns>Tenttiarvosana välillä [0..5].</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// double[] rajat = {0, 12, 14, 16, 18, 20};
    /// Arvosanat.LaskeArvosana(rajat, 11) === 0;
    /// Arvosanat.LaskeArvosana(rajat, 12) === 1;
    /// Arvosanat.LaskeArvosana(rajat, 14) === 2;
    /// Arvosanat.LaskeArvosana(rajat, 22) === 5;
    /// Arvosanat.LaskeArvosana(rajat, 28) === 5;
    /// </pre>
    /// </example>
    public static int LaskeArvosana(double[] pisterajat, int tenttiPisteet)
    {
        for (int i = pisterajat.Length - 1; 1 <= i; i--)
        {
            if (pisterajat[i] <= tenttiPisteet) return i;
        }
        return 0;
    }

    /// <summary>
    /// Pääohjelmassa pari esimerkkiä.
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        double[] pisterajat = LaskeRajat(24, 12);
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(pisterajat, 12)); // tulostaa 1
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(pisterajat, 20)); // tulostaa 4
        Console.WriteLine(LaskeArvosana(pisterajat, 11)); // tulostaa 0
        Console.ReadKey();
    }
}

Yllä olevassa esimerkissä lasketaan nyt arvosanarajat vain kertaalleen taulukkoon ja samaa taulukkoa käytetään nyt eri arvosanojen laskemiseen. Yhden aliohjelman kuuluisikin aina suorittaa vain yksi tehtävä tai toimenpide. Näin aliohjelman koko ei kasva mielettömyyksiin. Lisäksi mahdollisuus, että pystymme hyödyntämään aliohjelmaa joskus myöhemmin toisessa ohjelmassa lisääntyy.

Ohjelmassa on testejä varten tehty yksi apufunktio, TaulukkoJonoksi, jonka tehtävä on palauttaa taulukon alkiot yhtenä merkkijonona perättäin lueteltuna pilkulla erotettuna.

Taulukoita käsiteltäessä voidaan käyttää myös foreach-silmukkaa. Se on eräänlainen paranneltu versio for-silmukasta. Nimensä mukaan se käy läpi kaikki taulukon alkiot. Se on syntaksiltaan selkeämpi silloin, kun haluamme tehdä jotain jokaiselle taulukon alkiolle. Sen syntaksi on yleisessä muodossa seuraava.

foreach (taulukonAlkionTyyppi alkio in taulukko) 
{
   lauseet;
}

Nyt foreach-silmukan kontrollilausekkeessa ilmoitetaan vain kaksi asiaa. Ensiksi annetaan tyyppi ja nimi muuttujalle, joka viittaa yksittäiseen taulukon alkioon. Tyypin täytyy olla sama kuin käsiteltävän taulukon alkiotyyppi, mutta nimen saa itse keksiä. Tälle muuttujalle tehdään ne toimenpiteet, mitä jokaiselle taulukon alkiolle halutaan tehdä. Toisena tietona foreach-silmukalle pitää antaa sen taulukon nimi, mitä halutaan käsitellä. Huomaa, että tiedot erotetaan foreach-silmukassa kaksoispisteellä. Tämä erottaa foreach-silmukan for-silmukasta. Esimerkiksi kuukausienPaivienLkm-taulukon alkioita voisi nyt tulostaa seuraavasti.

foreach (int kuukaudenPituus in kuukausienPaivienLkm) 
{
   Console.Write(kuukaudenPituus + " ");
}

Vapaasti suomennettuna:

"Jokaiselle kuukaudelle kuukausienPaivienLkm-taulukossa (tee)...".

Esimerkissä 16.4.2 värjäsimme lumiukon pallot keltaisiksi. Koska halusimme muuttaa kaikkien taulukossa olevien olioiden värin, on luontevampaa käyttää tehtävään foreach-silmukkaa. LuoPallo-aliohjelma on sama kuin esimerkissä 16.4.2 ja jätetty listauksesta pois.

using Jypeli;
using System;

/// <summary>
/// Lumiukko, jonka pallot ovat taulukossa.
/// </summary>
public class Lumiukko : PhysicsGame
{
    /// <summary>
    /// Piirretään oliot ja zoomataan kamera niin että kenttä näkyy kokonaan.
    /// </summary>
    public override void Begin()
    {
        Camera.ZoomToLevel();
        Level.Background.Color = Color.Black;

        PhysicsObject[] pallot = new PhysicsObject[3];
        pallot[0] = LuoPallo(0, Level.Bottom + 200, Color.White, 100);
        pallot[1] = LuoPallo(0, pallot[0].Y + 100 + 50, Color.White, 50);
        pallot[2] = LuoPallo(0, pallot[1].Y + 50 + 30, Color.White, 30);
        Add(pallot[0]); Add(pallot[1]); Add(pallot[2]);

        foreach (PhysicsObject pallo in pallot)
        {
            pallo.Color = Color.Yellow;
        }
    }

    /// <summary> ... 
    public static PhysicsObject LuoPallo(double x, double y, Color vari, double sade) ...
}

Kaikkia silmukoita voi kirjoittaa myös toisten silmukoiden sisälle. Sisäkkäisiä silmukoita tarvitaan ainakin silloin, kun halutaan tehdä jotain moniulotteisille taulukoille. Luvussa 15.5 määrittelimme kaksiulotteisen taulukon elokuvien tallentamista varten. Tulostetaan nyt sen sisältö käyttämällä kahta for-silmukkaa.

String[,] elokuvat = new String[3,3] 
{ 
   {"Pulp Fiction", "Toiminta", "Tarantino"}, 
   {"2001: Avaruusseikkailu", "Scifi", "Kubrick"},
   {"Casablanca", "Draama", "Curtiz"} 
};

for (int r = 0; r < 3; r++) // rivit
{ 
   for (int s = 0; s < 3; s++) // sarakkeet
   { 
      Console.Write(elokuvat[r, s] + " | ");
   }
   Console.WriteLine();
}

Ulommassa for-silmukassa käydään läpi taulukon jokainen rivi, eli eri elokuvat. Kun elokuva on ”valittu”, käydään elokuvan tiedot läpi. Sisemmässä for-silmukassa käydään läpi aina kaikki yhden elokuvan tiedot. Tietyn elokuvan eri tiedot tai kentät on tässä päätetty erottaa "|"-merkillä. Sisemmän for-silmukan jälkeen tulostetaan vielä rivinvaihto Console.WriteLine()-metodilla. Näin eri elokuvat saadaan eri riveille.

Tässä täytyy ottaa huomioon, että ulomman taulukon indeksejä käydään läpi eri muuttujalla kuin sisempää taulukkoa. Usein on tapana kirjoittaa ensimmäisen (ulomman) indeksimuuttujan nimeksi i, ja seuraavan nimeksi j. Samannimisiä muuttujia ei voi käyttää, sillä ne ovat nyt samalla näkyvyysalueella. Tässä kyseisessä esimerkissä on loogisempaa käyttää riveihin ja sarakkeisiin viittaavia indeksien nimiä - siis r ja s.

Palataan vielä aikaisempaan laivanupotusesimerkkiin. Tehdään aliohjelma, joka etsii 2-ulotteisen taulukon riveistä sen, jolla on eniten tyhjää (eli missä on eniten tilaa laittaa uusi laiva).

/// <summary>
/// Aliohjelma palauttaa sen rivin (indeksin),
/// millä on eniten vapaata (eli rivi, jolla 
/// eniten 0-alkioita). Jos näitä rivejä on useita, niin
/// palautetaan niistä ensimmäinen.
/// </summary>
/// <param name="ruudut">taulukko ruuduista, kussakin 
/// ruudussa 0 = vapaa, muu numero = laivan numero.</param>
/// <returns>Rivi, jolla eniten vapaata.</returns>
/// <example>
/// <pre name="test">
/// int[,] ruudut1 = {{1, 0, 2}, {0, 0, 2}, {3, 3, 3}};
/// Laivanupotus.RiviJollaEnitenVapaata(ruudut1) === 1;
/// int[,] ruudut2 = {{1, 1, 1}, {2, 2, 2}, {3, 3, 3}};
/// Laivanupotus.RiviJollaEnitenVapaata(ruudut2) === 0;
/// int[,] ruudut3 = {{1, 1, 0}, {0, 0, 2}, {0, 3, 0}};
/// Laivanupotus.RiviJollaEnitenVapaata(ruudut3) === 1;
/// </pre>
/// </example>
public static int RiviJollaEnitenVapaata(int[,] ruudut)
{
  int riviJollaEnitenVapaata = 0;
  int enitenVapaitaMaara = 0;
  
  for (int r = 0; r < ruudut.GetLength(0); r++)
  {
    int vapaata = 0;
    for (int s = 0; s < ruudut.GetLength(1); s++)
    {
      if (ruudut[r, s] == 0) vapaata++;
    }
    if (vapaata > enitenVapaitaMaara)
    {
      riviJollaEnitenVapaata = r;
      enitenVapaitaMaara = vapaata;
    }
  }
  return riviJollaEnitenVapaata;
}

Silmukoiden normaalia toimintaa voidaan muuttaa break- ja continue-lauseilla. Niiden käyttäminen ei ole tavallisesti suositeltavaa, vaan silmukat pitäisi ensisijaisesti suunnitella niin, ettei niitä tarvittaisi.

break-lauseella hypätään välittömästi pois silmukasta ja ohjelman suoritus jatkuu silmukan jälkeen.

int laskuri = 0;
while (true) 
{
   if (laskuri = 10) break;
   Console.WriteLine("Hello world!");
   laskuri++;
}

Yllä olevassa ohjelmassa muodostetaan ikuinen silmukka asettamalla while-silmukan ehdoksi true. Tällöin ohjelman suoritus jatkuisi loputtomiin ilman break-lausetta. Nyt break-lause suoritetaan, kun laskuri saa arvon 10. Tämä rakennehan on täysin järjetön, sillä if-lauseen ehdon voisi asettaa käänteisenä while-lauseen ehdoksi ja ohjelma toimisi täysin samanlailla. Useimmiten break-lauseen käytön voikin välttää.

int laskuri = 0;
while (laskuri != 10) 
{
   Console.WriteLine("Hello world!");
   laskuri++;
}

break-lauseen käyttö voi kuitenkin olla järkevää, jos kesken silmukan todetaan, että silmukan jatkaminen on syytä lopettaa.

continue-lauseella hypätään silmukan alkuun ja silmukan suoritus jatkuu siitä normaalisti. Sillä voidaan siis ohittaa lohkon loppuosa.

// Tulostetaan luku vain jos se on pariton
for (int i = 0; i < 100; i++) 
{
   if (i % 2 == 0) continue;
   Console.WriteLine(i);
}

Yllä oleva ohjelmanpätkä siirtyy silmukan alkuun kun muuttujan i ja luvun 2 jakojäännös on 0. Muussa tapauksessa ohjelma tulostaa muuttujan i arvon. Toisin sanoen ohjelma tulostaa vain parittomat luvut. Myös continue-rakennetta voi ja kannattaa pyrkiä välttämään, samoin kuin turhia if-rakenteita. Yllä olevan ohjelmanpätkän voisi kirjoittaa vaikka seuraavasti.

for (int i = 0; i < 100; i++) 
{
   if (i % 2 != 0) Console.WriteLine(i);
}

Tai vielä yksinkertaisemmin seuraavasti.

for (int i = 1; i < 100; i += 2) 
{  
   Console.WriteLine(i);
}

Tyypillisesti continue-lausetta käytetään tilanteessa, jossa todetaan joidenkin arvojen olevan sellaisia, että tämä silmukan kierros on syytä lopettaa, mutta silmukan suoritusta täytyy vielä jatkaa.

Silloin tällöin ohjelmoinnissa tarvitsisimme rakennetta, jossa silmukan sisäosa on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa suoritetaan vaikka ehto ei enää olisikaan voimassa, mutta jälkimmäinen osa jätetään suorittamatta. Tällaista rakennetta ei C#-kielestä löydy valmiina. Tämän rakenteen voi kuitenkin tehdä itse, jolloin on perusteltua käyttää hallittua ikuista silmukkaa, joka lopetetaan break-lauseella. Rakenne voisi olla suunnilleen seuraavanlainen:

while (true) 
{ //ikuinen silmukka
   Silmukan ensimmäinen osa //suoritetaan, vaikka ehto ei pädekkään
   if (ehto) break;
   Silmukan toinen osa //ei suoriteta enää, kun ehto ei ole voimassa
}

Jos silmukan ehdoksi asetetaan true, täytyy jossain kohtaa ohjelmassa olla break-lause, ettei silmukasta tulisi ikuista. Tällainen rakenne on näppärä juuri silloin, kun haluamme, että silmukan lopettamista tarkastellaan keskellä silmukkaa.

Silmukan valinta:

• for: Jos silmukan kierrosten määrä on ennalta tiedossa

• foreach: Jos haluamme tehdä jotain jonkun Collection-tietorakenteen tai taulukon kaikille alkioille.

• while: Jos silmukan kierrosten määrä ei ole tiedossa (erikoistapauksena hallittu ikuinen silmukka, josta poistutaan break-lauseella), emmekä välttämättä halua suorittaa silmukkaa kertaakaan.

• do-while: Jos silmukan kierrosten määrä ei ole tiedossa, mutta haluamme suorittaa silmukan vähintään yhden kerran.

Seuraava kuva kertaa vielä kaikki C#:n valmiit silmukat:

Kuva 27: C#:n silmukat

Merkkijonoja voidaan pilkkoa String-olion Split-metodilla. Metodi palauttaa palaset merkkijono-tyyppisessä taulukossa String[]. Nyt Split()-metodille annetaan parametrina taulukko niistä merkeistä (Char), joiden halutaan toimivan erotinmerkkeinä. Pyydetään käyttäjältä syöte, ja oletetaan, että haluamme, että välilyönti, puolipiste ja pilkku toimivat erotinmerkkeinä.

char[] erottimet = new char[] { ' ', ';', ',' };
Console.Write("Kirjoita > ");
String jono1 = Console.ReadLine();
String[] pilkottu = jono1.Split(erottimet);

Merkkijono katkaistaan, jos merkki on välilyönti, pilkku tai puolipiste. Jos käyttäjä antaa useamman erotinmerkin peräkkäin (vaikkapa kaksi välilyöntiä), niin voi olla toivottavaa, ettei kuitenkaan taulukkoon luoda tyhjää alkiota. Tämä voidaan hoitaa antamalla Split()-metodille lisäparametri StringSplitOptions.RemoveEmptyEntries.

Jättämällä tyhjät alkiot huomiotta esimerkiksi merkkijono ”kissa,,,; koira” palauttaisi vain kaksialkioisen taulukon:

String jono2 = "kissa,,,; koira";
char[] erottimet = new char[] { ' ', ';', ',' };
String[] pilkottu = jono2.Split(erottimet,
  StringSplitOptions.RemoveEmptyEntries);
// Palat olisivat nyt ["kissa", "koira"]

Huomaa, että erotinmerkit eivät tule mukaan taulukkoon, vaan ne "häviävät".

String-olion Trim()-metodi palauttaa merkkijonon, josta on poistettu välilyönnit parametrina annetun merkkijonon alusta ja lopusta. Esimerkiksi merkkijono

String jono3 = "  kalle   ja kille    ";

muuttuisi muotoon

Console.WriteLine(jono3 .Trim()); // "kalle   ja kille".

Huomaa, että merkkijonon keskellä olevia "ylimääräisiä" välilyöntejä Trim-metodi ei kuitenkaan poista.

Tehdään ohjelma, joka kysyy käyttäjältä positiivisia kokonaislukuja, laskee ne yhteen ja tulostaa tuloksen näytölle. Käyttäjä antaa luvut siten, että välilyönti ja pilkku toimivat erotinmerkkeinä. Mikäli käyttäjä antaa jotain muita merkkejä kuin positiivisia kokonaislukuja (ja erotinmerkkejä), ohjelma antaa virheilmoituksen ja suoritus päättyy. Ohjelmassa tehdään seuraavat aliohjelmat.

int[] MerkkijonoLuvuiksi(String, char[])
Aliohjelma muuttaa annetun merkkijonon kokonaislukutaulukoksi siten, etta luvut erotellaan annetun merkkitaulukon (erotinmerkkien) perusteella. Syötteen tulee sisältää vain lukuja ja erotinmerkkejä.

int LaskeYhteen(int[])
Palauttaa annetun kokonaislukutaulukon alkioiden summan.

bool OnkoVainLukuja(String, char[])
Tutkii sisältääkö annettu merkkijono vain lukuja (positiivisia kokonaislukuja) ja erotinmerkkejä. Jos annettu merkkijono on tyhjä (pituus on 0), palautetaan false.

void TulostaTaulukko(int[])
Tulostaa annetun kokonaislukutaulukon kaikki alkiot.

using System;

/// @author  Antti-Jussi Lakanen
/// @version 22.12.2011
///
/// <summary>
/// Harjoitellaan merkkijonojen pilkkomista.
/// </summary>
public class MjLuvuiksi
{
    /// <summary>
    /// Kysellaan kayttajalta merkkijonoja ja 
    /// tehdaan niista taulukkoja, lasketaan lukuja yhteen ja tulostellaan.
    /// </summary>
    public static void Main()
    {
        char[] erottimet = new char[] { ' ', ',' };
        Console.Write("Anna positiivisia kokonaislukuja > ");
        String lukusyote = Console.ReadLine();

        // Jos kayttaja antanut jotain muuta kuin positiivisia 
        // kokonaislukuja, ei yritetakaan laskea lukuja yhteen
        if (OnkoVainLukuja(lukusyote, erottimet))
        {
            int[] luvut = MerkkijonoLuvuiksi(lukusyote, erottimet);
            Console.WriteLine("Tulkittiin luvut:");
            TulostaTaulukko(luvut);
            Console.WriteLine("Antamiesi lukujen summa on : " + LaskeYhteen(luvut));
        }
        else
            Console.WriteLine("Annoit muuta kuin lukuja, tai tyhjan jonon");
        Console.ReadKey();
    }

    /// <summary>
    /// Aliohjelma muuttaa annetun merkkijonon 
    /// kokonaislukutaulukoksi siten, etta luvut 
    /// erotellaan annetun merkkitaulukon (erotinmerkkien)
    /// perusteella. Syötteen tulee sisältää vain
    /// lukuja ja erotinmerkkejä.
    /// </summary>
    /// <param name="lukusyote">Muunnettava merkkijono</param>
    /// <param name="erottimet">Sallitut erotinmerkit merkkitaulukossa</param>
    /// <returns>Merkkijonosta selvitetty kokonaislukutaulukko.</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// int[] luvut1 = MjLuvuiksi.MerkkijonoLuvuiksi("1 2 3", new char[] {' '});
    /// String.Join(",", luvut1) === "1,2,3";
    /// int[] luvut2 = MjLuvuiksi.MerkkijonoLuvuiksi(",,1,, 2 ,3", new char[] {' ', ','});
    /// String.Join(",", luvut2) === "1,2,3";
    /// int[] luvut3 = MjLuvuiksi.MerkkijonoLuvuiksi("", new char[] {' '});
    /// String.Join(",", luvut3) === "";
    /// </pre>
    /// </example>
    public static int[] MerkkijonoLuvuiksi(string lukusyote, char[] erottimet)
    {
        // Tyhjat pois edesta ja lopusta (Trim) 
        // Jos on annettu ylimaaraisia valilyonteja, ei lisata niita taulukkoon.            
        String[] pilkottu = 
           lukusyote.Trim().Split(erottimet, StringSplitOptions.RemoveEmptyEntries);
        int[] luvut = new int[pilkottu.Length]; // luvut[] saa kookseen saman kuin
                                                //  pilkottu[]
        for (int i = 0; i < pilkottu.Length; i++)
            luvut[i] = int.Parse(pilkottu[i]);
        return luvut;
    }

    /// <summary>
    /// Laskee kokonaislukutaulukon alkiot yhteen ja palauttaa alkioiden summan.
    /// </summary>
    /// <param name="luvut">Tutkittava kokonaislukutaulukko</param>
    /// <returns>Taulukon alkioiden summa</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// int[] luvut1 = {5, 7, 9, 10};
    /// MjLuvuiksi.LaskeYhteen(luvut1) === 31;
    /// int[] luvut2 = {-5, 5, -10, 10};
    /// MjLuvuiksi.LaskeYhteen(luvut2) === 0;
    /// int[] luvut3 = {};
    /// MjLuvuiksi.LaskeYhteen(luvut3) === 0;
    /// </pre>
    /// </example>
    public static int LaskeYhteen(int[] luvut)
    {
        int summa = 0;
        for (int i = 0; i < luvut.Length; i++)
            summa += luvut[i];
        return summa;
    }

    /// <summary>
    /// Aliohjelmassa tutkitaan sisaltaako merkkijono muitakin
    /// merkkeja kuin positiivisia kokonaislukuja ja erotinmerkkeja.
    /// </summary>
    /// <param name="lukusyote">Tutkittava merkkinojo, 
    /// josta etsitaan vieraita merkkeja</param>
    /// <param name="erottimet">Sallitut erotinmerkit 
    /// merkkitaulukossa</param>
    /// <returns>Onko pelkkiä lukuja</returns>
    /// <example>
    /// <pre name="test">
    /// MjLuvuiksi.OnkoVainLukuja("1,2,3", new char[]{','}) === true;
    /// MjLuvuiksi.OnkoVainLukuja("1, 2, 3", new char[]{','}) === false;
    /// MjLuvuiksi.OnkoVainLukuja("1, 2, 3", new char[]{',', ' '}) === true;
    /// MjLuvuiksi.OnkoVainLukuja("", new char[]{' '}) === false;
    /// </pre>
    /// </example>
    public static bool OnkoVainLukuja(string lukusyote, char[] erottimet)
    {
        // Jos yhtaan merkkia ei ole annettu, 
        // palautetaan automaattisesti kielteinen vastaus.
        if (lukusyote.Length == 0) return false; 
        for (int i = 0; i < erottimet.Length; i++)
            // Korvataan erotinmerkit tyhjalla merkkijonolla, 
            // silla olemme kiinnostuneita vain "varsinaisesta sisallosta"
            lukusyote = lukusyote.Replace(erottimet[i].ToString(), ""); 

        foreach (char merkki in lukusyote)
            // Jos yksikin merkki on jokin muu kuin numero, 
            // palautetaan kielteinen vastaus.
            if (!Char.IsDigit(merkki)) return false; 
        return true;
    }

    /// <summary>
    /// Tulostetaan kokonaislukutaulukon osat foreach-silmukassa
    /// </summary>
    /// <param name="t">Tulostettava taulukko</param>
    public static void TulostaTaulukko(int[] t)
    {
        foreach (int pala in t)
            Console.WriteLine(pala);
        Console.WriteLine("-------------------------------");
    }
}

Kuinka järjestät satunnaisessa järjestyksessä olevan korttipakan kortit järjestykseen pienimmästä suurimpaan?

Yksi tutkituimmista ohjelmointiongelmista ja algoritmeista on järjestämisalgoritmi. Siis kuinka saamme esimerkiksi korttipakan kortit numerojärjestykseen. Tai ohjelmointiin soveltuvammin kuinka saamme järjestettyä taulukon luvut? Vaikka aluksi tuntuu, ettei erilaisia tapoja järjestämiseen ole kovin montaa, on niitä todellisuudessa kymmeniä, ellei satoja.

Järjestämisalgoritmeja käsitellään enemmän muilla kursseilla (esim. ITKA201 Algoritmit 1 ja TIEP111 Ohjelmointi 2). Tässä vaiheessa meille riittää, että osaamme käyttää C#:sta valmiina löytyvää järjestämisaliohjelmaa Sort. Tämä on siitäkin syystä järkevää, että kielestä valmiina löytyvä järjestämisalgoritmi on lähes aina nopeampi, kuin itse tehty.

Taulukot voidaan järjestää käyttämällä Array-luokasta löytyvää Sort-aliohjelmaa. Parametrina Sort-aliohjelma saa järjestettävän taulukon. Aliohjelman tyyppi on static void, eli se ei palauta mitään, vaan ainoastaan järjestää taulukon.

int[] taulukko = {-4, 5, -2, 4, 5, 12, 9};
Array.Sort(taulukko);

// Tulostetaan alkiot, että nähdää onnistuiko järjestäminen.
foreach (int alkio in taulukko) 
{
   Console.WriteLine(alkio);
}

Alkioiden pitäisi nyt tulostua numerojärjestyksessä. Taulukko voitaisiin myös järjestää vain osittain antamalla Sort-aliohjelmalle lisäksi parametreina aloitusindeksi, sekä järjestettävien alkioiden määrä.

int[] taulukko2 = {-4, 5, -2, 4, 5, 12, 9};

// järjestetään nyt vain kolme ensimmäistä alkiota
Array.Sort(taulukko2, 0, 3);

foreach (int alkio in taulukko) 
{
   Console.WriteLine(alkio);
}

// Tulostuu -4 -2 5 4 5 12 9

Kaikkia alkeistietotyyppisiä taulukoita voidaan järjestää Sort-aliohjelmalla. Lisäksi voidaan järjestää taulukoita, joiden alkioiden tietotyyppi toteuttaa (implements) IComparable-rajapinnan. Esimerkiksi String-luokka toteuttaa tuon rajapinnan. Rajapinnoista puhutaan lisää kohdassa 23.1.